FI/Prabhupada 0059 - Älkää unohtako oikeaa asiaanne
Lecture on BG 2.14 -- Mexico, February 14, 1975
Kysymys kuuluu, "Jos minä olen ikuinen, miksi on olemassa niin monia surkeita elämänmuotoja? Ja miksi minun on pakko kuolla?" Tämä onkin itse asiassa älykäs kysymys, "Jos olen ikuinen, miksi minun on oltava tässä aineellisessa kehossa, joka on altis kuolemalle, syntymälle, vanhuudelle ja sairaudelle?" Siksi Kṛṣṇa opettaa, että tämä surkea olotila johtuu tästä aineellisesta kehosta. Sellaiset ihmiset, jotka ovat karmī, merkitsee niitä jotka ovat ryhtyneet tyydyttämään aisteja... Heitä kutsutaan karmīksi. Karmīt eivät piittaa tulevasta; he haluavat pelkästään välittömiä elämän mahdollisuuksia. Aivan kuten lapsi joka on ilman vanhempien seuraa, hänkin vain leikkii koko päivän eikä mieti lainkaan tulevaisuuttaan, eikä käy koulussa. Mutta ihmismuotoisessa elämässä ollessamme, jos olemme oikeasti älykkäitä, yritämme parhaamme saavuttaa sen elämän tai kehon, jossa ei ole enää kuolemaa, syntymää, vanhuutta tai sairauksia.
Siispä tämä Kṛṣṇa tietoisuus -liike aikoo kouluttaa ihmisiä juuri siihen päämäärään. Jokuhan voisi nyt sanoa, että "Jos minä vain pelkästään omistaudun Kṛṣṇa tietoisuudelle, miten minun aineelliset välttämättömyyteni tulevat hoidetuiksi?" Vastaus onkin juuri Bhagavad-gītā:ssa, että kenen tahansa, joka on vain ryhtynyt Kṛṣṇa tietoisuuteen, Kṛṣṇa pitää huolta hänen välttämättömistä tarpeistaan. Kṛṣṇa huolehtii kaikkien ylläpidosta. Eko yo bahūnāṁ vidadhāti kāmān: "Se ainut Korkein Henkilö ylläpitää kaikkien elävien olentojen välttämättömiä tarpeita." Niinpä bhaktalla, joka koettaa päästä takaisin kotiin, takaisin Jumaluuteen, ei ole puutetta mistään. Olkaa rauhassa. Kṛṣṇa sanoo Bhagavad-gītāssa, teṣāṁ satata-yuktānāṁ yoga-kṣemaṁ vahāmy aham: (BG 9.22) "Minä pidän huolta aina Minun palvelukseeni omistautuneen bhaktan elämän edellytyksien täyttämisestä."
Käytännön esimerkkinä toimikoon se, että tässä Kṛṣṇa tietoisuus -liikkeessä meillä on sata keskusta, ja joka temppelissä, jopa kahdessakymmenessä viidessä, elää 250 bhaktaa. Meillä ei ole vakaata tuloakaan, ja me kulutamme kaikissa liikkeemme haaraosastoissa kahdeksankymmentä tuhatta dollaria kuukaudessa. Mutta Kṛṣṇan armosta ei meiltä puutu mitään; kaikki tarvitsemamme toimitetaan meille. Ihmiset ovat joskus yllättyneitä, "Nämä ihmiset eivät käy töissä, eivät opettele ammattia, vaan laulavat vain Hare Kṛṣṇa. Millä he elävät?" Eihän se ole kysymys eikä mikään. Jos Jumalan armosta kissat ja koiratkin elävät, voivat bhaktat elää hyvin mukavasti Jumalan armon varassa.
Ei sellaista tarvitse kysyä, mutta jos joku nyt miettii, että "Olen alkanut tämän Kṛṣṇa tietoisuuden, mutta kärsin niin monista eri asioista," heille tai meille kaikille ohje kuuluu mātrā-sparśās tu kaunteya śītoṣṇa-sukha-duḥkha-dāḥ: (BG 2.14) "Nämä kärsimykset ovat kuin talvi tai kesä." Talvella vesi aiheuttaa kipua, ja kesällä se on miellyttävää. Millaista vesi siis on? Onko se miellyttävää vai kipua aiheuttavaa? Se ei ole kumpaakaan, kivuliasta tai miellyttävää, mutta koskettaessaan kehoa vuodenajasta riippuen se vaikuttaa joko tuskalliselta tai miellyttävältä. Sellainen kipu ja mielihyvä selitetään tässä: "Ne tulevat ja menevät. Ne eivät ole pysyviä." Āgama apāyinaḥ anityāḥ (BG 2.14) merkitsee, "Ne tulevat ja menevät; siksi ne eivät ole pysyviä." Kṛṣṇa siis neuvoo, tāṁs titikṣasva bhārata (BG 2.14): "Sietäkää ne vain." Kunhan ette unohda oikeaa asiaanne, Kṛṣṇa tietoisuutta. Älkää piitatko näistä aineellisista kivuista ja nautinnoista.