FI/Prabhupada 0201 - Miten estätte kuolemanne
Lecture on CC Madhya-lila 20.102 -- Baltimore, July 7, 1976
Etsimme siis tietoa, mutta monet asiat ovat meille tuntemattomia. Siksi Sanātana Gosvāmī opettaa meitä käytännön esimerkillään lähestymään henkistä mestaria, ja toteavat että "Minä kärsin tällä tavoin." Kun hän oli ministeri, ei ollut puhettakaan kärsimyksistä. Hän oli oikein korkeassa asemassa. Sen hän on jo kertonutkin, että grāmya-vyavahāre paṇḍita, tāi satya kari māni. "On olemassa monia asioita joihin en voi vastata. Ratkaisua ei löydy. Silti ihmiset sanovat minun olevan oppinut - ja minä hyväksyn sen kuin typerys." Ei kukaan ole oppinut ellei mene gurun luokse. Tad-vijñānārthaṁ sa gurum evābhigacchet (MU 1.2.12). Siksi Veedinen käsky kuuluu, että mikäli tahdotte tulla oppineeksi, menkää gurun luokse, bona fide gurun luokse, ei niin sanotun gurun.
- tad viddhi praṇipātena
- paripraśnena sevayā
- upadekṣyanti te jñānaṁ
- jñāninas tattva-darśinaḥ
- (BG 4.34)
Guru merkitsee häntä joka on nähnyt Absoluuttisen Totuuden. Sellainen on guru. Tattva-darśinaḥ, tattva tarkoittaa Absoluuttista Totuutta, ja darśinaḥ, hän joka on nähnyt. Siispä tämä liike, meidän Kṛṣṇa tietoisuus -liikkeemme, on tarkoitettu tämän Absoluuttisen Totuuden näkemiseksi, Absoluuttisen Totuuden ymmärtämiseksi, elämän ongelmien tuntemiseksi ja ratkaisukeinon löytämiseksi. Nämä asiat ovat meidän puheenaiheitamme. Meidän puheenaimeitamme eivät ole aineelliset asiat, että miten jotenkin saisitte auton tai hyvän asunnon ja hyvän vaimon, niin kaikki ongelmanne ratkeaisivat. Ei. Se ei ratkaise ongelmia. Todellinen ongelma on miten voitte lopettaa kuolemisen. Se on totinen ongelma. Mutta koska se on hyvin vaikea keskustelunaihe, kukaan ei halua puhua siitä. "Voi, kuolema— me kuolemme rauhallisesti." Mutta ei kukaan kuole rauhallisesti. Jos otan tikarin ja sanon, "Kuole nyt rauhallisesti," (naurua) koko rauhallinen olotilanne katoaa välittömästi. Te vain itkette. Niinpä tuollaiset jutut ovat hölynpölyä, jos joku sanoo vain että "Minä kuolen sitten rauhallisesti." Ei kukaan kuole rauhallisesti, se ei ole mahdollista. Siksi kuolema on ongelma. Syntymäkin on ongelma. Kukaan ei ole onnellinen äidin kohdussa. Se on piukka, ilmatiivis paikka, jossa nykyisinkin voi myös kuolla. Ei siis ole puhettakaan rauhallisuudesta syntymässä tai kuolemassa. Entä vanhuus sitten. Olen vanha mies, joten minulla on huolia vaikka muille jakaa. Vanhuutta. Ja sairautta, jokaisella on siitä jotain kkokemusta, pelkkä päänsärkykin riittää vaivaamaan teitä. Totinen ongelma on tämä: syntymä, kuolema, vanheneminen ja sairaus. Niin lausuu Kṛṣṇa, että janma-mṛtyu-jarā-vyādhi duḥkha-doṣānudarśanam (BG 13.9). Jos te olette älykäs, te katsotte näiden neljän elämän ongelman olevan hyvin vaarallisia. Joten heillä ei ole tietoa, ja siksi he välttelevät näitä kysymyksiä. Mutta meidän on otettava hyvin vakava katsanto näihin kysymyksiin. Siinä on ero toisten liikkeiden ja Kṛṣṇa tietoisuus -liikkeen välillä. Meidän liikkeemme keskittyy ratkaisemaan nämä ongelmat.