FI/Prabhupada 0061 - Tämä keho on pussi nahkaa, luuta ja verta: Difference between revisions

Revision as of 13:05, 6 November 2016

Invalid source, must be from amazon or causelessmery.com

Northeastern University Lecture -- Boston, April 30, 1969

Rakkaat poikani ja tyttöni, kiitän teitä hyvin paljon tähän kokoukseen osallistumisesta. Me levitämme tätä Kṛṣṇa tietoisuus liikettä koska tälle liikkeelle on olemassa suuri tarve kaikkialla maailmassa, ja menetelmä on hyvin helppo. Siinä on sen etu. Koettakaa ensimmäiseksi käsittää mitä on yliaistillinen asema. Meidän elämäntilanteemme huomioiden olemme kukin erilaisissa asemissa. Joten meidän on aivan aluksi seistävä yliaistillisessa asemassa. Sen jälkeen tulee kyseeseen yliaistillinen mietiskely. Bhagavad-gītān Kolmannessa Luvussa saatte lukea, että meillä on erilainen ehdollistuneen elämän olotila. Ensimmäinen on indriyāṇi parāṇy āhur... (BG 3.42). Sanskrit, indriyāṇi. Aivan aluksi olemme kehollisessa elämänkäsityksessä. Jokainen meistä täällä aineellisessa maailmassa on tämän kehollisen elämänkäsityksen vallassa. Minä ajattelen intialaisittain, "Minä olen intialainen." Sinä ajattelet olevasi amerikkalainen. Joku ajattelee, "Olen venäläinen," Joku ajattelee, "Olen joku muu." Siispä kaikki ajattelevat että "Minä olen tämä keho." Tämä on eräs standardi, eräs asema. Tätä asemaa kutsutaan aistien asemaksi, koska niin kauan kuin meillä vain onkin kehollinen elämänkäsitys, ajattelemme onnellisuuden tarkoittavan aistien tyydytystä. Siinä kaikki.

Onnellisuus merkitsee aistityydytystä koska keho merkitsee aisteja. Siispä, indriyāṇi parāṇy āhur indriyebhyaḥ paraṁ manaḥ (BG 3.42). Herra Kṛṣṇa sanoo, että aineellisessa, tai kehollisessa, elämänkäsityksessä aistimme ovat erittäin vahvassa asemassa. Tämä on asiaintila tällä hetkellä. Eikä vain tällä hetkellä, vaan tämän aineellisen maailman luomisesta saakka. Se on sairaus, että "Minä olen tämä keho." Kuten Śrīmad-Bhāgavatassa sanotaan, yasyātma-buddhiḥ kuṇape tri-dhātuke sva-dhīḥ kalatrādiṣu bhauma ijya-dhiḥ SB 10.84.13), että "Kuka vain, jolla on tämän kehollinen käsitys, että 'Minä olen tämä keho...'" Ātma-buddhiḥ kuṇape tri-dhātu. Ātma-buddhiḥ tarkoittaa minäkäsitystä tässä luun ja nahan täyttämässä pussissa. Tämä on pussi. Tämä keho on pussi ihoa, luuta, verta, virtsaa, ulostetta, ja monia sellaisia mukavia asioita. Ymmärrättekö? Ja me ajattelemme, että "Olen tämä luun ja nahan, virtsan ja ulosteen säkki. Siinä on meidän kauneutemme; se on kaikkemme."

Tästä on monia hienoja tarinoita... Aikamme on tietysti hyvin lyhyt. Silti, minä haluan kertoa yhden lyhyen tarinan, eräästä miehestä, pojasta, joka oli viehättynyt kauniiseen tyttöön. Tyttö ei myönny, ja poika on sinnikäs. Intiassahan, tietysti, tytöt pitävät hyvin sitkeästi kiinni siveydestään. Joten tyttö ei hyväksynyt ehdotuksia. Joten hän sanoi, "Hyvä on, suostun. Tule viikon kuluttua." Hän määräsi, "Tule niin ja niin monen päivän kuluttua." Poika oli tietenkin hyvin iloinen. Tyttö puhdistikin kehoaan seitsemän päivän ajan, ja ulosti päivin ja öin, sekä oksensi, ja säilytti kaikki tämän oksennuksen ja ulosteen mukavasti kulhossa. Kun sovittu aika sitten tuli, poika tuli ja ovella istui tyttö. Poika tiedusteli, "Missä se tyttö on?" Hän vastasi, "Minä olen se tyttö." "Ei, ei. Et ole. Sinä olet ruma. Hän oli kovin kaunis. Sinä et voi olla se tyttö." "Ei, minä olen se tyttö, mutta minä olen nyt erotellut kauneuteni erilliseen kulhoon." "Mitä se on?" Hän näytti: "Tässä on kauneuteni, tämä uloste ja oksennus. Tässä on kauneuteni ainesosa." Itse asiassa kuka vain, joka on hyvin vahva tai hyvin kaunis — jos hän ulostaa kolme tai neljä kertaa, kaikki muuttuu heti.

Joten tarkoitan sanoa, kuten todetaan Śrīmad-Bhāgavatamissa, että tämä kehollinen elämänkäsitys ei ole kovinkaan vakaa. Yasyātma-buddhiḥ kuṇape tri-dhātuke (SB 10.84.13).