FI/Prabhupada 0202 - Kuka rakastaisi enemmän kuin saarnaaja
Morning Walk -- May 17, 1975, Perth
Amogha: Strutsit työntävät päänsä reikään maassa.
Prabhupāda: Niin.
Paramahaṁsa: Mutta jotain edistystä täytyy tapahtua, koska niin moni liittyy Hare Kṛṣṇa liikkeeseen.
Prabhupāda: He todella edistyvät. Bhava-mahā-dāvāgni-nirvāpaṇam. Nämä heidän aineelliset huolenaiheensa päättyvät. He edistyvät. Ceto-darpaṇa-mārjanaṁ bhava-mahā-dāvāgni-nirvāpaṇam (CC Antya 20.12). Laulamalla Hare Kṛṣṇa heidän likaiset sydämensä puhdistuvat, ja heti kun ne ovat täysin puhdistuneet, aineellisia ongelmia ei enää ole olemassa. Ei huolia.
Paramahaṁsa: He vaikuttavat onnellisilta, mutta... Kṛṣṇan bhaktat vaikuttavat onnellisilta, mutteivat tee paljon käytännön työtä. He laulavat aina ja tanssivat ja pyytävät jotain rahaa. Mutta he eivät työskentele käytännössä. Me teemme monia käytännön asioita.
Prabhupāda: Eikö tanssiminen ole työskentelyä? Eikö kirjojen kirjoittaminen ole työskentelyä? Eikö kirjojen myyminen ole työskentelyä? Mikä sitten on työskentelyä? Hmm? Pomppiminen ympäriinsä niin kuin apinat, niinkö? Onko se työntekoa?
Amogha: Mutta jos me autamme näitä ihmisiä käytännön tasolla kuten sairaaloiden tai alkoholistien tapauksessa...
Prabhupāda: Ei, mitä.... Miten autatte? Luuletteko että jos ihminen menee sairaalaan hän ei kuole? Ja miten autatte? Te luulette auttavanne.
Amogha: Mutta hän elää kauemmin.
Prabhupāda: Sekin on hölmöyttä. Miten kauan elätte? Kun kuoleman hetki saapuu, ette elä hetkeäkään kauemmin. Kun ihminen kuolee, hänen on tullut tiensä päähän. Voiko teidän injektionne ja lääkkeenne lisätä hetkeäkään ihmisen elämää? Onko sellaista lääkettä?
Amogha: No, vaikuttaisi olevan.
Prabhupāda: Ei...
Amogha: Joskus kun he antavat lääkettä he elävät kauemmin.
Paramahaṁsa: He sanovat että tekemällä sydämen siirron he voivat saada ihmiset elämään...
Prabhupāda: He voivat sanoa, he... Koska me pidämme heitä lurjuksina, miksi minun pitäisi uskoa heitä? Meidän pitäisi katsoa heidän olevan lurjuksia, siinä kaikki. (joku huutaa ilkeästi taustalla, Prabhupāda haukkuu heille) (naurua) Taas yksi lurjus. Hän nauttii elämästä. Koko maailma onkin täynnä lurjuksia. Meidän on pakko olla hyvin pessimistisiä, ei lainkaan optimistisia tässä maailmassa. Ellei teistä tule pessimistisiä, ette kykene palaamaan takaisin kotiin. Jos teillä on hiukankin viehtymystä tätä maailmaa kohtaan - "Ihan hyvä se on" - niin teidän täytyy jäädä tänne. Kyllä. Kṛṣṇa on niin ankara.
Paramahaṁsa: Mutta Jeesus sanoi: "Rakastakaa lähimmäistä niin kuin itseänne." Jos me siis rakastamme veljiämme...
Prabhupāda: Niin me rakastammekin. Me annamme heille Kṛṣṇa tietoisuuden. Se on rakastamista, oikeaa rakastamista. Me annamme hänelle ikuisen elämän, iankaikkisen autuuden. Ellemme rakastaisi heitä, miksi näkisimme niin paljon vaivaa? Saarnaajan on rakastettava ihmisiä. Miksi hän muuten saarnaisi? Hän voi tehdä niin kotonaankin. Miksi hän siis näkee niin suurta vaivaa että lähtee ihmisten keskuuteen saarnaamaan? Miksi minä kahdeksankymmentävuotias olisin tullut tänne ellen rakastaisi lähimmäisiäni? Kuka osaisi rakastaa siis paremmin kuin saarnaaja? Hän rakastaa jopa eläimiä; siksi he saarnaavatkin, "Älkää syökö lihaa." Rakastavatko lurjukset eläimiä? He syövät eläimiä, ja rakastavat maataan, siinä kaikki. Ei kukaan heistä rakasta. Se on pelkkää aistien tyydyttämistä. Jos joku rakastaa, hän on Kṛṣṇa tietoinen, siinä kaikki. Lurjuksia kaikki tyynni. He tavoittelevat omaa aistityydytystään, ja panevat samalla pystyyn kyltin, "Rakastan kaikkia." Tällaisia he puuhaavat. Ja typerykset uskovat, "Voi että, miten suuri ihmisystävä tämä onkaan." Hän ei rakasta yhtäkään ihmistä. Hän rakastaa vain aisteja. Siinä kaikki. Hän on vain pelkkä aistien palvelija, siinä kaikki.