FI/Prabhupada 0302 -Ihmiset eivät ole taipuvaisia antautumaan
Lecture -- Seattle, October 2, 1968
Prabhupāda: Luemme siis Herra Caitanyan Opetuksia. Olemme alkaneet viime tapaamisellamme, ja luemme sitä jälleen. Luetko sinä? Kyllä. Se aloitettiin sivulta kaksikymmentäyhdeksän.
Tamāla Kṛṣṇa: Sivulta kaksikymmentäyhdeksän, mutta minne asti pääsitte?
Prabhupāda: Lue mistä vain, siinä kaikki. Niin.
Tamāla Kṛṣṇa: Hyvä on. "Bhagavad-gītā kertoo meille, että yksilöllisen olennon todellinen, luontainen olemus on henkinen sielu. Hän ei ole ainetta. Henkisenä sieluna hän on olennainen osa Korkeinta Sielua, Absoluuttista Totuutta eli Jumaluuden Persoonallisuutta. Opimme Gītāsta myös, että henkisen sielun velvollisuutena on antautua, sillä ainoastaan silloin hän voi olla onnellinen. Bhagavad-gītān viimeinen ohje on, että henkisen sielun tulee täydellisesti antautua Korkeimmalle Sielulle, Kṛṣṇalle, ja tällä tavalla hän voi tulla onnelliseksi. Vastatessaan tässä Sanātanan kysymyksiin myös Herra Caitanya toistaa saman totuuden. Voimme kuitenkin havaita yhden eron. Herra Caitanya ei kerro henkisestä sielusta niitä asioita, joita Bhagavad-gītāssa on jo kuvailtu."
Prabhupāda: Kyllä. Merkitys on siinä, että sitä mikä on henkisielun perustavanlaatuinen asema keskustellaan hyvin perusteellisesti Śrīmad Bhagavad-gītāssa. Nythän viimeisessä Bhagavad-gītān opetuksessa Kṛṣṇa sanoo, sarva-dharmān parityajya mām ekaṁ śaraṇaṁ vraja (BG 18.66). Hän on opettanut Arjunalle kaikenlaisia joogamenetelmiä, kaikenlaisia uskonnollisia rituaalimenetelmiä, uhritoimituksia sekä filosofista spekulaatiota, kehon pohjimmaista asemaa, sielun perustavaa asemaa. Kaiken Hän on kuvaillut Bhagavad-gītāssa. Ja lopultakin Hän sanoo Arjunalle, "Rakas Arjuna, koska sinä olet Minun hyvin läheinen ja rakas ystäväni, sen vuoksi puhun Veedisen tiedon kaikkein luottamuksellisimman osan." Ja mikä se on? "Antaudu vain Minulle." Siinä kaikki.
Ihmiset eivät ole taipuvaisia antautumaan; sen vuoksi pitää opetella niin monia asioita. Niin kuin lapsi, jos hänellä vain on antaumuksen tunne vanhempiaan kohtaan, hän on iloinen. Ei tarvitse opiskella filosofisia oppeja miten elää hyvin iloisena. Lapsi on täysin riippuvainen vanhempien huolenpidosta, ja on onnellinen. Yksinkertainen filosofia. Mutta koska olemme edistyneet sivilisaationa, tiedossa, niin me siksi tahdomme ymmärtää tämän yksinkertaisen filosofian kovin monin sanaleikein. Siinä kaikki. Joten jos te tahdotte oppia sanataiteilua, niin tällä Kṛṣṇa tietoisuus -liikkeellä on sitäkin teille tarjottavanaan. Meillä on monia kirjoja filosofiasta. Mutta jos te hyväksytte tämän yksinkertaisen menetelmän, että meidän pitää... Jumala on suuri ja me olemme erottamaton osanen; sen vuoksi velvollisuuteni on palvella ja antautua Jumalalle. Siinä kaikki. Joten Caitanya Mahāprabhu, keskustelematta kaikkea perustavanlaatuisesta asemasta, filosofiasta, tiedosta, ja niin kovin monista muista asioista, joogamenetelmästä, Hän alkaa heti puhumaan, miten elävän olennon perustavanlaatuinen asema on palvella korkeinta kokonaisuutta. Se on... Se on Caitanya Mahāprabhun opetuksen alku. Se merkitsee sitä, minne Bhagavad-gītān opetukset päättyivät, siitä Caitanya Mahāprabhu aloittaa.
Hyvä. Jatkakaa.
Tamāla Kṛṣṇa: "Hän aloittaa pikemminkin siitä, mihin Kṛṣṇa opetuksensa lopetti. Suuret Jumalalle antautuneet sielut hyväksyvät, että Herra Caitanya on Kṛṣṇa Itse, ja tältä kannalta katsottuna Hän aloittaa opetuksensa Sanātanalle siitä kohdasta, mihin Hän Bhagavad-gītāssa lopetti opetuksensa. Herra sanoi Sanātanalle, 'Alkuperäiseltä ja luonnolliselta asemaltasi olet puhdas henkinen sielu. Aineellinen ruumiisi ei ole todellinen itsesi, eikä sitä ole mielesi, älykkyytesi eikä valheellinen minätunteesikaan. Todellinen identiteettisi on olla Korkeimman Herran Kṛṣṇan ikuinen palvelija.' "
Prabhupāda: Tässä on nyt eräitä tärkeitä kohtia, että meidän itse-oivalluksessamme on siten, että ne, jotka ovat karkean aineellisessa asemassa, he luulevat että ovat tämä keho, "Olen tämä keho." Olen tämä keho, keho merkitsee aisteja. Sen vuoksi tyytyväisyyteni merkitsee aistien tyytyväisyyttä, aistityydytystä. Tämä on kaikkein karkein itse-oivalluksen muoto. Kehokin on itse. Keho on itse, mieli on itse, ja sielukin on itse. Itse, synonyyminä. Keho ja mieli ja sielu, niitä kolmea kutsutaan itseksi. Nythän kaikkein karkeimmassa elämänvaiheessamme kuvittelemme tämän kehon olevan itse. Ja hienovaraisemmassa vaiheessa me kuvittelemme mielen ja älyn olevan itse. Mutta itse asiassa, itse on tämän kehon, tämän mielen, tämän älyn tuolla puolen. Se on sen asema. Nuo jotka ovat karkeasti kehollisessa itseoivalluksen vaiheessa, ovat materialisteja. Ja nuo, jotka ovat mielen ja älyn käsityksessä, he ovat filosofeja ja runoilijoita. He filosofoivat tai antavat meille jonkin kuvan runouden avulla, mutta heidän käsityksensä on siitä huolimatta väärä. Kun saavutte henkiseen asemaan, sitten sitä kutsutaan antaumukselliseksi palveluksi. Sitä Caitanya Mahāprabhu selittää.