FI/Prabhupada 0217 - Devahuti on täydellinen nainen
Lecture on SB 3.28.1 -- Honolulu, June 1, 1975
Joten tämä prinsessa, Manun tytär, alkoi palvella Kardama Munia. Ja jooga-āśramassa, joka oli maja, ei ollut hyvää ruokaa, ei palvelijattaria, ei mitään sellaista. Joten hän laihtui vähitellen hyvin hoikaksi ja laihaksi, ja hän oli ollut hyvin kaunis, kuninkaan tytär. Siispä Kardama Muni ajatteli, että "Hänen isänsä antoi hänet minulle, ja hänen terveytensä, kauneutensa heikkenee. Minun on tehtävä jotakin hänen hyväkseen, olenhan hänen aviomiehensä." Joten jooga-voimillaan hän rakensi tälle suuren kaupunki-lentokoneen. Sellaista on jooginen mahti. Ei kuitenkaan 747 lentokonetta. (naurua) Sellainen suuri lentävä kaupunki, siellä oli järvi, puutarha, palvelijatar, suuria, suuria palatseja, ja koko kaupunki leijui taivaalla, ja hän näytti hänelle kaikki eri planeetat. Tällä tavoin... Siitä kerrotaan Neljännessä Luvussa, te voitte lukea siitä.
Joten joogina hän teki hänet kaikin tavoin tyytyväiseksi. Ja sitten prinsessa tahtoi lapsia. Niinpä Kardama Muni hankki hänelle yhdeksän tytärtä ja yhden pojan, sekä antoi lupauksen, että "Heti kun annan sinulle lapset, niin lähden pois. En jää asumaan ikuisesti kanssasi." Prinsessa suostui tähän. Saatuaan lapset, joista yksi oli tämä Kapiladeva, poika, ja kun Hän oli kasvanut, Hänkin sanoi, "Rakas äitini, Minun isäni on jättänyt kotinsa. Minäkin jätän kotini. Jos sinä tahdot kuulla Minulta opetusta, se sopii. Sitten Minä lähden pois." Joten ennen pois lähtemistään Hän opettaa äitiään.
Tämä Devahūtin asema on täydellisen naisen asema. Hänellä on hyvä isä, hänellä on hyvä aviomies, ja hänellä on loistava poika. Joten naisella on kolme vaihetta elämässään. Miehellä niitä on kymmenen. Nämä kolme vaihetta merkitsevät, että kun hän oli nuorempi, hänen oli elettävä isänsä suojeluksessa. Kuten Devahūti kasvettuaan aikuiseksi, hän pyysi isältään, "Haluaisin avioon tuon herrasmiehen kanssa, tuon joogin." Ja isä suostui. Joten, niin kauan kun hän ei ollut aviossa hän oli isän suojeluksessa. Ja kun hän oli avioitunut, hän oli joogi-aviomiehensä suojeluksessa. Ja hänellä oli monia pulmia, olihan hän kuninkaan tytär. Ja tämä joogi, hän eli majassa, ilman ruokaa, suojaa, ei mitään sellaista. Siksi prinsessa joutui kärsimään.
Ei hän milloinkaan sanonut, että "Olen kuninkaan tytär. Minut kasvatettiin hyvin suurten rikkauksien keskellä. Nyt minulla on aviomies joka ei pysty tarjoamaan minulle mukavaa asuntoa, hyvää ruokaa. Otan avioeron." Ei. Sellaista ei milloinkaan tehty. Se ei ollut hänen asemansa. "Millainen aviomieheni onkaan, mikä hän onkaan, minun on pidettävä hänestä huolta, olenhan hyväksynyt tämän herrasmiehen aviopuolisokseni, ja mikä vain hänen asemansa olikaan, ei sillä ole väliä." Tämä on naisen velvollisuus. Mutta niin kuuluu Veedinen ohje. Nykyisin kun on vähänkin erimielisyyksiä, tai epäjohdonmukaisuuksia, niin seuraa avioero. Etsitään toinen aviomies. Ei. Hän jäi. Ja sitten hän sai ihanimman lapsen, Jumaluuden Persoonallisuuden, Kapilan. Nämä ovat siis kolme vaihetta. Naisen tulisi aivan ensin saada karmansa mukaan paikka sopivan isän alaisuudessa, ja sitten sopivan aviomiehen alaisuudessa, ja sitten hänen tulisi synnyttää hyvä lapsi, kuin Kapiladeva.