FI/Prabhupada 0224 - Rakennatte suurta rakennusta vialliselle perustalle

Revision as of 08:13, 18 October 2018 by Vanibot (talk | contribs) (Vanibot #0023: VideoLocalizer - changed YouTube player to show hard-coded subtitles version)
(diff) ← Older revision | Latest revision (diff) | Newer revision → (diff)


Arrival Address -- Mauritius, October 1, 1975

Filosofia ei ole mielen spekulaatiota. Filosofia on päätiede, josta kaikki muut tieteen ovat kehittyneet. Sitä on filosofia. Meidän Kṛṣṇa tietoisuus -liikkeemme yrittää siis kouluttaa ihmisiä tässä tieteiden tieteessä ymmärtämään ensinnäkin "Mikä olette? Oletteko tämä keho vai eri kuin tämä keho?" Tämä on aivan ensisijaisen tärkeää ja jos te jatkatte isojen rakennustenne rakentelua vialliselle perustalle niin ne eivät pysy kasassa. Ne ovat vaaraksi, joten koko nykysivistys perustuu tälle vialliselle perusajatukselle, että "Minä olen tämä keho." "Olen intialainen", "Olen amerikkalainen", "Olen hindu", "Olen muslimi", "Olen kristitty". Nämä kaikki ovat kehollista elämänkäsitystä. "Koska olen saanut tämän kehon kristityltä isältä ja äidiltä niin olen siis kristitty." Mutta en ole tämä keho. "Koska olen saanut tämän kehon hindulaiselta isältä ja äidiltä niin olen siis hindu." Mutta en ole tämä keho. Henkisen tiedon saamiseksi on siis aivan perusperiaate ymmärtää, että "En ole tämä keho. Olen sielu." Ahaṁ brahmāsmi.

Tämä on Vedinen ohje: "Yrittäkää ymmärtää, että olette henkisielu. Ette ole tämä keho." Joogamenetelmän harjoittaminen pyrkii vain tämän ymmärtämiseen. Yoga indriya saṁyamaḥ. Aisteja hallitsemalla varsinkin mieltä... Mieli on aistien herra tai päällikkö. Manaḥ-ṣaṣṭhānīndriyāṇi prakṛti-sthāni karṣati (BG 15.7). Käymme olemassaolon kamppailua tämän mielen ja aistien kanssa siinä väärässä käsityksessä, että keho on itse. Jos keskitämme siis mielemme aistien hallintaan niin voimme vaiheittain ymmärtää. Dhyānāvasthita-tad-gatena manasā paśyanti yaṁ yoginaḥ (SB 12.13.1). Joogit meditoivat Korkeinta Henkilöä Viṣṇua ja sen menetelmän avulla he oivaltavat itsen. Itseoivallus on ihmiselämän pääasia, joten itseoivalluksen alku on ymmärtää, että "Minä en ole tämä keho. Olen henkisielu." Ahaṁ brahmāsmi.

Nämä asiat selitetään siis oikein hyvin Bhagavad-gītāssa. Jos me vain luemme Bhagavad-gītāa huolellisesti oikeassa ohjauksessa niin kaikki tulee olemaan selvää ilman vaikeuksia, että "En ole tämä keho, olen henkisielu. Asiani on eri kuin tämä kehollinen elämänkäsitys. En milloinkaan tule onnelliseksi omaksuen tämän kehon itsenä. Se on väärä tiedon perusta." Jos edistymme näin niin me tulemme ymmärtämään, ahaṁ brahmāsmi. "Olen henkisielu." Mistä olen sitten tullut? Kaikki kuvaillaan Bhagavad-gītāssa, että henkisielu Kṛṣṇa sanoo, Herra sanoo mamaivāṁśo jīva-bhūtaḥ. (BG 15.7) "Nämä elolliset olennot ovat erottamaton osa, sirpaleita tai pistemäisiä kipinöitä Minusta." Kuin iso tuli ja pieni tuli ovat molemmat tulta, mutta suuri ja pieni tuli... Kun tulen ominaisuutta kuvaillaan niin Jumala ja me olemme sama, joten me kykenemme ymmärtämään niin voimme opiskella Jumalasta itseksemme. Se on eräänlaista mietiskelyä, mutta se tulee olemaan täydellistä kun me ymmärrämme, että "Vaikka olen ominaislaadultani samanlainen kuin Jumala niin silti Hän on suuri ja minä pieni." Se on täydellistä ymmärrystä. Anu, vibhu. Brahman, Para-brahman. Iśvara, parameśvara. Tämä on täydellistä ymmärrystä, vaikka olen laadullisesti yhtä niin se ei tarkoita silti sitä, että olisin Korkein.

Vedoissa sanotaan, nityo nityānāṁ cetanaś cetanānām (Kaṭha Upaniṣad 2.2.13). Me olemme nitya eli ikuisia. Jumala on myös ikuinen. Me olemme elävä olentoja. Jumalakin on elävä olento, mutta hän on elollisten päällikkö. Hän on ikuinen päällikkö. Mekin olemme ikuisia, mutta emme päälliköitä. Miksi? Eko yo bahūnāṁ vidadhāti kāmān. Aivan kuin kun tarvitsemme johtajaa niin samalla tavalla on Hän korkein johtaja. Hän on ylläpitäjä. Hän on sallimus. Hän antaa kaikille näiden tarpeiden mukaan. Voimme nähdä norsuja Afrikassa. Kuka niille antaa ruokaa? Huoneessanne olevassa reiässä asustaa miljoonia muurahaisia. Kuka niitä ruokkii? Eko yo bahūnāṁ vidadhāti kaman, joten jos me tällä tavalla oivallamme itsemme niin se on oikeaa itseoivallusta.