FI/Prabhupada 0312 - Ihminen on järkevä eläin
Morning Walk -- April 1, 1975, Mayapur
Prabhupāda: Nyt, ainakaan minulle, tämä Kṛṣṇa tietoisuus -liike ei enää ole teoriaa. Se on käytäntö. Kykenen ratkaisemaan sen avulla kaikki ongelmat.
Puṣṭa Kṛṣṇa: Ihmiset eivät tahdo hyväksyä kieltäymysharjoituksia, tosin.
Prabhupāda: Hmm?
Puṣṭa Kṛṣṇa: Ihmiset eivät hyväksy kieltäymystä.
Prabhupāda: Sitten joutuvat kärsimään sairaudesta. Jos teillä on sairaus, teidän on kärsittävä... Mikä on tämä kieltäymys? Missä on kieltäymys?
Puṣṭa Kṛṣṇa: Elleivät he hyväksy lääkettä, ei heitä voi parantaa.
Prabhupāda: Sitten heidän on pakko kärsiä. Jos mies on sairastunut eikä tahdo ottaa lääkettään, niin missä silloin on...? Hänen on pakko kärsiä. Missä silloin on lääke?
Pañcadraviḍa: He sanovat, että me olemme ne, jotka olemme sairastuneet.
Prabhupāda: Hmm?
Pañcadraviḍa: He sanovat, että me olemme niitä, jotka ovat sairaita. He sanovat, että meistä jokainen olemme sairaita, emmekä he.
Prabhupāda: Niin. Kuuro mies pitää kaikkia muita kuuroina. (naurua). Se merkitsee, etteivät he ole edes ihmisolentoja. Eläimiä. He eivät tule järkiinsä, että "Joko me olemme sairaita, tai sitten te olette. Istuutukaa siis alas. Jutellaan." Siihenkään he edes eivät ole valmiita. Mikä siis neuvoksi? Mitä voimme tehdä eläinten suhteen?
Pañcadraviḍa: He sanovat meidän olevan vanhoillisia. He eivät tahdo sietää meitä enää.
Prabhupāda: Hm? Miksi sitten ihmiset piittaavat ongelmista? Miksi huolehtia yhteiskunnallisista ongelmista? He huolehtivat, mutteivät voi ratkaista niitä. Ympäri maailman, sanomalehdet ovat niitä täynnä, suorastaan pursuen ongelmia.
Viṣṇujana: Śrīla Prabhupāda, voitteko tehdä heistä järkeviä? Jos he ovat järjettömiä, olisiko jokin keino tehdä heistä järkeviä?
Prabhupāda: He ovat järkeviä. Ihminen, jokainen ihmisolento, on järkevä. On sanottu, "Ihminen on järkevä eläin." Joten kun järkevyyttä ei ole, se merkitsee että he ovat yhä eläimiä.
Pañcadraviḍa: Tuota, mitä sitten voidaan tehdä eläinten suhteen?
Prabhupāda: Se on... Se on hyvin yksinkertainen totuus. Aivan kuten, minä olen tämä keho. Minä etsin onnellisuutta. Miksi siis etsin onnellisuutta? Koska... Jos te vain keskustelette tästä asiasta, tulette havaitsemaan, että ihminen on järkevä. Miksi minä etsin onnellisuutta? Mikä on vastaus? Se on totuus. Jokainen etsii onnea. Mutta miksi etsimme? Mikä on vastaus?
Pañcadraviḍa: Koska kaikki ovat surkuteltavia, eivätkä pidä siitä.
Prabhupāda: Se on käänteinen selitys.
Kīrtanānanda: Koska olen luonnostani onnellinen.
Prabhupāda: Niin. Luonnostani olen onnellinen. Ja kuka on se joka on onnellinen, tämä kehoko, vai sielu?
Puṣṭa Kṛṣṇa: Ei, vaan sielu.
Prabhupāda: Kuka on se joka haluaa onnea? Minä haluan suojella tätä kehoa — miksi? Koska minä olen tämän kehon sisällä. Ja jos menen pois tästä kehosta, kuka silloin etsii tämän kehon onnellisuutta? Heillä ei ole millä järkeillä tällä tavalla aivan yleistajuisestikaan. Miksi etsin onnellisuutta? Minä vaatetan tätä kehoa jotta kylmä ei vaikuttaisi siihen. Miksi minä sitten etsin kehon onnellisuutta, paeten kylmyyttä ja kuumuutta? Siksi, että minä olen sen sisällä... Jos minä poistun kehon sisästä, ei ole enää onnellisuuden etsintää. Heitittepä kehon kadulle tai joutuipa se äärimmäiseen kylmyyteen tai kuuluuteen, sillä ei ole enää merkitystä. Kuka siis on se, joka etsii onnellisuutta? Tämä on se, mitä he eivät tiedä. Kenelle te etsitte niin kiireisesti onnea? Sitä he eivät tiedä. Aivan kuin kissat ja koirat.
Puṣṭa Kṛṣṇa: Mutta he kuvittelevat, ettei heillä ole aikaa lausua pyhää nimeä.
Prabhupāda: Hm?
Puṣṭa Kṛṣṇa: Heidän filosofiansa kuuluu siten, että ollakseen onnellisia heidän on tehtävä töitä päivät pitkät.
Prabhupāda: Hm. Se onkin filosofianne. Te olette lurjuksia, mutta me emme työskentele. Miksi ette seuraa esimerkkiämme? Me yksinkertaisesti elämme onnellisina.