FI/Prabhupada 0137 - Mikä on elämän tarkoitus ja mikä on Jumala

Revision as of 20:13, 20 December 2016 by Tero (talk | contribs) (Created page with "<!-- BEGIN CATEGORY LIST --> Category:1080 Finnish Pages with Videos Category:Prabhupada 0137 - in all Languages Category:FI-Quotes - 1975 Category:FI-Quotes - L...")
(diff) ← Older revision | Latest revision (diff) | Newer revision → (diff)


Invalid source, must be from amazon or causelessmery.com

Lecture on BG 7.4 -- Nairobi, October 31, 1975

Harikeśa: Käännös, "Maa, vesi, tuli, ilma, eetteri, mieli, älykkyys ja väärä minätunne - kaikki nämä kahdeksan ovat Minun erillisiä, aineellisia energioitani."

Prabhupāda: bhūmir āpo 'nalo vayuḥ khaṁ mano buddhir eva ca ahaṅkāra itīyaṁ me bhinnā prakṛtir aṣṭadhā (BG 7.4) Kṛṣṇa selittää Itseään. Jumala selittää mikä on Jumala. Se on oikeaa tietoa. Jos spekuloitte mitä Jumala on, se ei ole mahdollista. Jumala on rajaton. Ette voi ymmärtää. Jumala, Kṛṣṇa, sanoi aluksi,

bhūmir āpo 'nalo vayuḥ
khaṁ mano buddhir eva ca
ahaṅkāra itīyaṁ me
bhinnā prakṛtir aṣṭadhā
(BG 7.4)

Samagram. Samagra merkitsee mitä vain... Tai samagra tarkoittaa täydellistä. Eli oli aihe opinnoille ja tiedolle mikä vain, Jumala on kaiken summa, yksi. Jumala on kaiken summa. Siksi Hän alkaa selittää Itseään siten... Aivan ensin, kun meillä ei ole tietoa Jumalasta - mutta me voimme käytännössä nähdä laajan maan, laajan veden, meren, laajan taivaan, tulen. Monia asioita, aineellisia asioita, aineellisista asioista myös mielen... Mieli on myös aineellinen. Ja sitten minätunne. Kaikki ajattelevat että "Minä olen jotain. Minä olen..." Kartāham iti manyate. Ahaṅkāra-vimūḍhātmā. Tämä väärä minätunne. Tämä minätunne merkitsee väärää minätunnetta. Ja on olemassa myös puhdas minätunne. Se puhdas minätunne on ahaṁ brahmāsmi, ja väärä ego: "Olen intialainen," "Olen amerikkalainen," "Olen afrikkalainen," "Olen brāhmaṇa," "Olen kṣatriya," "Olen sitä," Tätä on väärä minätunne, ahaṅkāra. Joten nykytilanteessa... Eikä vain nykyhetkellä vaan aina, nämä kaikki ympäröivät meitä. Se on meidän filosofiamme alku: mistä tuli tämä maa? Mistä tuli tämä vesi? Entä tuli? Tämä on luonnollista kyselemistä. Mistä tuli taivas? Miten tähdet ovat paikoillaan, niin monia miljoonia ja miljoonia? Joten nämä ovat älykkään henkilön kysymyksiä. Se on filosofisen elämän alku.

Siispä ne jotka ovat harkitsevaisia ihmisolentoja, alkavat vähitellen etsiä ymmärrystä Korkeimmasta Herrasta, Kṛṣṇasta. Kṛṣṇa siis on olemassa, ja Kṛṣṇa selittää Itseään, "Minä olen tällainen." Mutta valitettavasti me emme ymmärrä Kṛṣṇaa, vaan me yritämme spekuloida mitä Jumala merkitsee. Tällainen on sairautemme. Kṛṣṇa selittää Itseään; Jumala on selittämässä Itseään. Me emme hyväksy sitä lausuntoa, vaan me joko kiellämme tai hyväksymme vain Jumalan, jolla ei ole päätä, jalkaa eikä kättä, ja niin edelleen. Tämä on meidän sairauttamme. Siksi onkin selitetty edellisessä säkeessä,

manuṣyāṇāṁ sahasreṣu
kaścid yatati siddhaye
yatatām api siddhānāṁ
kaścin māṁ vetti tattvataḥ
(BG 7.3)

Miljoonista ja miljoonista henkilöistä vain he esittävät vakavissaan kysymyksiä ymmärtääkseen, "Mikä on elämän päämäärä? Mikä on Jumala? Mikä on minun suhteeni..." Ketään ei kiinnosta. Niin kuin... Sa eva go-kharaḥ (SB 10.84.13). Kaikki ovat kiinnostuneita tästä kissojen ja koirien kaltaisesta kehollisesta elämänkäsityksestä. Tämä on tilanne. Eikä vain nyt, vaan tätä on aineellinen olotila aina. Mutta joku, manuṣyāṇāṁ sahasreṣu, yksi miljoonista, joku koettaa ymmärtää, tehdäkseen elämästään täydellisen. Ja sellaisesta täydellisyydestä... Täydellisyys merkitsee sitä, että ymmärretään perustavanlaatuinen asemamme, ettemme ole tämä fyysinen keho; olemme henkisielu, Brahman. Sitä on täydellisyys, tiedon täydellistyminen, brahma-jñāna.