FI/Prabhupada 0071 - Jumalan holtittoman tuhlaavaisia poikia: Difference between revisions

Latest revision as of 17:38, 1 October 2020

Edellinen Sivu - Video 0070

Seuraava Sivu - Video 0072

Room Conversation With French Commander -- August 3, 1976, New Mayapur (French farm)

Me olemme kaikki Jumalan holtittoman tuhlaavaisia poikia. Ei ole epäilystä ettemmekö olisi Jumalan poikia, mutta tällä hetkelllä olemme holtittoman tuhlaavaisia. Tuhlaamme arvokasta elämäämme. Niin holtittomia olemme, joten Kṛṣṇa tietoisuus -liike hillitsee holtittomuuttamme ja saa meidät vastuullisesti järkiimme, takaisin kotiin, takaisin Jumaluuteen. Tämä on Kṛṣṇa tietoisuutta, mutta ihmiset ovat niin holtittomia. Heti kun sanotkin jotain Jumalasta niin he nauravat "Voi, mitä hupsutusta, Jumala." Tämä on holtittomuuksista suurinta. Intia oli hyvin vakavissaan Jumalasta. Vieläkin Intia on vakavissaan. Nyt nykyajan johtajat ajattelevat, että intialaiset on hemmoteltu ajattelemaan vain Jumalaa. He eivät ajattele taloudellista kasvua niinkuin amerikkalaiset ja eurooppalaiset.

Tämä on asemamme ja se on hyvin vaikea, mutta voimme silti tehdä jotakin ihmiskunnan hyväksi saarnaamalla Kṛṣṇa tietoisuus -liikettä ja ne, jotka ovat onnekkaita tulevat ja ryhtyvät vakavissaan. Nämä holtittomat tuhlaajapojat. Meillä on monia esimerkkejä. Esimerkiksi, aivan kuin vaikkapa petroolivarasto ja heillä on jotain tietoa siitä miten petroolin avulla voi ajaa kärryillä ilman hevosia. Valmistetaan siis miljoonia autoja ja pilataan kaikki öljy maailmasta. Tällainen on holtitonta ja kun se on tehty niin he itkevät ja se on lopussa. Tällaista tapahtuu. Holtittomuutta. Niinkuin holtittoman pojan tapaus. Isä jättää poikansa käytettäväksi hiukan omaisuutta. Niin pian kun poika saa sen käsiinsä niin yhtä nopeasti se loppuu, siinä kaikki. Sellainen on holtitonta. Kehossa on hiukan voimia ja heti kun poika saa makua sukupuolielämään "Voi, tuhlataan se koko voima." Koko energia on tuhlattu. Aivot tulevat tyhjiksi. Tämä on holtitonta. Kahdentoista vanhasta kolmikymppiseksi ja kaikki on loppu. Sitten hän on impotentti. Meidän lapsuudessamme, meidän lapsuudessamme tarkoittaa noin 80 vuotta sitten tai sanotaan 100 vuotta sitten. Silloin ei ollut autoja ja minne vain nykyään menetkin niin näet tuhansia tai miljoonia autoja. Tämä on holtitonta. Satoja vuosia sitten pärjättiin ihan hyvin ilman autoa ja nyt ei voida elää ilman. Tällä tavalla tarpeettomasti ihmiset lisäävät kehollisten tai aineellisten tarpeidensa määrää. Tällainen on holtittomuutta ja johtajat, jotka rohkaisevat heitä tähän holtittomuuteen ovat hyviä johtajuudessa ja jos johtajat sanoisivat "Lopettakaa tämä hullutus ja tulkaa mukaan Kṛṣṇa tietoisuuteen!" Niin kukaan ei piittaisi. Andhā yathāndhair upanīyamānās te 'pīśa-tantryām uru-dāmni baddhāḥ (SB 7.5.31). Tämä tarkoittaa, että sokea johtaja johtaa sokeita seuraajia. He eivät tiedä molemmat olevansa lujien ja horjumattomien luonnonlakien sitomia. He ovat täysin tietämättömyyden vallassa siitä miten luonnonlaki toimii. He eivät tiedä. Tällainen on nykysivilisaatio.

