FI/Prabhupada 0253 - Todellista onnellisuutta kuvaillaan Bhagavad-gitassa
Lecture on BG 2.8 -- London, August 8, 1973
Pradyumna:
- na hi prapaśyāmi mamāpanudyād
- yac chokam ucchoṣaṇam indriyāṇām
- avāpya bhūmāv asapatnam ṛddhaṁ
- rājyaṁ surāṇām api cādhipatyam
- (BG 2.8)
Käännös, "En tiedä mikä ajaisi pois tämän surun, joka kuivaa aistini. En pystyisi lievittämään sitä, vaikka voittaisin vertaansa vailla olevan kukoistavan kuningaskunnan maan päältä ja taivaan puolijumalien kaltaisen ylivaltiuden."
Prabhupāda: Na hi prapaśyāmi mamāpanudyād. Tämä on aineellisen olemassaolon tila. Joskus olemme vaikeuksissa. Emme joskus. Aina, me olemme aina vaikeuksissa, mutta sanomme joskus, koska selvitäksemme hankaluuksista me yritämme hiukan, ja se yrittäminen käsitetään onnellisuudeksi. Tosiasiassa onnellisuutta ei ole. Mutta joskus, toivoessamme että "Näin yrittämällä, tulen joskus onnelliseksi,"... Kuten niin-kutsutut tiedemiehet haaveilevat, "Tulevaisuudessa tulemme kuolemattomiksi." Niin monet, he unelmoivat. Mutta järjissään olevat ihmiset sanovat, "Älkää luottako tulevaisuuteen, vaikutti se miten miellyttävältä tahansa."
Tämä on siis todellinen asemamme. Na hi prapaśyāmi mamāpanudyād. Sen vuoksi hän on lähestynyt Kṛṣṇa: śiṣyas te 'ham (BG 2.7). "Minä, nyt minä ryhdyn śiṣyaksesi." "Miksi olet tullut Minun luokseni?" "Koska tiedän, ettei kukaan muu voi pelastaa minua tästä vaarallisesta tilanteesta." Tämä on todellista järkeä. Yac chokam ucchoṣaṇam indriyāṇām (BG 2.8). Ucchoṣaṇam. Kun meidät asetetaan suuriin vaikeuksiin, kuivaa meidän aistimme tyhjiin. Mikään aistinautinto ei kykene tekemään meistä onnellisia. Ucchoṣaṇam indriyānām.
Tässä onnellisuus merkitsee aistityydytystä. Tässä... Itse asiassa tämä ei ole onnellisuutta. Todellista onnellisuutta kuvaillaan Bhagavad-gītāssa: atīndriyam, sukham atyantīkaṁ yat tat atīndriyam (BG 6.21). Todellinen onnellisuus, atyantikam, korkein onnellisuus, ei ole sellaista, että siitä aisteilla nautittaisiin. Atīndriya, ylittäen, yliaistillista aisteille. Sitä on todellinen onnellisuus. Mutta olemme pitäneet onnellisuutta aistinautintona. Mutta aistinautinnon avulla ei voi kukaan tulla onnelliseksi. Näin on, koska me olemme aineellisessa olemassaolossa. Ja meidän aistimme ovat vääriä aisteja. Tosi aistit - henkiset aistit. Niinpä meidän tulee herättää henkinen tietoisuutemme. Sitten voimme nauttia henkisin aistein. Sukham atyantikaṁ yat atīndriya (BG 6.21).
Näiden aistien ylittäminen. Näiden aistien ylittäminen tarkoittaa... Nämä aistit ovat, tarkoittavat peitettä. Niin kuin olen tämä keho. Itse asiassa minä en ole tämä keho. Olen henkisielu. Mutta tämä on todellisen, henkisen kehoni peite. Samalla tavoin henkisellä keholla on henkiset aistit. Ei niin, että nirākāra. Miksi nirākāra? Se on maalaisjärjen asia. Niinkuin jos teillä on käsi tai kaksi kättä, teillä on kaksi kättä. Siispä kun kättä peittää jokin kangas, kangaskin saa käden. Koska minulla on käsi, sen vuoksi puvullanikin on käsi. Koska minulla on jalat, peitteelläni, puvulla, on samoin jalat, housuissa. Tämä on aivan maalaisjärjellä tajuttava asia. Mistä tämä keho tuli? Tätä kehoa kuvataan: vāsāṁsi, vaatteet. Eli vaatteet tarkoittavat että ne leikataan kehon perusteella. Se on vaate. Ei niin, että kehoni tehtäisiin vaatteen mukaan. Tässä on kysymys terveen järjen asiasta. Kun minulla siis on paitani kädet, tässä on kyse hienojakoisesta kehosta tai karkeasta kehosta, siksi alunperin, henkisesti, minulla on myös kädet ja jalat. Miten ne muuten voisivat kehittyä? Miten te kehitytte?