FI/Prabhupada 0245 - Koko maailma yrittää vain tyydyttää aistejaan
Lecture on BG 2.9 -- London, August 15, 1973
Siispä Kṛṣṇa on aistien herra. Koko maailma kamppailee tyydyttääkseen aisteja. Tämä on yksinkertainen filosofia, totuus, että "Aivan aluksi nauttikoon, sallittakoon Kṛṣṇan nauttia. Hän on herra. Sitten me nautimme." Tena tyaktena bhuñjīthā. Īśopaniṣad sanoo kaiken kuuluvan Kṛṣṇalle. Īśāvāsyam idaṁ sarvam: (ISO 1) "Kaikki kuuluu Kṛṣṇalle." Tämä on virhe. Kaikki kuuluu Kṛṣṇalle, mutta silti mietimme, "Kaikki kuuluu minulle." Tämä on harhaa. Ahaṁ mameti (SB 5.5.8). Ahaṁ mameti. Janasya moho 'yam ahaṁ mameti. Tämä on harhaa. Kaikki ajattelevat, "Minä olen tämä keho, ja kaikki, mitä tahansa näemmekin tässä maailmassa, minun tulee nauttia siitä." Tämä on sivilisaation virhe. Tieto kuuluu näin: "Kaikki kuuluu Jumalalle. Voin ottaa vain mitä Hän minulle antaa, ystävällisesti sallii minun ottavan." Tena tyaktena bhuñjīthā. Tämä ei ole Vaiṣṇava filosofiaa; tämä on tosiasia. Kukaan ei ole omistaja. Īśāvāsyam idaṁ sarvam. Jokainen... Kṛṣṇa sanoo, "Minä olen nauttija. Minä olen omistaja." Sarva-loka-maheśvaram (BG 5.29). Mahā-īśvaram. Mahā merkitsee suurta. Me voimme väittää olevamme īśvaram, hallitsija, mutta Kṛṣṇan kuvataan olevan mahā-īśvaram "hallitsijoiden hallitsija." Se on Kṛṣṇa. Kukaan ei hallitse riippumattomasti.
Siksi siis Kṛṣṇaa kuvataan nimellä Hṛṣīkeśa. Hṛṣīkeṇa hṛṣīkeśa-sevanaṁ bhaktir ucyate (CC Madhya 19.170). Ja bhakti merkitsee, että hṛṣīka palvelee Hṛṣīkeśaa. Hṛṣīka merkitsee aisteja. Kṛṣṇa in aistien herra, ja siksi, mitä vain aisteja minulla onkaan, herra on Kṛṣṇa, omistaja on Kṛṣṇa. Joten kun meidän aistimme ovat ryhtyneet pitämään aistien herraa tyytyväisenä, sitä kutsutaan bhaktiksi. Tämä on bhaktin, antaumuksellisen palvelemisen, määritelmä. Ja kun aistit ovat ryhtyneet aistityydytykseen, eikä Herran palvelemiseen, sitä kutsutaan sanalla kāma. Kāma ja prema. Prema merkitsee Kṛṣṇan rakastamista ja kaiken tekemistä Kṛṣṇan miellyttämiseksi. Se on premaa, rakkautta. Ja kāma merkitsee kaikkea joka on tehty aistieni tyydyttämiseksi. Tämä on ero. Aistit ovat väline. Teette joko aistienne tyydyttämistä, tai tyydytätte Kṛṣṇan aisteja. Mutta kun te tyydytätte Kṛṣṇan aisteja, teistä tulee täydellisiä, ja kun te tyydytätte teidän aistejanne, te tulette epätäydellisiksi, joudutte harhan valtaan. Sillä te ette voi tyydyttää aistejanne. Se ei ole mahdollista ilman Kṛṣṇaa. Hṛṣīkeṇa hṛṣīkeśa-sevanaṁ bhaktir ucyate (CC Madhya 19.170).
Siksi aistit on puhdistettava. Nykyisin kaikki yrittävät tyydyttää aistejaan. Ahaṁ mameti. Janasya moho 'yam (SB 5.5.8). Puṁsaḥ striyā maithunī-bhāvam etat. Koko aineellinen maailma on sitä... On kahdenlaisia eläviä olentoja, miespuolisia ja naispuolisia. Mies yrittää myös tyydyttää aistejaan, ja nainenkin yrittää tyydyttää aistejaan. Tässä niin-kutsuttu rakkaus tarkoittaa... Ei siinä ole kysymys rakkaudesta. Se ei voi olla rakkautta. Koska mies ja nainen, ei kukaan yritä tyydyttää toisen osapuolen aisteja. Kaikki yrittävät tyydyttää aistejaan. Nainen rakastaa miestä koska tämä tyydyttää hänen aistejaan, ja mies rakastaa naista koska hän tekee samoin. Siitä johtuen, heti kun ilmenee vähän häiriötä aistityydytyksessä, seuraa avioero. "En halua sitä." Koska keskipisteessä on henkilökohtainen aistityydytys. Mutta me voimme esittää, vetää show:ta, "Voi, minä rakastan sinua niin paljon. Rakastan sinua niin." Ei siinä ole mitään rakkautta. Se on pelkkää kāmaa, himoa. Aineellisessa maailmassa rakkauteen ei voi olla mahdollisuutta. Se ei ole mahdollista. Niin-sanottua huijaamista, pelkkää huijaamista. "Minä rakastan sinua. Rakastan sinua koska sinä olet kaunis. Se tulee tyydyttämään minun aistini. Koska sinä olet nuori, se tyydyttää aistini." Tällainen maailma on. Aineellinen maailma merkitsee tätä. Puṁsaḥ striyā maithunī-bhāvam etat. Koko tämän aineellisen maailman perusperiaate on aistityydytys. Yan maithunādi-gṛhamedhi-sukhaṁ hi tucchaṁ kaṇḍūyanena karayor iva duḥkha-duḥkham (SB 7.9.45).