Luonnonlakien on toimittava omalla tavallaan. Välitittepä asiasta tai ette niin se on oma asianne, mutta luonnonlait toimivat kaikesta huolimatta. Prakṛteḥ kriyamāṇāni guṇaiḥ karmāṇi sarvaśaḥ (BG 3.27), mutta nämä lurjukset eivät tunne luonnonlakien toimintatapoja. He pyrkivät keinotekoisesti ja typerästi voittamaan luonnonlait. Tämä on tiedettä, lurjustiedettä. Se mahdotonta, mutta silti sitä yritetään. Tätä kutsutaan lurjusmaisuudeksi. Tyhmyydeksi. Eivätkö tiedemiehet sanokin niin? "Me yritämme voittaa luonnonlait." Lurjukset, ette tule milloinkaan onnistumaan, mutta tämä lurjusmaisuus vain jatkuu ja he taputtavat "Voi, oikein hyvä, oikein hyvä." "Oi, matkustatte kuu-planeetalle." Kaiken vaivannäön jälkeen, marjat ovat kuitenkin happamia "Ei siitä olekaan hyötyä." Siinä kaikki. Tunnetteko sen tarinan ketusta? Kettu yritti saada pihlajan marjoja hyppien, hyppien ja hyppien. Kun kettu ei onnistunut niin se sanoi, että "Voi, ei tästä ole hyötyä. Happamia olisivat kuitenkin." (naurua) Sillä tavalla hekin siis toimivat. Ketut hyppivät, siinä kaikki ja me näemme miten nämä lurjukset hyppivät hyödyttömästi (naurua) Siksi me varoitamme ihmisiä, etteivät seuraisi näitä hupsuja kettuja. Olkaa te harkitsevaisia ja olkaa Kṛṣṇa tietoisia. Se tekee elämästänne menestyksekkään.

