FI/Prabhupada 0352 - Tämä kirjallisuus tulee mullistamaan koko maailman
Luento SB 1.8.20 -- Mayapura, 30. syyskuuta, 1974
Tad-vāg-visargo janatāgha-viplavaḥ. Mikä vain kirjallisuus, jossa ylistetään jossakin tai joskus Korkeinta Herraa, mikä tahansa… Tad-vāg-visa..., janatāgha-viplavaḥ. Sellainen kirjallisuus on kumouksellista. Kumouksellista. Viplavaḥ. Viplava merkitsee kumousta. Millainen viplava? Samalla tavoin kuin vallankumouksessa, eräs poliittinen puolue saavuttaa voiton toisesta poliittisesta puolueesta, tai eräänlainen… Me ymmärrämme kumouksen poliittiseksi vallankumoukseksi. Tietynlaiset poliittiset ajatukset kumoutuvat toisenlaisilla poliittisilla ajatuksilla. Sitä kutsutaan kumoukseksi. Englanninkielinen sana on siis kumous, ja sanskritin sana on viplava. Siis, tad-vāg-visargo janatāgha-viplavaḥ. Jos sellaista kirjallisuutta julkaistaan… Niin kuin me teemme. Me emme ole kovinkaan suuri oppinut. Meidän... Meillä ei ole sellaisia edellytyksiä, että me voisimme laatia hienoa kirjallisuutta. Siinä voi olla monia virheitä tai… Mitä hyvänsä. Mutta se on kumouksellista. Se on tosiasia. Se on kumouksellista. Miksi muuten suuret, suuret oppineet, professorit, yliopiston auktoriteetit, kirjastot, ottavat sen vastaan? Koska he ajattelevat että he tietävät tämän kirjallisuuden aiheuttavat kumouksen koko maailmassa. Koska koko Läntisessä maailmassa ei ole vastaavaa ajatusta. He ovat siitä samaa mieltä. Miksi se sitten on kumouksellista? Koska se on yritys ylistää Kṛṣṇaa, Jumaluuden Ylintä Persoonallisuutta. Ei mitään muuta. Kyse ei ole kirjallisesta urasta.
Tämä siis hyväksytään. Tad-vāg-visargo janatāgha-viplavo yasmin prati-ślokam abaddha... Śloka (SB 1.5.11). Sanskritin ślokan kirjoittaminen edellyttää suurta oppineisuutta. Siihen on monia, monia sääntöjä ja säädöksiä. Ei niin, että säveltelette vain jotakin ja teistä tulee runoilija. Ei. Siihen on tietyt säännöt ja säädökset, joita tulee noudattaa. Sitten voi laatia säkeitä. Esimerkiksi, on olemassa tietty mitta:
- tathā paramahaṁsānāṁ
- munīnām amalātmanām
- bhakti-yoga-vidhānārthaṁ
- kathaṁ paśyema hi striyaḥ
- (SB 1.8.20)
Siinä on mitta. Jokaisessa ślokassa on mitta. Vaikka sitä ei kirjoitettaisi vaki-mitassa, ja joskus säkeet olisivat rikkonaisia, niin silti, koska siinä ylistetään Korkeinta Herraa... Nāmāny anantasya. Ananta on Korkein, Rajaton. Hänen nimensä ovat siinä. Sen vuoksi minun Guru Mahārājani hyväksyi. Jos anantasya, anantasta, Korkeimmasta, nimi mainitaan—"Kṛṣṇa," "Nārāyaṇa," "Caitanya," sillä tavoin— niin, śṛṇvanti gāyanti gṛṇanti sādhavaḥ. Sādhavaḥ merkitsee pyhiä henkilöitä. Sellainen kirjallisuus, vaikka se olisi kirjoitettu rikkonaisella kielellä, he kuuntelevat sitä. Kuuntelevat. Koska siinä ylistetään Herraa. Tällainen on siis järjestelmä. Tavalla tai toisella meidän tulisi liittyä Kṛṣṇaan. Mayy āsakta-manāḥ pārtha (BG 7.1). Se on meidän ainut asiamme, miten me voimme… Ei sen ole väliä, vaikka rikkonaisin säkein. Joskus… On olemassa monia sanskritin... Tarkoitan, sellaista jota ei lausuta oikein. Aivan kuten mekin teemme. Emme me ole kovinkaan taitavia. On olemassa hyvin taitavia sanskritin lausujia, veda-mantrojen. Emmekä me ole niin taitavia. Mutta me yritämme. Me yritämme. Mutta Kṛṣṇan nimi on mukana. Siksi se riittää. Siksi se riittää.