FI/Prabhupada 0185 - Nämä katoavaiset suhteet eivät saisi häiritä meitä
Lecture on SB 3.26.35-36 -- Bombay, January 12, 1975
Älkää juuttuko menetelmään. Menetelmä edellytetään jos te edistytte kohti Korkeimman oivallusta. Mutta jos te vain seuraatte menetelmää edistymättä Korkeimman oivaltamisessa, niin silloin, Śrīmad-Bhāgavatamin tai Veedisen selityksen mukaisesti on kysymys yksinkertaisesti rakkaudentyöstä. Se on... Sillä ei ole arvoa. Siispä Bhāgavata sanoo, "Sitä on uskonnon ensiluokkainen menetelmä." Ei sillä ole väliä kutsutteko sitä Hindu tai Muslimi tai Kristittyjen tai Buddhan menetelmäksi. "Se on ensiluokkainen uskonto joka auttaa teitä edistymään Adhokṣajan oivalluksessa." Adhokṣaja on Kṛṣṇan toinen nimi. Adhokṣaja merkitsee keskustelunaihetta jota ette voi ymmärtää ainoastaan mielen spekulaatiolla tai empiirisellä tiedolla, empiirisen menetelmän harjoittamisella. Sitä sanotaan Adhokṣajaksi. Adhah-kṛtaṁ akṣa-jaṁ indriya-jñānaṁ yena. Siispä adhok... Meidän tulee lähestyä tuota Adhokṣajaa. On olemassa erilaisia tiedon vaiheita: pratyakṣa, parokṣa, aparokṣa, adhokṣaja, aprākṛta. Meidän on siis lähestyttävä aprākṛtaa, transendentaalia aineellisen luonnon yläpuolella. Adhokṣaja on melkein lähempänä kuin alin tiedon vaihe, pratyakṣa, parokṣāparokṣa. He ovat kaniṣṭha-adhikāra.
- arcāyām eva haraye
- pūjāṁ yaḥ śraddhayehate
- na tad-bhakteṣu cānyeṣu
- sa bhaktaḥ prākṛtaḥ smṛtaḥ
- (SB 11.2.47)
Siispä prākṛta vaihe on pratyakṣa tietoa, suora havainto, ja tieto joka vastaanotetaan paramparā oppilasketjussa. Pratyakṣa, parokṣa, aparokṣa, itseoivallus, sitten adhokṣaja, aprākṛta. Niinpä Kṛṣṇa tietoisuus on aprākṛta tietoa. Se on Kṛṣṇan tuntemisen ylin aste, aprākṛta tieto. Niinpä niin kauan kuin me adhokṣaja tiedon tasolla, sitä ovat säännöstelevät periaatteet. Meidän on seurattava joustamatta säännösteleviä periaatteita. Ja aprākṛta tieto kuuluu paramahaṁsoille. On olemassa... Sitä kutsutaan rāga-bhaktiksi. Näissä vaiheissa, pratyakṣa, parokṣa, niitä kutsutaan viddhi-bhaktiksi. Mutta ilman viddhi-bhaktia, te ette voi tavoittaa rāga-bhaktia, vaikkakin se on meidän tavoitteemme. Rāgānugā, rāga-bhakti tapahtuu seuraamalla bhaktojen jalanjälkiä Vṛndāvanassa. Sitä kutsutaan rāga-bhaktiksi. Kṛṣṇan henkilökohtaiset seuralaiset. Ei tulemalla henkilökohtaisesti Kṛṣṇan henkilökohtaiseksi seuralaiseksi, vaan seuraamalla Kṛṣṇan ikuisten seuralaisten jalanjäkiä, siten voimme tulla rāga-bhaktin vaiheeseen. Sitä kutsutaan parā-bhaktiksi. Sitä parā-bhaktia tarvitaan.
- brahma-bhūtaḥ prasannātmā
- na śocati na kāṅkṣati
- samaḥ sarveṣu bhūteṣu
- mad-bhaktiṁ labhate parām
- (BG 18.54)
Tämä Kṛṣṇa tietoisuus -liike kehittyy vähitellen rāga-bhaktin tai parā-bhaktin asteelle. Tuolloin elämä on menestyksekästä. Sillä tavoin meidän ei siis tulisi häiriintyä näistä eteerisistä kanssakäymisistä. Kuten tässä todetaan, mṛdutvaṁ kaṭhinatvaṁ ca śaityam uṣṇatvam eva ca. Nämä asiat häiritsevät meitä. Oletetaan, että makaamme lattialla. Se on kaṭhinatvam: hyvin kova alusta. Mutta jos meille annetaan tyyny tai mukava peitto, se on mṛdutvam. Samoin śītoṣṇa. Joskus vesi tuntuu hyvin viileältä, kylmältä, ja joskus hyvin kuumalta. Vesi pysyy samana; eteerisistä järjestelyistä johtuen se muuttuu eri asemaan, eri tilaan. Ja se aiheuttaa kipua ja mielihyvää tämän ihon kosketuksen kautta. Iho tuntee kosketuksen. Joten jos me ymmärrämme täydellisesti sen, että "Minä en ole tämä keho," se edellyttää oivalluksen, ātmānubhūti. Mitä enemmän me edistymme henkisessä tietoisuudessa, sitä sijoittuneemmiksi me tulemme ātma-stha -tilaan. Sitä kutsutaan sanalla sthita-prajña. Silloin emme häiriinny enää. Ja meidän pitäisi harjoitella olemaan häiriintymättä näistä ehdollistuneista tai katoavaisista muutoksista. Meidän pitäisi. Koska me emme kuulu, henkisieluina, ahaṁ brahmāsmi, en kuulu tähän aineelliseen järjestelmään, mutta minä olen tottunut tähän, joten harjoittelun kautta olen tullut henkiseen olotilaan. Ja harjoittelu vaatii sietokykyä. Se on bhajana, sādhana, tai tapasya, kieltäymys, katumusharjoitukset, sietokyky. Asiat joita emme ole, mutta tavalla tai toisella olemme tunnistuneet sellaisten aineellisten asioiden kanssa, ja uudelleen harjoittelu tullaksemme henkiseen asemaan, sitä sietokykyä kutsutaan tapasyaksi. Tämä on tapasyan merkitys. Tapaḥ merkitsee kipua, sitä, että hyväksymme hiukan kipua vapaaehtoisesti.