FI/Prabhupada 0131 - On ihan luonnollista antautua isänsä huomaan
Lecture on BG 7.11-16 -- New York, October 7, 1966
Tämä hulluus, tämä harhanäky, tämä aineellisen maailman illuusio on hyvin vaikea voittaa. Se on hyvin vaikeaa. Mutta Herra Kṛṣṇa sanoo, mām eva ye prapadyante māyām etāṁ taranti te (BG 7.14). Jos joku vapaaehtoisesti, tai ymmärtäessään elämänsä surkeuden, antautuu Kṛṣṇalle, "Rakas Kṛṣṇani, minä unohdin Sinut niin monen elämän ajaksi. Nyt minä ymmärrän että Sinä olet minun isäni, Sinä olet minun suojelijani. Minä antaudun Sinulle." Aivan kuten eksynyt lapsi palaa isänsä luokse, "Rakas isäni, johtui minun väärinkäsityksestäni, että lähdin pois sinun suojeluksestasi, mutta minä olen kärsinyt. Nyt tulen luoksesi." Isä syleilee häntä, "Minun rakas poikani, tule luokseni. Minä olin kovin huolissani sinusta joka päivä. Voi, on onnellinen asia että sinä olet tullut takaisin." Isä on niin kiltti. Joten me olemme samassa tilanteessa. Heti kun me antaudumme itsemme Korkeimmalle Herralle... Ei se ole kovin vaikeaa. Poika antautuu isänsä huomaan, onko se kovin vaikea tehtävä? Ajatteletteko sen olevan kovin hankala homma? Poika antautuu isänsä huomaan. Sehän on ihan luonnollista. Ei siinä ole mitään loukkaavaa. Isä on aina ylempi. Joten jos minä kosketan isäni jalkoja, kumarran isäni edessä, se on ylistykseksi. Se on kunniaksi minulle. Ei ole mitään loukkaavaa. Ei mitään vaikeutta. Miksi emme antautuisi Kṛṣṇalle?
Tämä on siis menetelmä. Mām eva ye prapadyante. "Kaikki nämä hämmentyneet elävät olennot, kun he antautuvat Minulle," māyām etāṁ taranti te (BG 7.14), "heillä ei ole enää ikinä elämän kurjuuksia." Hän saa välittömästi osakseen isän suojeluksen. Te löydätte Bhagavad-gītān lopusta, ahaṁ tvāṁ sarva-pāpebhyo mokṣayiṣyāmi mā śucaḥ (BG 18.66). Kun isä... Kun lapsi tulee äidin rinnalle, äiti suojelee. Jos vaara uhkaa, äiti on valmis antamaan ensin oman henkensä lapsen hengen puolesta. Samalla tavoin, kun mekin olemme Jumalan suojeluksessa, pelkoa ei enää ole.