FI/Prabhupada 0100 - Olemme ikuisessa suhteessa Krishnaan
Lecture on SB 6.1.8 -- New York, July 22, 1971
Mehän olemme ikuisessa suhteessa Kṛṣṇaan. Olemme nykyhetkellä vain unohtaneet sen, tukahduttaneet. Siksi kuvittelemme, ettei meillä ole suhdetta Kṛṣṇaan. Se ei kuitenkaan ole totta. Olemme ainutkertainen osanen Kṛṣṇaa ja suhteemme Häneen on ikuinen. Meidän pitää vain elvyttää se. Sitä on Kṛṣṇa tietoisuus. Kṛṣṇa tietoisuus merkitsee... Olemme nyt erilaisessa tietoisuudessa. Minä ajattelen olevani intialainen. Joku ajattelee "Olen amerikkalainen." Joku ajattelee "Olen sitä, olen tätä", mutta itseasiassa tulisi ajatella "Minä olen Kṛṣṇan." Se on Kṛṣṇa tietoisuutta.
"Minä olen Kṛṣṇan." Kṛṣṇa tietoisessa suhteessa minustakin tulee kaikkien, koska Kṛṣṇa on kaikkia varten. Yrittäkää vain ymmärtää tämä. Intiassa, teidän maassanne ja joka puolella toimitaan siten, että kun tyttö avioituu pojan kanssa niin pojan veljenpoika kutsuu tyttöä tädiksi. Miten hänestä siis tulee täti? Se johtuu hänen suhteestaan aviomieheensä. Ennen avioliittoa hän ei ollut täti, mutta heti kun hän on tekemisissä aviopuolisonsa kanssa niin miehen veljenpojasta tulee hänen veljenpoikansa. Koettakaa vain ymmärtää esimerkki. Samalla tavalla jos elävöitämme uudelleen suhteemme tai alkuperäisen suhteemme Kṛṣṇaan ja Kṛṣṇa on kaikkia varten, siksi tulen minäkin kaikkia varten. Se on todellista universaalia rakkautta.
Keinotekoista niin sanottua universaalia rakkautta ei voida synnyttää ellette saavuta suhdetta keskipisteen kanssa. Aivan kuin te olette amerikkalaisia. Miksi? Koska te olette syntyneet tässä maassa. Toiset amerikkalaiset kuuluvat siis maahanne myös, mutta jos teistä tulee jotakin muuta niin teillä ei ole suhdetta muihin amerikkalaisiin. Meidän tulee siis uudistaa suhteemme Kṛṣṇaan. Silloin on mahdollista puhua universaalista veljeydestä, oikeudesta, rauhasta ja hyvinvoinnista. Muuten siihen ei ole mahdollisuutta. Asian ydin on hukassa. Miten voisi olla oikeutta ja rauhaa? Ei ole mahdollista. Siispä Bhagavad-gītāssa on annettu rauhan ohje. Rauhan saavuttamisen ohje on, että meidän tulisi ymmärtää Kṛṣṇan olevan ainoa nauttija.
Niinkuin tässä temppelissä keskipisteenämme on Kṛṣṇa. Jos me valmistamme ruokaa niin se tehdään Kṛṣṇalle emmekä tee ruokaa omiin tarkoituksiimme. Loppujen lopuksi, vaikka me syömmekin prasādamin niin emme ajattele ruokaa valmistaessamme valmistavamme sitä itsellemme. Me valmistamme ruokaa Kṛṣṇalle. Kun te menette temppelin ulkopuolelle keräämään lahjoituksia niin siinä ei ole kysymys siitä, että kīrtana ryhmässä mukana olevilla olisi jotakin henkilökohtaisia intressejä. Ei. He keräävät tai he jakavat kirjallisuutta Kṛṣṇan takia. He tekevät sen tehdäkseen ihmisistä Kṛṣṇa tietoisia ja mitä keruuta sitten tapahtuukin niin kaikki saatu käytetään Kṛṣṇalle. Kun olemme tottuneet tällaiseen elämäntapaan, että kaikki on Kṛṣṇalle niin se on Kṛṣṇa tietoisuutta. Samalla tavalla teemme mitä meidän pitää. Meidän tulee vain muuttaa tietoisuuttamme, että "Minä teen Kṛṣṇalle, en itselleni." Jos kehitämme Kṛṣṇa tietoisuutta tällä tavalla niin saavutamme alkuperäisen tietoisuutemme. Silloin me tulemme onnellisiksi.
Ellemme saavuta alkuperäistä tietoisuutta niin olemme enemmän tai vähemmän hulluja. Jokaista, joka ei ole Kṛṣṇa tietoisuudessa tulee pitää hulluna, koska hän puhuu väliaikaisessa, katoavaisessa asemassa. Se tulee päättymään, mutta me elävinä olentoina olemme ikuisia. Väliaikainen toiminta ei siis ole meidän toimintaamme. Meidän toimintamme tulisi olla ikuista, olemmehan ikuisia. Se ikuinen toiminta on sitä miten palvelemme Kṛṣṇaa. Aivan kuin tämä sormi, joka on alkuperäinen osanen minun kehoani. Sormen ainainen tehtävä on palvella tätä kehoa. Siinä kaikki. Sillä ei täällä ole muuta tekemistä ja se on sormen terve olotila. Jos se ei voi palvella koko kehoa niin se on sairaassa olotilassa. Samalla tavalla kun on Kṛṣṇa ikuinen niin mekin olemme ikuisia. Nityo nityānāṁ cetanaś cetanānām (Kaṭha Upaniṣad 2.2.13). Näin sanovat vediset säkeet. Ikuinen korkein on Śrī Kṛṣṇa ja mekin olemme ikuisia. Emme ole korkeimpia. Olemme alamaisia. Nityo nityānāṁ cetanaś cetanānām. Hän on korkein olento ja me olemme alamaisina toimivia eläviä olentoja. Eko bahūnāṁ yo vidadhāti kāmān. Se ainut elävä olento toimittaa kaikki elämän edellytykset moninaisille ikuisille olennoille. Eko bahūnām, rajaton määrä elollisia olentoja. Ette kykene niitä laskemaankaan. Bahūnām. Tämä on meidän suhteemme.
Siis alkuperäisinä osasina meidän tulee palvella Kṛṣṇaa ja olla Hänen alamaisiaan. Hän toimittaa meille tarvitsemamme edellytykset. Hän on Korkein Isä. Tämä on normaalia ja vapautettua elämää. Mikä tahansa muunlainen elämä Kṛṣṇa tietoisuuden tilan ulkopuolella on syntistä elämää.