FI/Prabhupada 0073 - Vaikuntha merkitsee vapautta kärsimyksistä
Lecture on BG 10.2-3 -- New York, January 1, 1967
Ei ole niin, että teidän olisi tehtävä tämä tässä seurassa. Voitte oppia tämän taidon, ja voitte harjoittaa sitä kotonanne. Voitte valmistella hyviä ruokia, mukavasti valmistettuja, kotonanne, ja tarjota Kṛṣṇalle. Ei se ole kovin vaikeaa. Me valmistamme ruokaa päivittäin ja tarjoamme Kṛṣṇalle sitä ja lausumme mantraa,
- namo brahmaṇya-devāya
- go-brāhmaṇa-hitāya ca
- jagad-dhitāya kṛṣṇāya
- govindāya namo namaḥ
Siinä kaikki. Ei se ole kovin hankalaa. Kuka vain osaa valmistaa ruoan ja tarjota Kṛṣṇalle ja sen jälkeen maistaa itsekin, ja perheenjäsenten tai ystävien kanssa istuutua ja laulaa Kṛṣṇan kuvan edessä,
- Hare Kṛṣṇa Hare Kṛṣṇa Kṛṣṇa Kṛṣṇa Hare Hare
- Hare Rāma Hare Rāma Rāma Rāma Hare Hare
eläen puhdasta elämää. Kokeilkaa itse mitä siitä seuraa. Jos joka kodissa jokainen henkilö alkaa tämän Kṛṣṇan ymmärtämisen, siitä tulee... Koko maailmasta tulee Vaikuṇṭha. Vaikuṇṭha merkitsee paikkaa, jossa ei ole kärsimystä. Vaikuṇṭha. Vai merkitsee vailla, ja kuṇṭha merkitsee kärsimystä. Tämä maailma on täynnä kärsimystä. Sadā samudvigna-dhiyām asad-grahāt (SB 7.5.5). Koska me olemme ottaneet vastaan tämän aineellisen väliaikaisen olemassaolon, kärsimys kampittaa meitä joka käänteessä. Aivan päin vastoin on tilanne henkisessä maailmassa, jossa planeettoja kutsutaan nimellä Vaikuṇṭha. Vaikuṇṭha tarkoittaa, ettei siellä ole kärsimystä. Me tahdomme olla ilman kärsimyksiä. Jokainen koettaa vapauttaa itsensä kärsimyksistä, muttei tiedä miten tästä kärsimyksestä voisi päästä eroon. Tämä humaltumiseen turvautuminen ei ole oikea menetelmä vapauttaa itsensä kärsimyksistä. Se on huume. Unohdus. Jonain päivänä voimme unohtaa kaiken, mutta kun me sitten taas tulemme tajuihimme, samat kärsimykset ja hankaluudet ovat taas siellä. Humaltuminen ei siis auta teitä. Mikäli tahdotte vapautua kärsimyksistä ja todellisuudessa elää ikuista autuuden ja tiedon täyttämää elämää, tämä on siihen oikea menetelmä. Tällainen on oikea menetelmä; Teidän on ymmärrettävä Kṛṣṇa. Tässä todetaan selvästi että na me viduḥ sura-gaṇāḥ (BG 10.2). Ei kukaan ymmärrä. Mutta on olemassa tapa. Sevonmukhe hi jihvādau svayam eva sphuraty adaḥ (Brs. 1.2.234). Tämä on oikea menetelmä. Śrīmad-Bhāgavatamissa kuvaillaan tätä menetelmää eri tavoin muutamassa kohden. Yhdessä paikassa kerrotaan esimerkiksi että
- jñāne prayāsam udapāsya namanta eva
- jīvanti san-mukharitāṁ bhavadīya-vārtām
- sthāne sthitāḥ śruti-gatāṁ tanu-vāṅ-manobhir
- ye prāyaśo 'jita jito 'py asi tais tri-lokyām
- (SB 10.14.3)
Se on hieno säe. Siinä sanotaan ajita, jota kukaan ei tunne. Jumalan toinen nimi on Ajita. Ajita merkitsee, ettei kukaan voi voittaa Häntä. Kukaan ei voi lähestyä Häntä. Siksi Hänen nimensä on Ajita. Siispä Ajita valloitetaan. Ajita jito 'py asi. Vaikka Herra ei ole tunnettavissa, Herra ei ole valloitettavissa, silti, Hänet valloitetaan. Miten? Sthāne sthitāḥ.