FI/Prabhupada 0071 - Jumalan holtittoman tuhlaavaisia poikia

Revision as of 11:43, 12 November 2016 by Tero (talk | contribs) (Created page with "<!-- BEGIN CATEGORY LIST --> Category:1080 Finnish Pages with Videos Category:Prabhupada 0071 - in all Languages Category:FI-Quotes - 1976 Category:FI-Quotes - C...")
(diff) ← Older revision | Latest revision (diff) | Newer revision → (diff)


Invalid source, must be from amazon or causelessmery.com

Room Conversation With French Commander -- August 3, 1976, New Mayapur (French farm)

Me olemme kaikki Jumalan holtittoman tuhlaavaisia poikia. Ei ole epäilystä ettemmekö olisi Jumalan poikia, mutta tällä hetkelllä olemme holtittoman tuhlaavaisia. Tuhlaamme arvokasta elämäämmekin, niin holtittomia olemme. Joten Kṛṣṇa tietoisuus -liike hillitsee heidän holtittomuuttaan ja saa heidät vastuullisesti järkiinsä, takaisin kotiin, takaisin Jumaluuteen. Tämä on Kṛṣṇa tietoisuutta. Mutta ihmiset ovat niin holtittomia, heti kun sanotkin jotain Jumalasta, he nauravat heti, "Voi, mitä hupsutusta, Jumala." Tämä on holtittomuuksista suurinta. Intia oli hyvin vakavissaan Jumalasta. Vieläkin Intia on vakavissaan. Nyt nykyajan johtajat ajattelevat, että Intialaiset on hemmoteltu, ajattelemaan vain Jumalaa — koska he eivät ajattele taloudellista kasvua kuten amerikkalaiset ja eurooppalaiset.

Joten tämä on asemamme, ja se on hyvin vaikea, mutta voimme silti tehdä jotakin ihmiskunnan hyväksi, saarnaamalla tätä Kṛṣṇa tietoisuus -liikettä. Ja ne jotka ovat onnekkaita, tulevat, ryhtyvät vakavissaan. Nämä holtittomat tuhlaajapojat, meillä on monia esimerkkejä. Esimerkiksi, kuten vaikkapa petroolivarasto, ja on jotain tietoa siitä miten petroolin avulla voi ajaa kärryillä ilman hevosia. Valmistetaan siis miljoonia autoja ja pilataan kaikki öljy maailmasta. Tällainen on holtitonta. Ja kun se on tehty, he itkevät. Ja se on lopussa. Tällaista tapahtuu. Holtittomuutta. Kuten holtittoman pojan tapaus, isä jättää hiukan omaisuutta, että poika käyttäisi, ja tämä käyttää sen. Heti kun saa sen käsiinsä. Heti se tuhlataan. Sellainen on holtitonta. Kehossa on hiukan voimia, ja heti kun poika saa makua sukupuolielämään, "Voi, tuhlataan se koko voima," koko energia on tuhlattu. Aivot tulevat tyhjiksi. Tämä on holtitonta. Kahdentoista vanhasta alkaen, ja kolmikymppisinä kaikki on lopussa. Sitten hän on impotentti. Meidän lapsuudessamme — meidän lapsuutemme, suunnilleen 80 vuotta sitten, tai, sanotaan 100 vuotta sitten— ei ollut autoja. Ja nyt, minne vain menettekin, näette tuhansia tai miljoonia autoja. Tämä on holtitonta. Satoja vuosia sitten pärjättiin aivan hyvin ilman autoa, nyt ei sitten voida elääkään ilman. Tällä tavoin, tarpeettomasti, ihmiset lisäävät kehollisten tai aineellisten tarpeiden määrää. Tällainen on holtittomuutta. Ja johtajat, jotka rohkaisevat heitä tähän holtittomuuteen, se onkin hyvää johtajuutta. Ja jos johtajat sanoisivat, "Lopettakaa tämä hullutus, tulkaa mukaan Kṛṣṇa tietoisuuteen," kukaan ei piittaisi. Andhā yathāndhair upanīyamānās te 'pīśa-tantryām uru-dāmni baddhāḥ (SB 7.5.31). Tämä tarkoittaa, että sokea johtaja johtaa sokeita seuraajia. He eivät tiedä molemmat olevansa lujien, horjumattomien luonnonlakien sitomia. ...miten luonnon laki toimii. He ovat täysin tietämättömyyden vallassa. He eivät tiedä. Tällainen on nykysivilisaatio.

Luonnon lakien on toimittava siten kun niillä on tapana. Välitittepä asiasta tai ette, se on oma asianne, mutta luonnonlait toimivat kaikesta huolimatta. Prakṛteḥ kriyamāṇāni guṇaiḥ karmāṇi sarvaśaḥ (BG 3.27). Mutta nämä lurjukset, he eivät tunne luonnon lakien toimintatapoja. He pyrkivät keinotekoisesti, typerästi, voittamaan luonnonlait. Tämä on tiedettä, lurjustiedettä, mahdotonta mutta silti sitä yritetään. Tätä kutsutaan lurjusmaisuudeksi. Tyhmyydeksi. Eivätkö tiedemiehet sanokin niin? "Me yritämme voittaa luonnon lait." Lurjukset, ette tule milloinkaan onnistumaan. Mutta tämä lurjusmaisuus vain jatkuu. Ja he taputtavat, "Voi, oikein hyvä, oikein hyvä." "Oi, matkustatte kuu-planeetalle." Mutta kaiken vaivannäön jälkeen, marjat ovat happamia: "Ei siitä olekaan hyötyä." Siinä kaikki. Tunnetteko sen tarinan? Ketusta? Kettu yritti saada pihlajan marjoja, hyppien, hyppien, hyppien. Kun kettu ei onnistunut, se sanoi, "Voi, ei tästä ole hyötyä. Happamia olisivat kuitenkin." (naurua) Joten sillä tavoin hekin toimivat. Ketut hyppivät, siinä kaikki. Ja me näemme miten nämä lurjukset hyppivät hyödyttömästi (naurua) Siksi me siis varoitamme ihmisiä, etteivät seuraisi heitä, näitä hupsuja kettuja. Olkaa te harkitsevaisia ja olkaa Kṛṣṇa tietoisia. Se tekee elämästänne menestyksekkään.