FI/Prabhupada 1059 - Jokaisella on tietty suhde Herraan



660219-20 - Lecture BG Introduction - New York

Heti kun tulee Herran palvojaksi, on myös henkilökohtaisessa suhteessa Herraan. Kyseessä on laaja aihe, mutta lyhyesti voidaan sanoa, että Herran palvoja on suhteessa Jumaluuden Korkeimpaan Persoonallisuuteen viidellä tavalla. Hän voi olla Herran passiivinen palvoja, hän voi olla Herran aktiivinen palvoja, hän voi olla Herran ystävä, hän voi olla Herran isä tai äiti, ja hän voi olla Herraan aviollisessa rakkaussuhteessa.

Arjuna oli siis Herran ystävä. Herrasta voi tulla ystävä. Tämän ystävyyden ja aineellisessa maailmassa esiintyvän ystävyyden välillä on tietysti suuri ero. Tässä on kyseessä transsendentaalinen ystävyys, joka... Kaikki eivät saa sellaista suhdetta Herraan. Jokaisella on erityinen suhde Herraan ja tuo erityinen suhde herää, kun antaumuksellisen palvelun täydellistymä saavutetaan. Nykyisessä elämäntilanteessaamme emme ole vain unohtaneet Korkeimman Herran, vaan olemme myös unohtaneet ikuisen suhteemme Herraan. Jokaisella monista miljardeista ja biljoonista elävistä olennoista, jokaikisella elävällä olennolla on ikuisesti tietty suhde Herraan. Sitä kutsutaan svarūpaksi. Svarūpa. Ja antaumuksellisen palvelun menetelmän avulla voimme elvyttää tuon svarūpamme. Ja tuota tasoa kutsutaan svarūpa-siddhiksi, elävän olennon luontaisen aseman täydellistymäksi. Arjuna oli siis Herran palvoja ja hänellä oli Korkeimpaan Herraan ystävyyssuhde.

Tämä Bhagavad-gītā selitettiin siis Arjunalle, ja myös miten Arjuna otti sen vastaan. Tämä tulisi myös huomioida. Se, miten Arjuna vastaanotti Bhagavad-gītān, mainitaan 10. luvussa. Näin:

arjuna uvāca
paraṁ brahma paraṁ dhāma
pavitraṁ paramaṁ bhavān
puruṣaṁ śāśvataṁ divyam
ādi-devam ajaṁ vibhum
āhus tvām ṛṣayaḥ sarve
devarṣir nāradas tathā
asito devalo vyāsaḥ
svayaṁ caiva bravīṣi me
(BG 10.12-13)
sarvam etad ṛtaṁ manye
yan māṁ vadasi keśava
na hi te bhagavan vyaktiṁ
vidur devā na dānavāḥ.
(BG 10.14)

Kuultuaan Bhagavad-gītān Jumaluuden Ylimmältä Persoonallisuudelta Arjuna siis sanoo hyväksyvänsä Kṛṣṇan paraṁ brahmaksi, Korkeimmaksi Brahmaksi. Brahman. Jokainen elävä olento on Brahman, mutta korkein elävä olento eli Jumaluuden Ylin Persoonallisuus on Korkein Brahman eli korkein elävä olento. Ja paraṁ dhāma. Paraṁ dhāma merkitsee, että Hän on kaiken olevaisen korkein leposija. Ja pavitram. Pavitram merkitsee, että Hän on puhdas ja aineellisen lian ulottumattomissa. Ja Häntä puhutellaan puruṣamina. Puruṣam merkitsee korkeinta nauttijaa. śāśvatam, śāśvata merkitsee aikojen alusta, Hän on ensimmäinen henkilö. Divyam, transsendentaalinen. Devam, Jumaluuden Ylin Persoonallisuus. Ajam, syntymätön. Vibhum, suurin.

Nyt voidaan ehkä epäillä, että koska Kṛṣṇa oli Arjunan ystävä, Arjuna saattoi siksi sanoa nämä ylistävät sanat omalle ystävälleen. Mutta poistaakseen tällaiset epäilykset Bhagavad-gītān lukijoiden mielestä Arjuna hän osoittaa lausumansa todeksi viittaamalla arvovaltaisiin henkilöihin. Hän sanoo, että Herra Śrī Kṛṣṇan hyväksyvät Jumaluuden Ylimmäksi Persoonallisuudeksi hänen itsensä, Arjunan, lisäksi sellaiset arvovaltaiset henkilöt kuin Nārada, Asita, Devala, Vyāsa. Nämä henkilöt ovat suuria persoonallisuuksia veedisen tiedon jakamisen piirissä. Kaikki ācāryat hyväksyvät ne. Siksi Arjuna sanoo: "Kaiken, mitä olet minulle tähän mennessä puhunut, hyväksyn täysin todeksi."