@@ Line 6: / Line 6: @@
 [[Category:FI-Quotes - in France]]
 <!-- END CATEGORY LIST -->
+<!-- BEGIN NAVIGATION BAR -- DO NOT EDIT OR REMOVE -->
+{{1080 videos navigation - All Languages|Finnish|FI/Prabhupada 0070 - Toimikaa oikein|0070|FI/Prabhupada 0072 - Palvelijan tehtävä on antautua|0072}}
+<!-- END NAVIGATION BAR -->
 <!-- BEGIN ORIGINAL VANIQUOTES PAGE LINK-->
 <div class="center">
@@ Line 14: / Line 17: @@
 <!-- BEGIN VIDEO LINK -->
-{{youtube_right|D7gq5CedIJM|Jumalan holtittoman tuhlaavaisia poikia<br />- Prabhupāda 0071}}
+{{youtube_right|PoWQkW0hr2s|Jumalan holtittoman tuhlaavaisia poikia<br />- Prabhupāda 0071}}
 <!-- END VIDEO LINK -->
 <!-- BEGIN AUDIO LINK -->
-<mp3player>http://vaniquotes.org/w/images/760803RC.NMR_clip5.mp3</mp3player>
+<mp3player>https://s3.amazonaws.com/vanipedia/clip/760803RC.NMR_clip5.mp3</mp3player>
 <!-- END AUDIO LINK -->
@@ Line 26: / Line 29: @@
 <!-- BEGIN TRANSLATED TEXT -->
-Me olemme kaikki Jumalan holtittoman tuhlaavaisia poikia. Ei ole epäilystä ettemmekö olisi Jumalan poikia, mutta tällä hetkelllä olemme holtittoman tuhlaavaisia. Tuhlaamme arvokasta elämäämmekin, niin holtittomia olemme. Joten Kṛṣṇa tietoisuus -liike hillitsee heidän holtittomuuttaan ja saa heidät vastuullisesti järkiinsä, takaisin kotiin, takaisin Jumaluuteen. Tämä on Kṛṣṇa tietoisuutta. Mutta ihmiset ovat niin holtittomia, heti kun sanotkin jotain Jumalasta, he nauravat heti, "Voi, mitä hupsutusta, Jumala." Tämä on holtittomuuksista suurinta. Intia oli hyvin vakavissaan Jumalasta. Vieläkin Intia on vakavissaan. Nyt nykyajan johtajat ajattelevat, että Intialaiset on hemmoteltu, ajattelemaan vain Jumalaa — koska he eivät ajattele taloudellista kasvua kuten amerikkalaiset ja eurooppalaiset.
+Me olemme kaikki Jumalan holtittoman tuhlaavaisia poikia. Ei ole epäilystä ettemmekö olisi Jumalan poikia, mutta tällä hetkelllä olemme holtittoman tuhlaavaisia. Tuhlaamme arvokasta elämäämme. Niin holtittomia olemme, joten Kṛṣṇa tietoisuus -liike hillitsee holtittomuuttamme ja saa meidät vastuullisesti järkiimme, takaisin kotiin, takaisin Jumaluuteen. Tämä on Kṛṣṇa tietoisuutta, mutta ihmiset ovat niin holtittomia. Heti kun sanotkin jotain Jumalasta niin he nauravat "Voi, mitä hupsutusta, Jumala." Tämä on holtittomuuksista suurinta. Intia oli hyvin vakavissaan Jumalasta. Vieläkin Intia on vakavissaan. Nyt nykyajan johtajat ajattelevat, että intialaiset on hemmoteltu ajattelemaan vain Jumalaa. He eivät ajattele taloudellista kasvua niinkuin amerikkalaiset ja eurooppalaiset.
-Joten tämä on asemamme, ja se on hyvin vaikea, mutta voimme silti tehdä jotakin ihmiskunnan hyväksi, saarnaamalla tätä Kṛṣṇa tietoisuus -liikettä. Ja ne jotka ovat onnekkaita, tulevat, ryhtyvät vakavissaan. Nämä holtittomat tuhlaajapojat, meillä on monia esimerkkejä. Esimerkiksi, kuten vaikkapa petroolivarasto, ja on jotain tietoa siitä miten petroolin avulla voi ajaa kärryillä ilman hevosia. Valmistetaan siis miljoonia autoja ja pilataan kaikki öljy maailmasta. Tällainen on holtitonta. Ja kun se on tehty, he itkevät. Ja se on lopussa. Tällaista tapahtuu. Holtittomuutta. Kuten holtittoman pojan tapaus, isä jättää hiukan omaisuutta, että poika käyttäisi, ja tämä käyttää sen. Heti kun saa sen käsiinsä. Heti se tuhlataan. Sellainen on holtitonta. Kehossa on hiukan voimia, ja heti kun poika saa makua sukupuolielämään, "Voi, tuhlataan se koko voima," koko energia on tuhlattu. Aivot tulevat tyhjiksi. Tämä on holtitonta. Kahdentoista vanhasta alkaen, ja kolmikymppisinä kaikki on lopussa. Sitten hän on impotentti. Meidän lapsuudessamme — meidän lapsuutemme, suunnilleen 80 vuotta sitten, tai, sanotaan 100 vuotta sitten— ei ollut autoja. Ja nyt, minne vain menettekin, näette tuhansia tai miljoonia autoja. Tämä on holtitonta. Satoja vuosia sitten pärjättiin aivan hyvin ilman autoa, nyt ei sitten voida elääkään ilman. Tällä tavoin, tarpeettomasti, ihmiset lisäävät kehollisten tai aineellisten tarpeiden määrää. Tällainen on holtittomuutta. Ja johtajat, jotka rohkaisevat heitä tähän holtittomuuteen, se onkin hyvää johtajuutta. Ja jos johtajat sanoisivat, "Lopettakaa tämä hullutus, tulkaa mukaan Kṛṣṇa tietoisuuteen," kukaan ei piittaisi. Andhā yathāndhair upanīyamānās te 'pīśa-tantryām uru-dāmni baddhāḥ ([[Vanisource:SB 7.5.31|SB 7.5.31]]). Tämä tarkoittaa, että sokea johtaja johtaa sokeita seuraajia. He eivät tiedä molemmat olevansa lujien, horjumattomien luonnonlakien sitomia. ...miten luonnon laki toimii. He ovat täysin tietämättömyyden vallassa. He eivät tiedä. Tällainen on nykysivilisaatio.
