FI/Prabhupada 0308 - Krishna tietoisuus on sielun funktio
Lecture -- Seattle, October 2, 1968
Nuorukainen: Miten mieltä koulutetaan?
Prabhupāda: Tämä on koulutusta. Te vain ryhdytte Kṛṣṇa tietoiseen toimintaan. Tämä on käytännöllistä. Aivan kuten chanttaaminen, kymmenen vanha poika, hänkin toimii siten. Hänen mielensä on keskittynyt Hare Kṛṣṇan värähtelyyn. Hänen muut aistinsa, jalkansa tai kätensä, ne työskentelevät, tanssivat. Joten tällä tavoin meidän tulee harjoittaa mieltämme, aistimme toimien jatkuvasti Kṛṣṇa tietoisuudessa. Se tekee teistä täydellisiä. Ja se on mahdollista kenelle tahansa. Teidän ei tarvitse istua jonnekin paikkaan mietiskelemään keinotekoisesti jotakin. Heti kun te laulatte Hare Kṛṣṇaa, välittömästi teidän mielenne kääntyy, muistatte välitttömästi Kṛṣṇan, Kṛṣṇan opetukset, Kṛṣṇan teot, kaiken. Se vaatii harjoittelua.
Nuorukainen: Koska olette auringonsäde, niin sanotusti...
Prabhupāda: Niin?
Nuorukainen: Voisitteko ajatella itseänne?
Prabhupāda: Miksi ei? Olen yksilö.
Nuori mies: Ja kun ajattelette, ajatteletteko Kṛṣṇaa?
Prabhupāda: Vaikkakin olen pieni, olen silti yksilö. Minulla on kaikki ajattelun, tuntemisen, tahtomisen voimat olemassa. Me teemmekin niin. Me olemme yksilöitä. Olette tulleet tänne oman yksilöllisen tahtonne seurauksena. Ei kukaan ole pakottanut teitä. Jos tahdotte, voitte lähteä. Joku tulee tänne, joku ei milloinkaan tule, joku tulee tänne päivittäin. Miksi? Vaikka te olettekin pieniä, teillä on yksilöllisyytenne. Jopa tässä ehdollistuneessa olotilassa, olette vapaa, niin kovin vapaa. Ja kun te ette ole ehdollistuneessa olotilassa, vaan puhtaasti henkisiä, te ette tiedä miten vapaita olette. Sillä ei ole merkitystä, että olette pieniä, mutta olette henkinen kipinä. Ettekö ymmärrä, että pieni henkinen kipinä, jota yksikään lääkäri tai lääketiede ei vielä ole löytänyt, missä sielu on, mutta sielu on olemassa. Se on tosiasia. Heti kun sielu on mennyt pois tästä kehosta, keho on hyödytön. Ottakaa selville mikä se tärkeä hiukkanen on. Se ei ole mahdollista, koska se on niin pieni, että teidän aineellisilla silmillänne tai mikroskoopeillanne tai millä vain skoopeillanne ette voi sitä saada selville. Siksi he sanovat, ettei sielua ole olemassa. Mutta he eivät voi selittää mikä on mennyt. Jopa se pieni henkisen sielun hiukkanen on niin voimakas, että niin kauan kuin se on tämän kehon sisässä, se pitää sen raikkaana, hyvänä, kauniina. Ja heti kun se on mennyt, heti keho alkaa mädäntyä. Katsokaa. Kuin pieni lääke, ruiske. Pieni, yksi jyvänen, pitää kunnossa. Se on jotakin sellaista, se on niin voimakasta. Te ette tiedä mikä on sen sielun voima. Se teidän on opittava. Sitä siis on itse-oivallus.
Tätä mietiskelymenetelmää, istumista hiljaisessa paikassa, suositellaan karkeimmassa kehollisen elämänvaiheen tilassa. Mietiskelkää yhtä asiaa, "Olenko tämä keho?" ja analysoikaa asiaa. Te tulette havaitsemaan, "Ei. En ole tämä keho. Eroan tästä kehosta." Sitten lisää mietiskelyä: "Ellen ole tämä keho, niin miten keholliset toiminnot tapahtuvat?" Ne tehdään sen pienen hiukkasen, minun itseni, läsnäolon seurauksena. Miten keho kasvaa? Läsnäolon perusteella. Aivan kuten tämä poikanen, hänellä on pienikokoinen keho. No, tämä poikanen tulee kasvamaan hyvin vantteraksi ja vahvaksi keholtaan nuorukaisena, kahdenkymmenenneljän vuoden iässä. Tämä keho tulee kuitenkin menemään pois, ja toinen keho tulee. Miten se on mahdollista? Hiukkasmaisen pienen sielun vuoksi. Mutta jos tuo sieluhiukkanen otetaan pois tai menee pois, tämä keho ei enää kasva tai muutu. Nämä ovat mietiskelyn aihealueita. Mutta kun te tulette siihen pisteeseen, että ymmärrätte, "Minä en ole tämä keho. Minä olen henkisielu," niin seuraava vaihe tulee olemaan "Miten sielu toimii?" Se toiminta on Kṛṣṇa tietoisuus, työskenteleminen Kṛṣṇa tietoisena. Joten nykyaikana on ryhdyttävä suoraan sielun ominaiseen toimintaan; muut asiat tulevat itsestään. Ei ole mahdollista nykyaikoina, että voisitte mennä eristyksissä olevaan paikkaan ja mietiskelemään... Se ei ole mahdollista tänä aikakautena. Se ei ole mahdollista. Jos yritätte keinotekoisesti, se tulee epäonnistumaan. Siispä teidän tulee ryhtyä seuraamaan tätä menetelmää,
- harer nāma harer nāma harer nāma eva kevalam
- kalau nāsty eva nāsty eva nāsty eva gatir anyathā
- (CC Adi 17.21)
Tänä Kalin aikakautena ei ole muuta itseoivalluksen vaihtoehtoa kuin tämä Hare Kṛṣṇan laulaminen. Se on käytännöllinen tosiasia.