FI/Prabhupada 0100 - Olemme ikuisessa suhteessa Krishnaan
Lecture on SB 6.1.8 -- New York, July 22, 1971
Mehän olemme ikuisessa suhteessa Kṛṣṇaan. Olemme nykyhetkellä vain unohtaneet sen, tukahduttaneet. Siksi me kuvittelemme, ettei meillä ole suhdetta Kṛṣṇaan. Muttta se ei ole tosiasia. Koska olemme ainutkertainen osanen Kṛṣṇaa, suhteemme Häneen on ikuinen. Meidän pitää vain elvyttää se. Sitä on Kṛṣṇa tietoisuus. Kṛṣṇa tietoisuus merkitsee... Olemme nyt erilaisessa tietoisuudessa. Minä ajattelen olevani intialainen. Joku ajattelee, "Olen amerikkalainen." Joku ajattelee, "Olen sitä, olen tätä." Mutta itse asiassa tulisi ajatella "Minä olen Kṛṣṇan." Se on Kṛṣṇa tietoisuutta.
"Minä olen Kṛṣṇan." Ja Kṛṣṇa tietoisessa suhteessa, koska Kṛṣṇa on kaikkia varten, tulee minustakin kaikkien. Yrittäkää vain ymmärtää tämä. Intiassa toimitaan siten, että kun tyttö avioituu pojan kanssa, niin, teidän maassanne, joka puolella, toimitaan samalla tavoin, pojan veljenpoika kutsuu tyttöä "Tädiksi". Miten hänestä siis tulee täti? Koska se johtuu hänen suhteestaan aviomieheensä. Ennen avioliittoa hän ei ollut täti, mutta heti kun hän on tekemisissä aviopuolisonsa kanssa, miehen veljenpojasta tulee hänen veljenpoikansa. Koettakaa vain ymmärtää esimerkki. Samoin, jos elävöitämme uudelleen suhteemme, tai meidän alkuperäinen suhteemme Kṛṣṇaan, ja Kṛṣṇa on kaikkia varten, siksi tulen minäkin kaikkia varten. Se on todellista universaalia rakkautta.
Keinotekoista, niin sanottua universaalia rakkautta ei voida synnyttää ellette saavuta suhdetta keskipisteen kanssa. Kuten te olette amerikkalaisia. Miksi? Koska te olette syntyneet tässä maassa. Joten toiset amerikkalaiset kuuluvat maahanne myös, mutta jos teistä tulee jotakin muuta, teillä ei ole suhdetta muihin amerikkalaisiin. Joten meidän tulee uudistaa suhteemme Kṛṣṇaan. Silloin on mahdollista puhua universaalista veljeydestä, oikeudesta, rauhasta, hyvinvoinnista. Muuten ei ole mahdollisuutta. Asian ydin on hukassa. Miten voisi olla oikeutta ja rauhaa? Ei ole mahdollista. Siispä Bhagavad-gītāssa on annettu rauhan ohje. Rauhan saavuttamisen ohje on, että meidän tulisi ymmärtää Kṛṣṇan olevan ainoa nauttija.
Kuten tässä temppelissä, on keskipisteenämme Kṛṣṇa. Jos me valmistamme ruokaa, se tehdään Kṛṣṇalle, emmekä tee ruokaa omiin tarkoituksiimme. Loppujen lopuksi, vaikka me syömmekin prasādamin, me emme ajattele ruokaa valmistaessamme valmistavamme sitä itsellemme. Me valmistamme ruokaa Kṛṣṇalle. Kun te menette temppelin ulkopuolelle keräämään lahjoituksia, ei siinä ole kysymys siitä, että kīrtana ryhmässä mukana olevilla olisi jotakin henkilökohtaisia intressejä. Ei. He keräävät, tai he jakavat kirjallisuutta, Kṛṣṇan takia, tehdäkseen ihmisistä Kṛṣṇa tietoisia. Ja mitä keruuta sitten tapahtuukin, kaikki saatu käytetään Kṛṣṇalle. Joten tällä tavalla, kun olemme tottuneet tällaiseen elämäntapaan, kaikki Kṛṣṇalle, se on Kṛṣṇa tietoisuutta. Samalla tavoin, teemme mitä meidän pitää. Meidän tulee vain muuttaa tietoisuuttamme, että "Minä teen Kṛṣṇalle, en itselleni." Tällä tavalla, jos kehitämme Kṛṣṇa tietoisuutta, me saavutamme alkuperäisen tietoisuutemme. Silloin me tulemme onnellisiksi.
Ellemme saavuta alkuperäistä tietoisuutta, olemme enemmän tai vähemmän hulluja. Jokaista, joka ei ole Kṛṣṇa tietoisuudessa, tulee pitää hulluna koska hän puhuu väliaikaisessa, katoavaisessa asemassa. Se tulee päättymään. Mutta me, elävinä olentoina, olemme ikuisia. Joten väliaikainen toiminta ei ole meidän toimintaamme. Meidän toimintamme tulisi olla ikuista, olemmehan ikuisia. Ja se ikuinen toiminta on se, miten palvella Kṛṣṇaa. Kuten tämä sormi on alkuperäinen osanen minun kehoani, sormen ainainen tehtävä on palvella tätä kehoa. Siinä kaikki. Sillä ei täällä ole muuta tekemistä. Ja se on sormen terve olotila. Jos se ei voi palvella koko kehoa, se on sairas olotila. Samalla tavoin kuin on Kṛṣṇa ikuinen, olemme mekin ikuisia. Nityo nityānāṁ cetanaś cetanānām (Kaṭha Upaniṣad 2.2.13). Näin sanovat Veediset säkeet. Ikuinen korkein on Śrī Kṛṣṇa, ja mekin olemme ikuisia. Emme ole korkeimpia; me olemme alamaisia. Nityo nityānāṁ cetanaś cetanānām. Hän on korkein ylin olento, ja me olemme alamaisina toimivia eläviä olentoja. Eko bahūnāṁ yo vidadhāti kāmān. Se ainut elävä olento, ainut ikuinen, Hän toimittaa kaikki elämän edellytykset moninaisille ikuisille olennoille. Eko bahūnām, rajaton määrä elollisia olentoja. Ette kykene niitä laskemaankaan. Bahūnām. Tämä on meidän suhteemme.
Siis, alkuperäisenä osasena meidän tulee palvella Kṛṣṇaa, ja me olemme alamaisia. Hän toimittaa meille tarvitsemamme edellytykset. Hän on Korkein Isä. Tämä on normaalia elämää ja vapautettua elämää. Mikä tahansa muunlainen elämä, elämä tämän Kṛṣṇa tietoisuuden tilan ulkopuolella, on syntistä elämää.