FI/Prabhupada 0094 - Tehtävämme on toistaa Krishnan sanoja
Lecture on BG 1.20 -- London, July 17, 1973
Syntinen elämä ei voi tiedustella tietoa Jumalasta, eikä ymmärtää Jumalaa. Olemme useasti toistaneet säkeen,
- yeṣāṁ tv anta-gataṁ pāpaṁ
- janānāṁ puṇya-karmaṇām
- te dvandva-moha-nirmuktā
- bhajante māṁ dṛḍha-vratāḥ
- (BG 7.28)
Pāpī:t, syntiset ihmiset, eivät kykene ymmärtämään. He ymmärtävät, tai ajattelevat vain, että "Kṛṣṇa on Bhagavān; siispä minä olen myös Bhagavān. Hänhän on ihan tavallinen mies, ehkä melko vahva, ja historiallisesti hyvin kuuluisa mies. Joten Hän on, loppujen lopuksi, ihan tavallinen ihminen. Ja minäkin olen myös. Joten miksen minäkin olisi siis Jumala?" Tämä on abhaktojen, ei-bhaktojen ja syntisten ihmisten päätelmä. Joten kuka vain julistaakin itsensä Jumalaksi, teidän tulisi heti ymmärtää kyseisen henkilön olevan suurin syntinen. Ja jos tutkiskelette millaista hänen henkilökohtainen elämänsä on, näette hänen olevan syntisten numero yksi. Tämä olkoon testinä. Ei kukaan muuten väittäisi että on Jumala, tällä tavalla esiintyisi valheellisesti. Kukaan. Ei kukaan hurskas tee sillä tavalla. Hän tietää, "Mitä olen? Olen tavallinen ihmisolento.Miten minä voisin väittää omaksuvani Jumalan aseman?" Niin väittävistä tuleekin kuuluisia lurjusten keskuudessa.
Kuten Śrīmad-Bhāgavatamissa julistetaan, śva-viḍ-varāhoṣṭra kharaiḥ (SB 2.3.19). Mikä onkaan se säe? Uṣṭra-kharaiḥ, saṁstutaḥ puruṣaḥ paśuḥ. He.... tässä maailmassa näemme monia suuria ihmisiä, niin-kutsuttuja suurmiehiä, ja tavallinen kansa heitä kovasti ylistääkin. Mutta Bhāgavata opettaa, että ellei joku ole bhakta, ei koskaan lausu Hare Kṛṣṇa mantraa, niin hän voi kyllä olla lurjusten silmissä hyvin suuri mies, mutta ei ole muuta kuin eläin. Eläin. Siispä, Śva-viḍ-varāha-uṣṭra-kharaiḥ. "Miten te voitte sanoa sellaisesta suurmiehestä niin. Kutsutte häntä eläimeksi." Tehtävämme saa hyvin vähän kiitosta osakseen. Me sanomme, että jokainen ihminen, joka ei ole bhakta, on lurjus. Sanomme näin yleisesti ottaen. Lurjus on hyvin ankara sana, mutta meidän on käytettävä sitä. Heti kun näemme, ettei hän ole Kṛṣṇan bhakta, sitten hän on lurjus. Miksi niin sanomme? Ei hän ole minun viholliseni, mutta meidän on pakko sanoa niin koska niin on sanonut Kṛṣṇa. Jos me olemme todella Kṛṣṇa tietoisia, tehtävämme on silloin toistaa Kṛṣṇan sanoja. Siitä on vain kyse.
