FI/Prabhupada 1070 - Palveleminen on elävän olennon ikuinen uskonto
660219-20 - Lecture BG Introduction - New York
Viitaten edellä mainittuun sanātana-dharma-käsitteeseen voimme yrittää ymmärtää uskonto-käsitteen sanan 'dharma' sanskritinkielisestä merkityksestä. Se viittaa sellaiseen, joka liittyy aina tiettyyn kohteeseen. Kuten jo mainittiin, tuleen katsotaan liittyvän samanaikaisesti myös lämmön ja valon. Ilman lämpöä ja ilman valoa, tuli-sanalla ei ole merkitystä. Vastaavasti meidän on löydettävä elävän olennon erottamaton ja olennainen osa. Tuo elävän olennon alituinen seuralainen on hänen ikuisuutensa, ja elävän olennon olemuksen ikuinen osa on hänen ikuinen uskontonsa. Kun Sanātana Gosvāmī kysyi Herra Śrī Caitanya Mahāprabhulta svarūpasta — olemme jo puhuneet jokaisen elävän olennon svarūpasta, svarūpa eli elävän olennon luontainen asema — Herra vastasi, että elävän olennon luontainen asema on palvella Jumaluuden Ylintä Persoonallisuutta. Mutta jos analysoimme tätä Herra Caitanyan lausuntoa, voimme helposti havaita, että jokainen elävä olento on jatkuvasti omistautunut palvelemaan toista elävää olentoa. Elävä olento palvelee muita eläviä olentoja kykyjensä mukaan, ja näin tehdessään elävä olento nauttii elämästään. Alempi eläin palvelee ihmistä, palvelija palvelee mestariaan, A palvelee mestaria B, B palvelee mestaria C, C palvelee mestaria D jne. Näin ollen voimme nähdä ystävän palvelevan ystävää ja äidin palvelevan poikaansa, vaimon palvelevan aviomiestään tai miehen vaimoaan. Kun tutkimme asioita tässä hengessä, huomaamme, että elävien olentojen parissa kaikki palvelevat jotakuta. Poliitikko esittää ohjelmansa kansalle vakuuttaen äänestäjiä kyvystään palvella. Äänestäjä antaa poliitikolle arvokkaan äänensä olettaen, että poliitikko tulee palvelemaan yhteiskuntaa. Kaupanpitäjä palvelee asiakasta ja käsityöläinen palvelee kapitalistia. Kapitalisti palvelee perhettään ja perhe palvelee valtiota ikuisen elävän olennon ikuisen kyvyn mukaisesti. Tällä tavoin voimme havaita, ettei ole yhtäkään elävää olentoa, joka ei palvelisi muita eläviä olentoja, ja siksi voimme tehdä johtopäätöksen, että palvelu on elävän olennon alituinen seuralainen, ja niin ollen voimme turvallisesti tehdä sen johtopäätöksen, että elävän olennon tekemä palvelu on elävän olennon ikuinen uskonto. Kun ihminen tunnustaa jotakin tiettyä uskoa tietyn syntymäajan ja olosuhteiden viitekehyksessä ja väittää siten olevansa hindu, muslimi, kristitty, buddhalainen tai minkä tahansa muun ryhmän tai alaryhmän kannattaja, tällaiset määritelmät eivät ole sanātana-dharma. Hindu voi vaihtaa uskonsa tullakseen muslimiksi, tai muslimi voi muuttaa uskonsa tullakseen hinduksi tai kristityksi jne., mutta missään olosuhteissa uskontokunnan muuttaminen ei vaikuta ihmisen ikuiseen tehtävään palvella muita. Hindu, muslimi tai kristitty, kaikissa olosuhteissa ihminen on jonkun palvelija, ja siten tietynlaisen uskon tunnustamista ei pidetä sanātana-dharmana, vaan elävän olennon alituinen seuralainen, toisin sanoen palveleminen, on sanātana-dharma. Joten itse asiassa meillä on Korkeimpaan Herraan palvelusuhde. Korkein Herra on korkein nauttija, ja me elävät olennot olemme ikuisesti Hänen korkeimpia palvelijoitaan. Meidät on luotu Hänen nautinnokseen, ja tulemme onnellisiksi vain osallistumalla tuohon ikuiseen nautintoon Jumaluuden Ylimmän Persoonallisuuden kanssa. Itsenäisesti — kuten olemme jo selittäneet, että itsenäisesti mikään kehon osa, käsi, jalka, sormet tai mikä tahansa muu kehon osa ei voi olla onnellinen toimimatta yhteistyössä vatsan kanssa, vastaavasti elävä olento ei voi koskaan olla onnellinen palvelematta Korkeinta Herraan ylimaallisen rakastavasti. Bhagavad-gītāssa ei hyväksytä eri puolijumalien palvontaa tai palvelemista, koska... Bhagavad-gītān seitsemännen luvun 20 (BG 7.20). säkeessä sanotaan, Herra sanoo: kāmais tais tair hṛta-jñānāḥ prapadyante 'nya-devatāḥ. Kāmais tais tair hṛta-jñānāḥ. Vain ne, jotka ovat himon ohjaamia, palvovat puolijumalia eivätkä Korkeinta Herraa, Kṛṣṇaa.