FI/Prabhupada 0218 - Guru avaa silmät
Lecture on SB 6.1.55 -- London, August 13, 1975
Joten me elävät olennot, me olemme Kṛṣṇan osasia. Kuten tuli ja pienet tulen osaset, kipinät, meidän asemamme on juuri sellainen. Tai aurinko ja pienet hiukkaset hohtavia aineosia yhdessä muodostavat auringonpaisteen. Se auringonpaiste, jonka näemme päivittäin, ei ole tasalaatuinen sekoitus. Siinä on molekyylejä, hyvin pieniä, loistavia hiukkasia. Mekin olemme siis sellaisia, hyvin pieniä... Kuin atomit, aineelliset atomit - joita kukaan ei voi laskea - samoin mekin olemme Jumalan atominkaltaisia kipinöitä. Miten monta meitä on, kukaan ei voi laskea. Asaṅkhyā. Asaṅkhyā merkitsee, ettemme voi laskea. Elollisia olentoja on niin paljon. Joten me olemme hyvin pieniä hiukkasia, ja meitä on tullut tänne aineelliseen maailmaan. Juuri kuten eurooppalaiset, he menevät toisiin maihin asuttamaan, käyttämään aineellisia resursseja aistityydytykseensä. Amerikka löydettiin, ja eurooppalaiset menivät sinne. Tarkoitus oli mennä sinne ja... Nyt he koettavat mennä kuu-planeetalle selvittämään olisiko siellä ollenkaan mukavuuksia. Tämä on ehdollistuneelle sielulle ominainen taipumus. Siispä he ovat tulleet tänne aineelliseen maailmaan. Kṛṣṇa bhuliya jīva bhoga vāñchā kare. Se tarkoittaa että puruṣa on bhokta. Bhoktā. Kṛṣṇa on itse asiassa bhoktā. Bhoktāraṁ yajña-tapasām (BG 5.29). Joten me matkimme Kṛṣṇaa. Se on meidän asemamme.
Kaikki yrittävät tulla Kṛṣṇaksi. Māyāvādīt, vaikka ovatkin läpikäyneet katumusharjoituksia, itsekieltäytymistä - he seuraavat henkisen elämän periaatteita hyvin ankarasti — mutta koska he ovat māyān vaikutuspiirissä, he kuvittelevat lopuksi "Minä olen Jumala, Purusa," sama sairaus, puruṣa. Purusa tarkoittaa bhoktā. Että "Minä olen Kṛṣṇa..." Bhoktāraṁ yajña... Ja vaikka olivat jo niin edistyneet kieltäymyksen, katumusharjoitusten ansiosta, säännöstelevän periaatteen seuraamisen takia, māyā on niin voimakas, että silti he luulevat, että "Minä olen puruṣa." Eikä vain tavallinen puruṣa, vaan Korkein Puruṣa, kuten Kṛṣṇaa kuvataan Bhagavad-gītāssa. Paraṁ brahma paraṁ dhāma pavitraṁ paramaṁ bhavān, puruṣam śāśvata: (BG 10.12) "Sinä olet puruṣa." Joten māyā on niin vahva, että vaikka ihmistä potkitaan elämästä toiseen, hän vielä elämä toisensa jälkeen ajattelee, "Olen puruṣa. Olen nauttija." Tässä sairaus.
Siksi tässä sanotaan, että eṣa prakṛti-saṅgena puruṣasya viparyayaḥ. Hänen aineellinen elämänsä alkoi tästä käsityksestä, että "Olen puruṣa. Olen nauttija." Ja koska hän ei pysty luopumaan tästä ajatuksesta, että "Olen nauttija," elämä toisensa jälkeen hän on viparyayaḥ, väärinpäin. Väärinpäin tila merkitsee... Koska elävä on erottamaton osanen Jumalaa ja Jumala on sac-cid-ānanda-vigrahaḥ (Bs. 5.1), niin myös mekin olemme sac-cid-ānanda-vigrahaḥ, pieni sac-cid-ānanda-vigrahaḥ, mutta meidän asemamme on prakṛti, ei puruṣa. Niistä molemmat... Kuten Rādhā ja Kṛṣṇa, He ovat samaa olemusta. Rādhā-kṛṣṇa-praṇaya-vikṛtir hlādinī-śaktir asmāt. He ovat yksi, mutta silti, Rādhā on prakṛti, ja Kṛṣṇa on puruṣa. Samalla tavoin, me olemme, vaikkakin erottomattomia osia Kṛṣṇaa, olemme prakṛti, ja Kṛṣṇa on puruṣa. Joten ajatellessamme väärin tulevamme puruṣaksi, tätä kutsutaan sanoilla māyā tai viparyayaḥ. Se todetaan tässä. Evaṁ prakṛti-saṅgena puruṣasya viparyayaḥ. Viparyayaḥ merkitsee, että hänet on tarkoitettu tosiasiassa nauttimaan puruṣan kanssa. Kun puruṣa ja prakṛti, mies ja nainen, nauttivat, he saavat saman mielihyvän, mutta toinen on puruṣa; toinen on prakṛti. Samoin, Kṛṣṇa on puruṣa, ja me olemme prakṛti. Jos me nautimme Kṛṣṇan kanssa, silloin ānanda, sac-cid-ānanda, on läsnä. Sen me olemme unohtaneet. Me haluaisimme olla puruṣa. Joten tavalla tai toisella, tämä olotila on syntynyt, tämä väärä käsitys tulemisesta puruṣaksi, nauttijaksi. Mikä siitä sitten on tuloksena? Tulos on että yritämme olla nauttijoita elämä toisensa jälkeen, mutta meistä nautitaan; me emme ole nauttijoita. Me vain yritämme lujasti tulla nauttijoiksi. Tämä on asemamme.
Miten siis voitte pysäyttää tämän kamppailun ja saavuttaa alkuperäisen asemanne? Se todetaan tässä. Sa eva na cirād īśa-saṅgād vilīyate. Tämä väärä elämänkäsitys, että "Olen puruṣa," se voidaan hävittää täydellisesti. Miten? Īśa-saṅga, seurustelemalla Jumalan, Īśan kanssa. Īśa tarkoittaa korkeinta hallitsijaa. Īśa-saṅga. "Missä sitten on Īśa? En näe Īśaa. En näe... Vaikka Kṛṣṇa olisikin Īśa, Korkein, en silti näe Häntä." No, Kṛṣṇa on olemassa. Olette sokea. Miksette näe Häntä? Ette siis näe. Teidän on siis avattava silmänne, eikä suljettava niitä. Se on gurun tehtävä. Guru avaa silmät.
- ajñāna-timirāndhasya
- jñānāñjana-śalākayā
- cakṣur unmīlitaṁ yena
- tasmai śrī-gurave namaḥ
- (Gautamīya Tantra)
Miten Kṛṣṇa siis avaa silmät? Jñānāñjana-śalākayā:n avulla. Samoin kuin pimeässä mekään emme näe mitään; Mutta jos meillä on tulitikkuja tai kynttilä, me näemme jos kynttilä sytytetään. Samoin, gurun tehtävä on avata silmät. Silmien avaaminen merkitsee tiedon antamista, "Sinä et ole puruṣa. Sinä olet prakṛti. Muuta näkemyksiäsi." Sitä on Kṛṣṇa tietoisuus.