FI/Prabhupada 0291 - En tahdo olla alamainen, en tahdo kumartaa: tämä on sairautemme



Lecture -- Seattle, September 30, 1968

Prabhupāda: Niin?

Nuori mies: Voitteko selittää alistuneisuuden uudestaan?

Tamāla Kṛṣṇa: Selittää taas alistuneisuuden.

Prabhupāda: Alistuvaisuus, se on hyvin yksinkertaista. Olette alamainen. Ettekö ymmärrä, mitä alistuvaisuus tarkoittaa? Onko se kovin hankalaa? Ettekö ole jonkun alamainen?

Nuori mies: No, kyllä, niin voi kai sanoa.

Prabhupāda: Niin. Teidän täytyy. Kaikkien. Jokaisen on oltava alamainen, alistuva.

Nuori mies: Niin, henkisessä mielessä en kuitenkaan tunne itseäni alamaiseksi...

Prabhupāda: Aivan ensin teidän tulee ymmärtää, mitä henkinen elämä on, sitten... Henkisessä mielessä tekin olette alamainen, koska teidän luontonne on olla alistuvainen. Henkinen, mitä te tarkoitatte henkisellä ja aineellisella?

Nuori mies: No, niinkuin, kehoni on tietyssä paikassa ja ajassa ja näissä kaikenlaisissa... Jos minulla on työpaikka niin olen pomoni alamainen, mutta todellisuudessa, koko olemuksessani, minun todellisessa olemuksessani, sisäinen olemukseni ei... En usko että olen pomoni alamainen. Ja ajattelen, että voisimme olla enemmän tai vähemmän tasa-arvoisia. Toki väliaikaisesti, me olemme...

Prabhupāda: Niin. Tämä tietoisuus on oikein hyvä, että et ole tyytyväinen olla alamainen pomollesi. Eikö olekin?

Nuori mies: Ei, ei se niin ole.

Prabhupāda: Vaan?

Nuori mies: En erityisesti...

Prabhupāda: Jokainen.

Nuori mies: En usko, että... Kun puhun tästä tietystä tapauksesta, ei ole välttämättä totta että tuntisin itseni kateelliseksi tämän tyypin suhteen, koska hän oli minun yläpuolellani. Mutta minusta vain tuntuu, että me olemme enemmän tai vähemmän tasa-arvoisia. Tarkoitan, tiedättehän, se on eräänlainen filosofia joka minulla on. En usko, että minun pitää kumartaa ketään enkä usko että kenenkään tarvii kumartaa minua.

Prabhupāda: Miksi? Miksi? Miksette kumarra? Miksi?

Nuori mies: Koska minusta ei tunnu siltä, että olen hänelle mitään velkaa tai hän minulle.

Prabhupāda: Siinä siis sairaus. Meidät pakotetaan kumartamaan, ja me ajattelemme, "En halua kumartaa." Tämä on tautimme.

Nuori mies: Ei hän pakottanut minua kumartamaan.

Prabhupāda: Niin.

Nuori mies: Ei hän pakota minua tekemään mitään. Olen vain ikään kuin siellä ja hän on ikään kuin siellä.

Prabhupāda: Ei. Yrittäkää ymmärtää. Se oli oikein hyvä kysymys. Sanotte, että "Minä en tahdo kumartaa." Eikö niin?

Nuori mies: Se on periaatteessa totta, kyllä.

Prabhupāda: Kyllä. Miksi?

Nuori mies: Koska en usko olevani alhaisempi kuin...

Prabhupāda: Siinä on vika. Olette diagnosoinut oman sairautenne. Se on materialismin sairaus. Jokainen ajattelee, "Minä haluan olla herra. En halua itse kumartaa." Jokainen ajattelee näin, ette vain te itse. Yrittäkää vain... antakaa minun puhua loppuun. Tässä on sairaus, aineellinen sairaus. Aivan aluksi koettakaa ymmärtää. Se ei ole sinun sairautesi tai minun sairauteni. Tämä on aivan jokaisen sairaus, tämä "Miksi kumartaisin? Miksi olisin alamainen?" Mutta luonto tekee minusta väkipakolla alamaisen. Kuka haluaisin kohdata kuoleman? Miksi ihmiset kuolevat? Osaatko vastata tähän?

Nuori mies: Miksikö ihmiset kuolevat?