Mikä on erona Kṛṣṇan edustajan ja sellaisen välillä, joka ei edusta Häntä? Kṛṣṇan edustaja vain toistaa mitä Kṛṣṇa sanoo. Siinä kaikki. Hänestä tulee edustaja. Se ei vaadi kovin paljon pätevyyttä. Toistatte vain vahvalla vakaumuksella. Kuten Kṛṣṇa sanoo, sarva-dharmān parityajya mām ekaṁ śaraṇaṁ vraja (BG 18.66). Eli se, joka on hyväksynyt tämän tosiasian, että "Jos antaudun Kṛṣṇalle, asiani menestyvät," hän on Kṛṣṇan edustaja. Siinä kaikki. Teidän ei tarvitse olla kovin korkeasti koulutettuja tai pitkälle edistyneitä. Jos vain hyväksytte, mitä Kṛṣṇa sanoo... Kuten Arjuna sanoi, sarvam etaṁ ṛtam manye yad vadasi keśava: (BG 10.14) "Rakas Kṛṣṇani, Keśava, mitä vain Sinä sanot, minä hyväksyn sen, tekemättä siihen muutoksia." Sellainen on bhakta. Siksi Arjunaa kutsutaan sanoilla bhakto 'si. Tällä tavalla bhakta hoitaa asiat.
Miksi minä ajattelisin Kṛṣṇan olevan kuin minä, tavallinen mies? Tässä on se ero, joka vallitsee bhaktan ja ei-bhaktan välillä. Bhakta tietää, että "Minä olen merkityksetön, pikkuruinen Kṛṣṇan kipinä. Kṛṣṇa on yksilöllinen henkilö. Myös minä olen yksilöllinen henkilö. Mutta kun vertailemme Hänen voimaansa ja minun voimaani, olen mitä merkityksettömin." Tällaista on Kṛṣṇan ymmärtäminen. Ei se ole vaikeaa. Pitää vain olla vilpitön, eikä syntinen. Mutta syntinen ihminen ei kykene ymmärtämään Häntä. Syntinen mies sanoo, "Voi, Kṛṣṇa on myös ihminen. Minä olen ihminen samoin. Olen myös ihminen. Miksen Jumala? Onko Hän vain Jumala? Ei, kyllä minäkin olen. Sinä olet Jumala, sinä olet Jumala, jokainen on Jumala." Kuten Vivekananda sanoi, "Miksi etsitte Jumalaa? Ettekö näe lukuisia jumalia maleksimassa kaduilla?" Ymmärrättehän. Tällainen on hänen Jumal-oivalluksensa. Hänen Jumalan oivalluksensa. Ja hänestä tuli suurmies: "Oi, hän näkee kaikki Jumalina." Tuollainen typeryys, tällainen lurjusmainen, on leviämässä jo ympäri maailmaa. Ihminen ei tunne mikä on Jumala, millainen on Jumalan voima, mitä Jumalalla tarkoitetaan. Sitten he hyväksyvät jonkun lurjuksen Jumalakseen. Nykyisinkin tapahtuu sellaista. Joku lurjus on tullut. Hän on myös julistanut itsestään Jumalan. Siitä on siis tullut hyvin halpamaista. Mutta heillä ei ole sen vertaa aivoja ajatella, että "Väitän olevani Jumala; mutta mitä voimaa minulla olisi?"
Tässä siis piilee mysteeri. Tämä on siis mysteeri. Tulematta bhaktaksi, Jumalan ymmärtämisen mysteeri ei ole mahdollinen. Ja Kṛṣṇa on sanonut Bhagavad-gītā:ssa miten Hänet voidaan tuntea. Bhaktyā mām abhijānāti yāvān yaś cāsmi tattvataḥ (BG 18.55). Vain antaumuksella, yksinkertaisesti siten. Hän olisi voinut sanoa, "Ylevällä, korkeimmalla tiedolla" tai "Joogisin menetelmin" tai "Näyttelemällä ja tulemalla oikein suureksi karmī:ksi, työläiseksi, voidaan Minut ymmärtää." Ei, Hän ei koskaan sanonut niin, ei ikinä. Joten siksi karmīt, jñānīt, jooogit, ovat lurjuksia. He eivät voi ymmärtää Kṛṣṇaa. Kaikki tyynni lurjuksia. Karmīt ovat kolmannen luokan lurjuksia, jñānīt toisen luokan lurjuksia, ja joogit ensimmäisen luokan lurjuksia. Siinä kaikki.