FI/Prabhupada 0224 - Rakennatte suurta rakennusta vialliselle perustalle
Arrival Address -- Mauritius, October 1, 1975
Filosofia ei ole mielen spekulaatiota. Filosofia on päätiede josta kaikki muut tieteen ovat kehittyneet. Sitä on filosofia. Joten meidän Kṛṣṇa tietoisuus -liikkeemme yrittää kouluttaa ihmisiä tässä tieteiden tieteessä ymmärtämään ensinnäkin "Mikä olette? Oletteko tämä keho vai eri kuin tämä keho?" Tämä on aivan ensisijaisen tärkeää. Ja jos te jatkatte isojen rakennustenne rakentelua vialliselle perustalle, ne eivät pysy kasassa. Ne ovat vaaraksi. Joten koko nykysivistys perustuu tälle vialliselle perusajatukselle, että "Minä olen tämä keho." "Olen intialainen," "Olen amerikkalainen," "Olen hindu," "Olen muslimi," "Olen kristitty," - nämä kaikki ovat kehollista elämänkäsitystä. "Koska olen saanut tämän kehon kristityltä isältä ja äidiltä, olen siis kristitty." Mutta en ole tämä keho. "Koska olen saanut tämän kehon hindulaiselta isältä ja äidiltä, olen siis hindu." Mutta en ole tämä keho. Joten henkisen tiedon saamiseksi on aivan perusperiaate ymmärtää, että "En ole tämä keho; Olen sielu," ahaṁ brahmāsmi.
Tämä on Veedinen ohje: "Yrittäkää ymmärtää, että olette henkisielu; ette ole tämä keho." Joogamenetelmän harjoittaminen pyrkii vain tämän ymmärtämiseen. Yoga indriya saṁyamaḥ. Aisteja hallitsemalla, varsinkin mieltä... Mieli on aistien herra tai päällikkö. Manaḥ-ṣaṣṭhānīndriyāṇi prakṛti-sthāni karṣati (BG 15.7). Käymme olemassaolon kamppailua tämän mielen ja aistien kanssa siinä väärässä käsityksessä, että keho on itse. Joten jos keskitämme mielemme aistien hallintaan, voimme vaiheittain ymmärtää. Dhyānāvasthita-tad-gatena manasā paśyanti yaṁ yoginaḥ (SB 12.13.1). Joogit meditoivat Korkeinta Henkilöä, Viṣṇua, ja sen menetelmän avulla he oivaltavat itsen. Itseoivallus on ihmiselämän pääasia. Joten itseoivalluksen alku on ymmärtää, "Minä en ole tämä keho; olen henkisielu." Ahaṁ brahmāsmi.
Joten nämä asiat selitetään oikein hyvin Bhagavad-gītāssa. Jos me vain luemme Bhagavad-gītāa huolellisesti, oikeassa ohjauksessa, niin kaikki tulee olemaan selvää, ilman vaikeuksia, että "En ole tämä keho, olen henkisielu. Asiani on eri kuin tämä kehollinen elämänkäsitys. En milloinkaan tule onnelliseksi omaksuen tämän kehon itsenä. Se on väärä tiedon perusta." Jos edistymme näin, me tulemme ymmärtämään, ahaṁ brahmāsmi: "Olen henkisielu." Mistä olen sitten tullut? Kaikki kuvaillaan Bhagavad-gītāssa, että henkisielu, Kṛṣṇa sanoo, Herra sanoo, mamaivāṁśo jīva-bhūtaḥ: (BG 15.7) "Nämä elolliset olennot, ne ovat erottamaton osa, sirpaleita tai pistemäisiä kipinöitä, Minusta." Kuten iso tuli ja pieni tuli ovat molemmat tulta, mutta suuri ja pieni tuli... Kun tulen ominaisuutta kuvaillaan, Jumala ja me olemme sama. Joten me kykenemme ymmärtämään, voimme opiskella Jumalasta itseksemme. Se on eräänlaista mietiskelyä. Mutta se tulee olemaan täydellistä kun me ymmärrämme, että "Vaikka olen ominaislaadultani samanlainen kuin Jumala, silti Hän on suuri, minä pieni." Se on täydellistä ymmärrystä. Anu, vibhu; Brahman, Para-brahman; īśvara, parameśvara — tämä on täydellistä ymmärrystä. Vaikka olen laadullisesti yhtä, ei tarkoita silti että olisin Korkein.
Veedoissa sanotaan, nityo nityānāṁ cetanaś cetanānām (Kaṭha Upaniṣad 2.2.13). Me olemme nitya, ikuisia; Jumala on myös ikuinen. Me olemme elävä olentoja; Jumalakin on elävä olento. Mutta hän on elollisten päällikkö; Hän on ikuinen päällikkö. Mekin olemme ikuisia, muttemme päälliköitä. Miksi? Eko yo bahūnāṁ vidadhāti kāmān. Kuten tarvitsemme johtajaa, samoin on Hän korkein johtaja. Hän on ylläpitäjä. Hän on sallimus. Hän antaa kaikille näiden tarpeiden mukaan. Voimme nähdä norsuja Afrikassa. Kuka niille antaa ruokaa? Huoneessanne olevassa reiässä asustaa miljoonia muurahaisia. Kuka niitä ruokkii? Eko yo bahūnāṁ vidadhāti kaman. Joten jos me tällä tavalla oivallamme itsemme, on se oikeaa itseoivallusta.