+Tämä on asemamme ja se on hyvin vaikea, mutta voimme silti tehdä jotakin ihmiskunnan hyväksi saarnaamalla Kṛṣṇa tietoisuus -liikettä ja ne, jotka ovat onnekkaita tulevat ja ryhtyvät vakavissaan. Nämä holtittomat tuhlaajapojat. Meillä on monia esimerkkejä. Esimerkiksi, aivan kuin vaikkapa petroolivarasto ja heillä on jotain tietoa siitä miten petroolin avulla voi ajaa kärryillä ilman hevosia. Valmistetaan siis miljoonia autoja ja pilataan kaikki öljy maailmasta. Tällainen on holtitonta ja kun se on tehty niin he itkevät ja se on lopussa. Tällaista tapahtuu. Holtittomuutta. Niinkuin holtittoman pojan tapaus. Isä jättää poikansa käytettäväksi hiukan omaisuutta. Niin pian kun poika saa sen käsiinsä niin yhtä nopeasti se loppuu, siinä kaikki. Sellainen on holtitonta. Kehossa on hiukan voimia ja heti kun poika saa makua sukupuolielämään "Voi, tuhlataan se koko voima." Koko energia on tuhlattu. Aivot tulevat tyhjiksi. Tämä on holtitonta. Kahdentoista vanhasta kolmikymppiseksi ja kaikki on loppu. Sitten hän on impotentti. Meidän lapsuudessamme, meidän lapsuudessamme tarkoittaa noin 80 vuotta sitten tai sanotaan 100 vuotta sitten. Silloin ei ollut autoja ja minne vain nykyään menetkin niin näet tuhansia tai miljoonia autoja. Tämä on holtitonta. Satoja vuosia sitten pärjättiin ihan hyvin ilman autoa ja nyt ei voida elää ilman. Tällä tavalla tarpeettomasti ihmiset lisäävät kehollisten tai aineellisten tarpeidensa määrää. Tällainen on holtittomuutta ja johtajat, jotka rohkaisevat heitä tähän holtittomuuteen ovat hyviä johtajuudessa ja jos johtajat sanoisivat "Lopettakaa tämä hullutus ja tulkaa mukaan Kṛṣṇa tietoisuuteen!" Niin kukaan ei piittaisi. Andhā yathāndhair upanīyamānās te 'pīśa-tantryām uru-dāmni baddhāḥ ([[Vanisource:SB 7.5.31|SB 7.5.31]]). Tämä tarkoittaa, että sokea johtaja johtaa sokeita seuraajia. He eivät tiedä molemmat olevansa lujien ja horjumattomien luonnonlakien sitomia. He ovat täysin tietämättömyyden vallassa siitä miten luonnonlaki toimii. He eivät tiedä. Tällainen on nykysivilisaatio.
-Luonnon lakien on toimittava siten kun niillä on tapana. Välitittepä asiasta tai ette, se on oma asianne, mutta luonnonlait toimivat kaikesta huolimatta. Prakṛteḥ kriyamāṇāni guṇaiḥ karmāṇi sarvaśaḥ ([[Vanisource:BG 3.27|BG 3.27]]). Mutta nämä lurjukset, he eivät tunne luonnon lakien toimintatapoja. He pyrkivät keinotekoisesti, typerästi, voittamaan luonnonlait. Tämä on tiedettä, lurjustiedettä, mahdotonta mutta silti sitä yritetään. Tätä kutsutaan lurjusmaisuudeksi. Tyhmyydeksi. Eivätkö tiedemiehet sanokin niin? "Me yritämme voittaa luonnon lait." Lurjukset, ette tule milloinkaan onnistumaan. Mutta tämä lurjusmaisuus vain jatkuu. Ja he taputtavat, "Voi, oikein hyvä, oikein hyvä." "Oi, matkustatte kuu-planeetalle." Mutta kaiken vaivannäön jälkeen, marjat ovat happamia: "Ei siitä olekaan hyötyä." Siinä kaikki. Tunnetteko sen tarinan? Ketusta? Kettu yritti saada pihlajan marjoja, hyppien, hyppien, hyppien. Kun kettu ei onnistunut, se sanoi, "Voi, ei tästä ole hyötyä. Happamia olisivat kuitenkin." (naurua) Joten sillä tavoin hekin toimivat. Ketut hyppivät, siinä kaikki. Ja me näemme miten nämä lurjukset hyppivät hyödyttömästi (naurua) Siksi me siis varoitamme ihmisiä, etteivät seuraisi heitä, näitä hupsuja kettuja. Olkaa te harkitsevaisia ja olkaa Kṛṣṇa tietoisia. Se tekee elämästänne menestyksekkään.
+Luonnonlakien on toimittava omalla tavallaan. Välitittepä asiasta tai ette niin se on oma asianne, mutta luonnonlait toimivat kaikesta huolimatta. Prakṛteḥ kriyamāṇāni guṇaiḥ karmāṇi sarvaśaḥ ([[Vanisource:BG 3.27 (1972)|BG 3.27]]), mutta nämä lurjukset eivät tunne luonnonlakien toimintatapoja. He pyrkivät keinotekoisesti ja typerästi voittamaan luonnonlait. Tämä on tiedettä, lurjustiedettä. Se mahdotonta, mutta silti sitä yritetään. Tätä kutsutaan lurjusmaisuudeksi. Tyhmyydeksi. Eivätkö tiedemiehet sanokin niin? "Me yritämme voittaa luonnonlait." Lurjukset, ette tule milloinkaan onnistumaan, mutta tämä lurjusmaisuus vain jatkuu ja he taputtavat "Voi, oikein hyvä, oikein hyvä." "Oi, matkustatte kuu-planeetalle." Kaiken vaivannäön jälkeen, marjat ovat kuitenkin happamia "Ei siitä olekaan hyötyä." Siinä kaikki. Tunnetteko sen tarinan ketusta? Kettu yritti saada pihlajan marjoja hyppien, hyppien ja hyppien. Kun kettu ei onnistunut niin se sanoi, että "Voi, ei tästä ole hyötyä. Happamia olisivat kuitenkin." (naurua) Sillä tavalla hekin siis toimivat. Ketut hyppivät, siinä kaikki ja me näemme miten nämä lurjukset hyppivät hyödyttömästi (naurua) Siksi me varoitamme ihmisiä, etteivät seuraisi näitä hupsuja kettuja. Olkaa te harkitsevaisia ja olkaa Kṛṣṇa tietoisia. Se tekee elämästänne menestyksekkään.
 <!-- END TRANSLATED TEXT -->