FI/Prabhupada 0113 - On hyvin vaikeaa hallita kieltään
Lecture on SB 5.6.2 -- Vrndavana, November 24, 1976
Raghunātha dāsa Gosvāmī noudatti ohjeita hyvin tiukasti, Caitanya Mahāprabhu pysyi myös lujasti ohjeissa, ja Rūpa-Sanātana Gosvāmīt noudattivat hyvin tiukasti ohjeita. Ei vain siksi, että joku elää Vṛndāvanassa lyhyiksi leikellyissä vaatteissa hänestä tulisi ikään kuin Rūpa Gosvāmī... Rūpa Gosvāmī eli toimien jatkuvasti Kṛṣṇa tietoisuudessa. Nānā-śāstra-vicāraṇaika-nipuṇau sad-dharma-saṁsthāpakau lokānāṁ hita-kāriṇau. He olivat Vṛndāvanassa, mutta ajattelivat jatkuvasti miten tehdä hyvää ihmisille, tälle aineelliselle maailmalle. Juuri kuten Prahlāda Mahārāja. Śoce tato vimukha-cetasa. Sādhun tehtävä on ajatella harjaanjohdettuja aineellisia henkilöitä. He ajattelevat aina heitä, tehden suunnitelmia miten kohottaa heidän tietoisuuttaan, koska he kärsivät. Sellainen on sādhu. Lokānāṁ hita-kāriṇau, sādhu, eikä vain että "Olen vaihtanut vaatetukseni sellaiseksi, ja myötätunnosta ihmiset antavat minulle rotin, ja sitten minä syön ja nukun." Ei sellainen ole sādhu. Sādhu... Bhagavān, Kṛṣṇa, sanoo kuka on sādhu. Api cet su-durācāro bhajate mām ananya-bhāk sādhur eva sa mantavyaḥ (BG 9.30). Sellainen on sādhu. Se joka on omistanut elämänsä täysin Kṛṣṇalle, hän on sādhu.
Vaikka hänellä olisi joitain huonoja tapoja... Huonoja tapoja, sādhulla ei voi olla huonoja tapoja koska jos henkilö on sādhu, vaikka hänellä olisikin alussa joitakin huonoja tapoja, ne korjaantuvat ajan myötä. Śaṣvad bhavati dharmātmā. Kṣipraṁ bhavati dharmātmā śaśvac-chāntiṁ nigacchati. Jos henkilö todella on sādhu, hänen huonot tapansa korjaantuvat hyvin pian, hyvin pian, eikä niin, että hän pysyisi huonoissa tavoissaan ja olisi silti sādhu. Niin ei voi olla. Sellainen ei ole sādhu. Ehkä menneistä tavoistaan johtuen, hän voisi olla tehnyt jonkin virheen. Se voidaan antaa anteeksi. Mutta jos hän sādhuuden ja vapautetuksi tulemisen nimissä jatkaa kaikenlaisia hölmöilyjä, hän on huijari. Ei hän ole mikään sādhu. Api cet su-durācāro. Cet, yadi, mahdollisesti, aivan sattumalta, niin voi tapahtua. Mutta jos hän pysyy lujasti Kṛṣṇa tietoisuudessa, silloin kṣipraṁ bhavati dharmātmā śaśvac-chāntiṁ nigacchati. Alussa voi sattua virheitä, mutta meidän pitää pohtia, "Ovatkohan virheeni nyt korjatut?" Sellaista tulisi tarkkaavaisuuden olla. Älkää milloinkaan luottako mieleen. Se on tässä ohjeena.
Mieleen ei tule luottaa. Minun Guru Mahārājallani oli tapana sanoa, "Noustuasi ylös nukkumasta, ota kenkäsi ja lyö mieltäsi niillä sata kertaa. Tämä on ensimmäinen tehtäväsi. Ja mennessäsi vuoteeseen, ota harjanvarsi ja hakkaa mieltäsi sata kertaa. Sitten voit hallita mielesi. Muussa tapauksessa se on hyvin vaikeaa." Eli tämä on... Tämä lyöminen kengillä ja harjanvarrella on myös eräänlaista tapasyaa. Meidänlaisillemme miehille, joilla ei ole minkäänlaista mielensä hallintaa, on juuri oikea ohje harjoittaa tätä tapasyaa, mielensä lyömistä kengillä ja harjanvarrella. Sillä tavoin sitä voidaan hallita. Ja swami merkitsee henkilöä, joka kykenee hallitsemaan mielensä. Vāco-vegam, krodha-vegam, udara-vegam, upastha-vegam, manasa-vegam, krodha-vegam, etān vegān yo viṣaheta dhīraḥ pṛthivīṁ sa śiṣyāt (NOI 1). Tällainen on Rūpa Gosvāmīn ohje. Kun me kykenemme hallitsemaan vāco-vegam:in... (lapsi itkee, Prabhupāda pitää tauon) Tämä on krandana-vegam. (naurua) He eivät hallitse. He eivät hallitse mieliään. Siksi he juuri ovatkin lapsia. Lapselle voidaan antaa anteeksi, mutta ellei henkistä elämää elävä henkilö voi hallita mieltään, tilanne on toivoton. Hänen tilanteensa on toivoton.
Nämä tulisi hallita; Vaco-vegam, krodha-vegam, udara-vegam, upastha vegam. Mutta kaikkein tärkeimmät hallittavat ovat udara-vegam ja jihvā-vegam. Jihvā-vegam, sen tulee olla hyvin hallittu. Bhaktivinoda Ṭhākura sanoi, että "Henkilön on huomioitava kaikki aistinsa, mutta niistä kaikista tämä jihvā on hyvin vaarallinen." Tā'ra madhye jihvā ati lobhamoy sudurmati tā'ke jetā kaṭhina saṁsāre. On hyvin, hyvin, vaikeaa hallita kieltään.