Prabhupāda: Niin. Kukaan ei tahdo kuolla.

Nuori mies: Luulin, että se on biologinen...

Prabhupāda: Koettakaa vain ymmärtää. Kuka on täällä... Se tarkoittaa biologista voimaa. Te olette biologian alamainen. Miten voitte siis sanoa olevanne riippumaton?

Nuori mies: No, minusta tuntuu, että olen...

Prabhupāda: Sinusta tuntuu väärin. Sitä tarkoitan. Se on sairautesi.

Nuori mies: Minusta tuntuu yksinäiseltä?

Prabhupāda: Kyllä, virheellisesti.

Nuori mies: Virheellisesti?

Prabhupāda: Kyllä. Olette alamainen. Teidän on kumarruttava. Kun kuolema tulee, ette voi sanoa, "Ehei, en tottele." Siispä te olette alamainen.

Nuori mies: Minä olen Jumalan alamainen, kyllä.

Prabhupāda: Ei, ei, älkää... Unohtakaa Jumala. Me puhumme nyt yleistajuisesti.

Nuori mies: Kṛṣṇa... Minä en...

Prabhupāda: Ei. Älkää puhuko Kṛṣṇasta. Se on kaukana. Yrittäkää vain ymmärtää, että jos te ette halua kuolla, niin miksi teidät pakotetaan kuolemaan?

Nuori mies: Miksi minut pakotetaan kuolemaan?

Prabhupāda: Niin. Koska olette alamainen.

Nuori mies: Ahaa, aivan.

Prabhupāda: Niin. Silloin ymmärrätte asemanne, sen, että olette alamainen. Te ette voi julistaa että "Minä olen vapaa. Minä en ole alamainen kenellekään." Jos te toivotte, että "En tahdo olla alamainen, en halua kumarrella," on se teidän sairautenne.

Nuori mies: Mitä haluatte minun... mitä....

Prabhupāda: Ei, yrittäkää aivan ensiksi ymmärtää sairautenne. Sitten diagnosoimme siihen lääkkeen.

Nuori mies: Minä tunnen väärin, okei, mutta... Mutta ketä minä tai mitä... Mitä tarkalleen ottaen minun tulisi kumartaa... tarkoitan...

Prabhupāda: Kumarratte jokaiselle. Kumarratte kuolemalle, kumarratte sairaudelle, kumarratte vanhuudelle. Kumarratte niin monille erilaisille asioille. Teidät pakotetaan siihen. Ja siltikin te luulette "En voi kumartaa. En pidä siitä." Koska te sanotte, että te ette pidä siitä, teidät pakotetaan siihen. Teidän on kumarrettava. Miksi unohdatte asemanne? Se on sairautemme. Sen vuoksi seuraava menetelmä on, että "Minut pakotetaan kumartumaan." Nyt meidän on selvitettävä, "Missä tilanteessa olisin iloinen jopa kumartuessani?" Se on Kṛṣṇa. Kumartumistanne ei estetä, koska se on teidän tarkoituksenne. Mutta jos te kumarratte Kṛṣṇalle ja Kṛṣṇan edustajalle, tulette onnellisiksi. Kokeilkaa tätä. Teidän on pakko kumartaa. Jos ette kumarra Kṛṣṇalle ja Hänen edustajalleen, niin teidät pakotetaan kumartamaan jollekin muulle, nimittäin māyā:lle. Se on teidän asemanne. Ette te voi olla vapaa hetkeäkään. Mutta teistä tuntuu... Aivan kuin lapsi kumartaa 24 tuntia vanhemmilleen. Hän on iloinen. Hän on onnellinen. Äiti sanoo, "Rakas lapseni, tule ja istu tähän." "Kyllä". Hän on iloinen. Tämä on luontomme. Teidän on yksinkertaisesti vain etsittävä se, kenelle kumartaa, siinä kaikki. Se on Kṛṣṇa. Ette voi lopettaa kumartumista, mutta voitte valita mille kumarratte. Siinä kaikki. Jos keinotekoisesti kuvittelette, että "Minähän en kumartele kenellekään. Olen itsenäinen," niin saatte kärsiä. Teidän tulee vain etsiä oikea paikka jossa teidän on kumarruttava. Siinä kaikki. No niin. Chantatkaa.