FI/Prabhupada 0059 - Älkää unohtako oikeaa asiaanne
Lecture on BG 2.14 -- Mexico, February 14, 1975
Kysymys kuuluu "Jos minä olen ikuinen niin miksi on olemassa niin monia surkeita elämänmuotoja? Ja miksi minun on pakko kuolla?" Tämä onkin itse asiassa älykäs kysymys "Jos olen ikuinen niin miksi minun on oltava tässä aineellisessa kehossa, joka on altis kuolemalle, syntymälle, vanhuudelle ja sairaudelle?" Siitä syystä Kṛṣṇa opettaa, että tämä surkea olotila johtuu tästä aineellisesta kehosta. Sellaiset ihmiset, jotka ovat karmeja tarkoittaa niitä, jotka ovat ryhtyneet tyydyttämään aistejaan. Heitä kutsutaan karmeīksi. Karmīt eivät piittaa tulevasta. He haluavat pelkästään välittömiä elämän mahdollisuuksia. Aivan kuin lapsi, joka on ilman vanhempien seuraa. Hänkin vain leikkii koko päivän eikä mieti lainkaan tulevaisuuttaan eikä käy koulussa, mutta jos olemme oikeasti älykkäitä ihmismuotoisessa elämässä ollessamme niin yritämme parhaamme saavuttaa sen elämän tai kehon, jossa ei ole enää kuolemaa, syntymää, vanhuutta tai sairauksia.
Kṛṣṇa tietoisuus -liikkeen tehtävänä onkin kouluttaa ihmisiä juuri siihen päämäärään. Jokuhan voisi nyt sanoa, että "Jos minä vain pelkästään omistaudun Kṛṣṇa tietoisuudelle niin miten minun aineelliset välttämättömyyteni tulevat hoidetuiksi?" Vastaus onkin juuri Bhagavad-gītā:ssa, että Kṛṣṇa pitää huolta kenen tahansa Kṛṣṇa tietoisuuteen ryhtyneen välttämättömistä tarpeista. Kṛṣṇa huolehtii kaikkien ylläpidosta. Eko yo bahūnāṁ vidadhāti kāmān "Se ainut korkein henkilö ylläpitää kaikkien elävien olentojen välttämättömiä tarpeita." Niinpä bhaktalla, joka koettaa päästä takaisin kotiin, takaisin Jumaluuteen ei ole puutetta mistään. Olkaa rauhassa. Kṛṣṇa sanoo Bhagavad-gītāssa, teṣāṁ satata-yuktānāṁ yoga-kṣemaṁ vahāmy aham (BG 9.22) "Minä pidän aina huolta palvelukseeni omistautuneen bhaktan elämän edellytyksien täyttämisestä."
Käytännön esimerkkinä toimikoon se, että Kṛṣṇa tietoisuus -liikkeessä meillä on sata keskusta ja joka temppelissä, jopa kahdessakymmenessä viidessä elää 250 bhaktaa. Meillä ei ole vakaata tuloakaan ja me kulutamme kaikissa liikkeemme haaraosastoissa kahdeksankymmentä tuhatta dollaria kuukaudessa, mutta Kṛṣṇan armosta ei meiltä puutu mitään. Kaikki tarvitsemamme toimitetaan meille. Ihmiset ovat joskus yllättyneitä "Nämä ihmiset eivät käy töissä, eivät opettele ammattia. He vaan laulavat Hare Kṛṣṇaa. Millä he elävät?" Se ei siis ole kysymys. Jos Jumalan armosta kissat ja koiratkin elävät niin voivat bhaktatkin elää hyvin mukavasti Jumalan armosta.
Ei sellaista tarvitse kysyä, mutta jos joku nyt miettii, että "Olen ottanut Kṛṣṇa tietoisuuden, mutta kärsin niin monista eri asioista." Heille tai meille kaikille ohje kuuluu mātrā-sparśās tu kaunteya śītoṣṇa-sukha-duḥkha-dāḥ: (BG 2.14) "Nämä kärsimykset ovat kuin talvi tai kesä." Talvella vesi aiheuttaa kipua ja kesällä se on miellyttävää. Millaista vesi siis on? Onko se miellyttävää vai kipua aiheuttavaa? Se ei ole kumpaakaan. Ei kivuliasta tai miellyttävää, mutta koskettaessaan kehoa vuodenajasta riippuen se vaikuttaa joko tuskalliselta tai miellyttävältä. Sellainen kipu ja mielihyvä selitetään tässä "Ne tulevat ja menevät. Ne eivät ole pysyviä." Āgama apāyinaḥ anityāḥ tarkoittaa "Ne tulevat ja menevät, siksi ne eivät ole pysyviä." Siitä syystä Kṛṣṇa neuvoo, tāṁs titikṣasva bhārata. "Sietäkää vaan ne." Kunhan ette unohda oikeaa asiaanne, Kṛṣṇa tietoisuutta. Älkää piitatko näistä aineellisista kivuista ja nautinnoista.