FI/Prabhupada 0063 - Minun pitäisi olla suuri mridangan soittaja
Arrival Lecture -- Dallas, March 3, 1975
Olen hyvin ilahtunut nähdessäni ilmapiirin täällä. Koulutus merkitsee Kṛṣṇa tietoisuutta. Se on koulutusta. Kun voimme yksinkertaisesti ymmärtää, että "Kṛṣṇa on Korkein Henkilö. Hän on suuri, ja me olemme kaikki alamaisia. Velvollisuutemme on siis palvella Kṛṣṇaa," Jos ymmärrämme nämä pari lausetta, elämämme on täydellistä. Jos yksinkertaisesti opimme miten palvella Kṛṣṇaa, miten miellyttää Häntä, miten pukea Hänen alttarihahmonsa hyvin, miten antaa Hänelle hyvää ruokaa, miten koristella Hänet koristein ja kukin, miten antaa Hänelle kunnioittavat kumarruksemme, miten laulaa Hänen nimeään, tällä tavoin, jos vain ajattelemme, ilman niin kutsuttua koulutusta me tulemme täydelliseksi henkilössä tässä maailmankaikkeudessa. Tämä on Kṛṣṇa tietoisuutta. Se ei edellytä A-B-C-D opetusta. Se edellyttää yksinkertaisesti tietoisuuden muutoksen. Joten jos näitä lapsia opetetaan heti elämänsä alusta alkaen...
Meillä oli tilaisuus saada tällaista koulutusta vanhemmiltamme. Monet pyhimysmäiset henkilöt vierailivat isäni talossa. Isäni oli Vaiṣṇava. Hän oli Vaiṣṇava, ja hän tahtoi minusta tulevan Vaiṣṇavan. Kun joku pyhimysmäinen henkilö tuli, hän pyysi tältä, "Pyydän teitä siunaamaan poikani, jotta hänestä voisi tulla Rādhārāṇīn palvelija." Niin hän rukoili. Hän ei milloinkaan rukoillut mitään itse. Ja hän antoi minulle opetusta miten soittaa mṛdaṅgaa. Äitini vastusti sitä. Minulla oli kaksi opettajaa - toinen opetti minulle A-B-C-D, ja toinen mṛdaṅgaa. Toinen opettaja opetti minulle miten soitetaan mṛdaṅgaa toisen odottaessa. Äitini olikin vihainen, "Mitä hullutusta tämä on? Opetat hänelle mṛdaṅgaa? Mitä hän tekee tällä mṛdaṅgalla?" Mutta kenties isäni tahtoi minusta tulevan joskus suuren mṛdaṅga-muusikon. (naurua) Siksi olen hyvin suuressa kiitollisuudenvelassa isälleni, ja olen omistanut kirjani, Kṛṣṇa kirjan, hänelle. Hän halusi tätä. Hän halusi minusta tulevan Bhāgavatan, Śrīmad-Bhāgavatamin, saarjaanajan sekä mṛdaṅgan soittajan, sekä Rādhārāṇīn palvelijan. Siispä jokaisen vanhemman pitäisi ajatella sillä tavoin; muuten ei pitäisi ryhtyä isäksi tai äidiksi. Näin śāstra opettaa. Niin todetaan Śrīmad-Bhāgavatamissa, Viidennessä Laulussa, pitā na sa syāj jananī na sa syād gurur na sa syāt sva-jano na sa syāt. Näin yhteenveto onkin, na mocayed yaḥ samupeta-mṛtyum. Ellei voi pelastaa oppilasta välittömästä kuolemanvaarasta, ihmisestä ei pitäisi tulla gurua. Ei pitäisi ryhtyä äidiksi tai isäksi, ellei voi tehdä niin. Tällä tavoin, ei ystävä, eivät sukulaiset, ei isä, ei... jos ei voida opettaa toiselle miten pelastua kuoleman kynsistä. Se opetus siis puuttuu kaikkialla maailmassa.
Ja helppo asia on, että on mahdollista välttää tämä syntymään, kuolemaan, vanhuuteen ja sairauksiin sotkeutuminen yksinkertaisesti tulemalla Kṛṣṇa tietoiseksi.