FI/Prabhupada 0222 - Älkää luovuttako tämän liikkeen eteenpäin viemisessä
Tämä on siis kovin hieno liike. Ahaṁ tvaṁ sarva-pāpebhyo mokṣayiṣyāmi mā śucaḥ (BG 18.66). Bhagavad-gītā sanoo, Herra sanoo, ihmisten kärsimykset johtuvat näiden syntisistä teoista. Tietämättömyys. Tietämättömyys on syynä syntisiin tekoihin. On kyse siitä, ettei ihminen tiedä. Oletetaan vaikka että kaltaiseni ulkomaalainen tulee Yhdysvaltoihin eikä tiedä... Koska Intiassa... Kuten maassanne, autoa ajetaan oikealla kaistalla; Intiassa ajetaan kuten Lontoossakin, vasemmalla kaistalla. Joten oletetaan ettei matkailija tiedä tätä, ja ajaa autoa vasemmalla kaistalla aiheuttaen siten jonkin onnettomuuden, ja hänet viedään poliisin luo. Ja jos hän sanoo, "Arvoisa herra, en tiennyt että täällä autoa ajetaan oikealla kaistalla," ei se ole mikään perustelu. Laki rankaisee häntä silti. Joten tietämättämyys on siis syy lain rikkomiseen tai syntisiin tekoihin. Ja heti kun te teette syntisiä tekoja, teidän pitää kärsimän tekojenne seuraukset.
Koko maailma on siis tietämättömyydessä, ja tietämättämyyttään se on sotkeutunut valtavaan tekojen ja seuraamusten vyyhtiin, hyviin tai pahoihin. Täällä aineellisessa maailmassa ei ole mitään hyvää; kaikki on pahaa. Olemme siis saaneet aikaan jotain hyvää ja jotain pahaa. Täällä... Koska Bhagavad-gītāsta ymmärrämme, että tämä paikka on duḥkhālayam aśāśvatam (BG 8.15). Tämä paikka on surkeuden tyyssija. Miten voitte sanoa, surkeassa olotilassa, että "Tämä on hyvä" tai "Tämä on paha." Kaikki on pahaa. Joten ne jotka eivät ymmärrä aineellisen, ehdollistuneen elämän luonnetta, keksivät itse jotain, "Tämä on hyvästä, tämä pahasta," koska he eivät tiedä että aivan kaikki täällä on pahasta, mikään ei ole hyvää. Tähän aineelliseen maailmaan tulisi suhtautua hyvin pessimistisesti. Silloin voidaan edistyä henkisessä elämässä. Duḥkhālayam aśāśvatam (BG 8.15). Tämä paikka on täynnä surkeutta, ja jos te tutkitte sitä analyyttisesti, tulette vain löytämään lisää surkeuksia. Siitä seuraa, että koko ongelman ydin on siinä, että meidän tulisi voida luopua ehdollistuneesta aineellisesta elämästämme, ja Kṛṣṇa tietoisuudessa yritämme vain kohottaa itsemme henkiseen asemaan, ja yletä siten Jumaluuden valtakuntaan, yad gatvā na nivartante tad dhāmaṁ paramaṁ mama (BG 15.6), jonne mentyään ei kukaan enää milloinkaan palaa takaisin tähän surkeaan maailmaan. Ja se on Herran korkein asuinpaikka. Joten Bhagavad-gītāssa kuvaillaan tätä.
Siispä tämä Kṛṣṇa tietoisuus -liike on valtuutettua, hyvin tärkeää. No nythän on niin, että pyydän teitä amerikkalaisia poikia ja tyttöjä jotka olette ryhtyneet mukaan liikkeeseemme, ottamaan sen hyvin vakavissanne ja... Se on Herra Caitanyan ja minun Guru Mahārājani tehtävä, ja mekin yritämme suorittaa sitä oppilasketjun tahdosta. Te olette lähestyneet minua auttaaksenne tässä. Tulen pyytämään teiltä, että vaikka minä menen pois, te eläisitte. Älkää luovuttako tämän liikkeen eteenpäin viemisessä, niin Herra Caitanya sekä Hänen Jumalallinen Armonsa Bhaktisiddhānta Sarasvatī Goswami Prabhupāda siunaavat teidät. Paljon kiitoksia.