FI/Prabhupada 0142 - Lopettakaa tämä aineellisen luonnon jatkuva teurastus
Lecture on SB 6.1.15 -- Denver, June 28, 1975
Ensinnäkään ihmiset eivät ymmärrä elämän tarkoitusta. He eivät edes välitä asiasta nykyään. He eivät erota syntistä elämää hurskaasta elämästä. Mutta me emme ehkä usko näihin asioihin, mutta asiat ovat siellä sillä tavalla. Ihan kuin jos te saatte jonkin tartunnan, sairaus puhkeaa. Uskoittepa tai ette, sillä ei ole merkitystä. Täällä on tohtorimme saheb. Hän tietää, että jos teillä on jonkin sairauden tartunta, se puhkeaa. Joten me saamme tartunnan kautta monia tarttuvia ominaisuuksia. On olemassa kolme laatua — sattva-guṇa, rajo-guṇa, tamo-guṇa — ja meidän tartunnastamme riippuen, meidän tulee hyväksyä erilainen keho. Karmaṇā daiva-netreṇa (SB 3.31.1). Jokainen meistä, me työskentelemme aineellisen luonnon laatujen alaisina, ja johtuen yhteyksistämme niihin meidän kehomme tulee olemaan tietyn tyyppinen, tathā dehāntara-prāptiḥ (BG 2.13). Valitettavasti ei ole olemassa tieteellistä yliopistoa, yliopisto-opetusta josta oppia tämä luonnon tiede, miten asiat tapahtuvat. Prakṛteḥ kriyamāṇāni guṇaiḥ karmāṇi sarvaśaḥ (BG 3.27). Kyseessä on Prakṛti. Olemme siis tässä aineellisessa maailmassa tämän tartuntatilan vuoksi. Se on meidän ongelmamme. Ja meidän on kuoltava. Se on tosiasia. Jos te sanotte että "Minä en usko kuolemaan," ei se ole mikään veruke. Kuolema tulee. Teidän on pakko kuolla. Näin elämämme siis kulkee eteenpäin. Mutta ihmisen muodossa me voimme korjata tämän. Tämä on Kṛṣṇa tietoisuuden menetelmä, että jos me korjaamme meidän jatkuvan yhteytemme aineellisiin luonnon laatuihin... Ja tämän yhteyden tuloksena, me otamme vastaan yhden kehon ja kuolemme taas, ja jälleen vastaanotamme toisen kehon, kuollen uudestaan. Tälle on tultava loppu.
Yad gatvā na nivartante tad dhāma paramaṁ mama (BG 15.6). Tavalla tai toisella, jos teistä tulee sopivia palaamaan takaisin kotiin, takaisin Jumaluuteen, yad gatvā, sitten teidän ei tarvitse enää palata takaisin. Mutta he eivät ymmärrä että tämä aineellinen ehdollistunut elämä on aina surkeaa. He ovat hyväksyneet, "Se on oikein mukavaa." Eläimet. Kuten teurastamossa, karjankuljetuksen liukuhihnalla, on monia eläimiä, ja ne ovat matkalla teurastettaviksi. Jokainen tietää sen. Nekin tietävät sen itse, eläimet. Mutta eläimen luontonsa vuoksi ne eivät voi tehdä mitään. Samalla tavalla meidätkin on pantu tänne aineellisen maailman teurastamoon. Sitä kutsutaan sanoilla mṛtyu-loka. Jokainen meistä tietää, että meidät teurastetaan. Tänään tai huomenna tai viidenkymmenen vuoden tai sadan vuoden kuluttua, jokainen tietää että hänetkin teurastetaan. Hän kuolee. Kuolema tarkoittaa teurastettavaksi joutumista. Ei kukaan halua kuolla. Ei eläinkään haluaisi kuolla. Mutta ne tapetaan pakolla. Tätä kutsutaan teurastamiseksi. Samalla tavoin, kukapa haluaisi kuolla? Ei kukaan tahdo kuolla. Mutta luonnon lain seurauksena hänet pitää tappaa. Sellainen on teurastamo. Koko aineellinen maailma on teurastamo. Meidän pitää tajuta se. Sitä kutsutaan sanalla mṛtyu-loka. Tämä on ongelma. Mutta he eivät ota asiaa kovin vakavasti, kuten eläimet. Eläin, ei hän ota asiaa kovin vakavasti. Vaikka se tietää kuolevansa, se ei kykene ottamaan askeltakaan. Joten meidän mṛtyu-saṁsāra-sāgarāt, asemamme on sellainen. Teṣām ahaṁ anukampārtham aham ajñāna-jaṁ tamaḥ. Teṣām ahaṁ samuddhartā mṛtyu-saṁsāra-sāgarāt (BG 12.7). Meidän tulisi siis ymmärtää oma asemamme. Kukaan ei tahdo kuolla, silti hänet teurastetaan. Jälleen hän saa toisen mahdollisuuden, toisen kehon. Taas hänet teurastetaan. Tällä tavoin luonnon lait jatkavat toimintaansa. Daivī hy eṣā guṇamayī mama māyā duratyayā (BG 7.14). Meidän tulisi ymmärtää tämä vakavasti, miten lopettaa tämä aineellisen luonnon teurastaminen. Sellainen on älykkyyttä. Muussa tapauksessa, se, että me tulemme iloisiksi kuin kissat ja koirat, "Voi, minä saan hyvää ruokaa ja hyppiä. En välitä yhtään vaikka minut teurastettaisiin," se ei ole kovin älykästä. Älykkyys on sitä, miten pysäyttää tämä luonnon teurastus. Sitä on älykkyys. Siitä keskustelemme.
Joten kuka vain voi siis paeta teurastusprosessista antaumuksellisen palvelun avulla. Se todetaan tässä, kecit kevalayā bhaktyā (SB 6.1.15). Kecit. Se ei ole kovin yleistä. Hyvin harvoin joku löytää Kṛṣṇa tietoisuuden. Kecit kevalayā bhaktyā. Vain antaumuksellisella palveluksella voi ihminen päästä pois tästä vaarallisesta tilanteesta joutua teurastettavaksi. Kecit kevalayā bhaktyā (SB 6.1.15). Ja keitä he ovat? Vāsudeva-parāyaṇāḥ, Kṛṣṇan bhaktoja. Kṛṣṇan nimi on Vāsudeva. Hän on Vāsudevan poika; siispä Hänen nimensä on Vāsudeva. Joten vāsudeva-parāyaṇāḥ. Parāyaṇāḥ merkitsee "Meidän lopullinen päämäärämme on Vāsudeva, ei mikään muu." Heitä kutsutaan nimellä vāsudeva-parāyaṇāḥ. Vāsudeva-parāyaṇāḥ, aghaṁ dhunvanti. Agham merkitsee aineellista saastuneisuutta. Olemme jatkuvasti yhteydessä aineelliseen saasteeseen. Joten jos meistä tulee vāsudeva-parāyaṇāḥ... Vāsudevaḥ sarvam iti sa mahātmā sudurlabhaḥ (BG 7.19), sama asia. Täällä sanotaan kecit— se tarkoittaa hyvin harvoin. Ja Kṛṣṇa sanoo myös Bhagavad-gītāssa, vāsudevaḥ sarvam iti sa mahātmā sudurlabhaḥ (BG 7.19). Sudurlabhaḥ, hyvin harvinaista.