FI/Prabhupada 0248 - Krishnalla oli 16108 vaimoa ja jokaisen saadakseen Hänen oli taisteltava



Lecture on BG 2.6 -- London, August 6, 1973

Pradyumna: Käännös "Emme tiedä liioin kumpi olisi parempi: voittaa heidät vai hävitä heille. Jos surmaisimme Dhṛtarāṣṭran pojat niin emme haluaisi sen jälkeen enää elää ja siinä he nyt seisovat vastassamme tällä taistelukentällä."

Prabhupāda: Siis nämä kaksi serkusjoukkoa. Mahārāja Pāṇḍulla oli viisi poikaa ja Dhṛtarāṣṭralla oli sata poikaa. Se on siis perhettä, samaa sukua ja heidän välillään vallitsi ymmärrys siitä, että kun jotkut suvun ulkopuoliset tulisivat hyökkäämään heidän kimppuunsa niin kaikki 105 veljestä liittyisivät taisteluun yhdessä. Kun he taistelivat keskenään niin toisella puolella oli sata ja toisella puolella viisi veljestä, koska kṣatriya suvun pitää ymmärtää, että heidän on jatkettava taistelemista. Jopa heidän avioliittoonsa liittyi taistelua. Yksikään avioliitto ei säästy ilman taistelua kṣatriya-suvussa. Kṛṣṇalla oli 16,108 vaimoa ja melkein joka kerta Hänen oli taisteltava saadakseen vaimo. Se oli urheilullista. Jotta kṣatriya taistelisi niin sen piti olla urheilullista, joten hän oli ihmeissään tulisiko hänen rohkaistua tällaiseen taisteluun vai ei.

Bengalissa on sananparsi, khābo ki khābo nā yadi khāo tu pauṣe. "Kun olette hämillänne 'Söisinkö vai en' niin paras olla syömättä." Joskus tulemme tähän pisteeseen "En ole kovinkaan nälkäinen, söisinkö vai en?" Parasta on olla syömättä, mutta jos syötte niin voitte syödä joulukuussa, Pauṣa. Miksi? Bengalissa on trooppinen ilmasto, mutta kun on talvikausi niin neuvotaan, että "Jos te syötte niin se ei ole niin vahingollista, koska se sulatetaan." Yö on hyvin pitkä tai kylmä kausi ja ruuansulatuskyky on hyvä, joten kun me olemme hämmentyneitä siitä, että "tehdä vai ei tehdä", jābo ki jābo nā yadi jāo tu śauce. "Kun ajattelet 'Menisinkö vai en?' niin on parempi kun ette mene, mutta kun luonto kutsuu niin on mentävä." Jābo ki jābo nā yadi jāu tu śauce, khābo ki khābo nā yadi khāo tu pauṣe. Tämä on kaikki täysin maalaisjärkeä. Samalla tavalla Arjuna on nyt hämillään "Taistelisinko vai enkö?" Sitäkin tapahtuu kaikkialla.

Kun nykypoliitikot julistavat sodan niin he harkitsevat, kuten viimeisimmässä toisessa maailmansodassa kun Hitler valmistautui sotaan. Jokainen tiesi, että Hitler iskisi takaisin heidän hävittyä ensimmäisen sodan. Hitler valmistautui jälleen. Eräs saksalainen uskonveljeni tuli Intiaan vuonna 1933. Hän ilmoitti siis silloin, että "Sota on välttämätön. Hitler valmistautuu raskaasti. Sota on varma." Uskoisin niihin aikoihin Hra. Chamberlainin olleen teidän maanne pääministerinä ja hän meni tapaamaan Hitleriä lopettaakseen sodan, mutta Hitler ei suostunut. Samoin tässä taistelussa Kṛṣṇa yritti viimeiseen asti välttää sodan. Hän ehdotti Duryodhanalle, että "He ovat kṣatrioita, perhettäsi. Olet vienyt heidän kuningaskuntansa. Ei väliä miten, mutta olet sen vienyt. He ovat joka tapauksessa kṣatrioita. Heillä pitää olla jokin elinkeino. Anna siis heille viidelle veljekselle viisi kylää. Anna koko suuresta maailmanlaajuisesta imperiumista viisi kylää heille." Ja hän... "Ei, en luovu tuumastakaan maata ilman taistelua." Siitä syystä sellaisissa olosuhteissa taistelu on varma.