FI/Prabhupada 0099 - Miten tulla Krishnan huomaamaksi
Lecture on BG 13.4 -- Bombay, September 27, 1973
Kuten näemme eri luokkiin kuuluvia ihmisiä, olivatpa he kaikki sitten Bombayssa tai missä hyvänsä kaupungissa, samoin eivät kaikki elävät olennotkaan ole samaa luokkaa. Jotkut heistä ovat kosketuksissa hyvyyden aineellisiin laatuihin, jotkut heistä ovat kosketuksissa intohimoisuuden aineellisiin laatuihin, ja jotkut heistä ovat kosketuksissa tietämättömyyden aineellisiin laatuihin. Ne jotka ovat tietämättömyydessä ovat kuin veteen pudonneita. Tulen pudotessa veteen se sammuu täysin. Ja jos kuivaan ruohoon putoaa kipinä, kuivuuden vuoksi tuli sytyttää ruohon. Siitä tulee taas tulta. Samalla tavoin hyvyyden laadussa olevat voivat helposti herättää Kṛṣṇa tietoisuutensa.
Sillä Bhagavad-gītāssa sanotaan, yeṣāṁ tv anta-gataṁ pāpām. Miksi eivät ihmiset tule tänne temppeliin? Koska ongelmana on, että jotkut heistä ovat karkean tietämättömyyden vallassa. Na māṁ duṣkṛtino mūḍhaḥ prapadyante narādhamāḥ (BG 7.15). He eivät pysty tulemaan. Ne jotka tekevät vain syntisiä tekoja eivät osaa arvostaa tätä Kṛṣṇa tietoisuus liikettä. Se ei onnistu. Mutta se on mahdollisuus, joka on annettu jokaiselle. Maanittelemme, "Olkaa hyvä ja tulkaa tänne. Pyydämme..." Tämä on tehtävämme Kṛṣṇan puolesta. Kuten Kṛṣṇa tulee henkilökohtaisesti opettamaan Bhagavad-gītā:a ja pyytämään jokaista, sarva-dharmān parityajya mām ekaṁ śaraṇaṁ vraja (BG 18.66), se on tehtävämme.
Siksi Kṛṣṇa arvostaa sitä hyvin paljon, "Voi, nämä ihmiset tekevät näin Minun puolestani. Minun ei tarvitse mennä sinne. He hoitavat Minun asiaani." Mitä asiaa me hoidamme. Me yksinkertaisesti sanomme ihmisille, "Pyydämme, antautukaa Kṛṣṇalle." Siksi me olemme hyvin rakkaita. Kṛṣṇa sanoo, na ca tasmān manuṣyeṣu kaścin me priya-kṛttamaḥ (BG 18.69). Meidän tehtävämme on saada Kṛṣṇa huomaamaan meidät. Me emme vaivaa mieltämme sillä onko joku kääntynyt Kṛṣṇa tietoisuuteen vai ei. Meidän tehtävämme on imarrella, siinä kaikki. "Hyvä herra, pyydän tulemaan tänne, nähkää Kṛṣṇan Alttarihahmo, uhratkaa namaskāra, ottakaa prasādaa, ja menkää kotiin." Mutta ihmiset eivät suostu siihen. Miksi he eivät suostu? Nythän on niin, että tätä tehtävää eivät voi omaksua sellaiset henkilöt, jotka ovat täynnä syntisiä tekoja. Siitä johtuen Kṛṣṇa sanoo, yeṣāṁ tv anta-gataṁ pāpām. Se henkilö, joka on täysin lopettanut syntiset tekonsa, yeṣāṁ tv anta-gataṁ pāpāṁ janānāṁ puṇya-karmaṇām.
Kuka voisi vapautua syntisistä teoista? Se, joka on aina tekemässä hurskaita tekoja. Jos te olette aina tekemässä hurskaita tekoja, millä todennäköisyydellä te edes tekisitte syntisiä tekoja? Kaikkein hurskain toiminta on laulaa Hare Kṛṣṇa mahā-mantraa. Jos aina laulatte, Hare Kṛṣṇa, Hare Kṛṣṇa, Kṛṣṇa Kṛṣṇa, jos mielenne on aina toimimassa Kṛṣṇa tietoisuudessa, ei mielessänne ole muille asioille paikkaa tulla. Tämä onkin Kṛṣṇa tietoisuuden menetelmä. Heti unohtaessamme Kṛṣṇan, māyā on siellä, nappaamassa meidät aivan välittömästi.