FI/Prabhupada 0254 - Guru selittää vedisen viisauden
Lecture on BG 2.8 -- London, August 8, 1973
Olemme siis alunperin kaikki henkilöitä, emme persoonattomia. Kṛṣṇakin sanoo... Hän sanoo, että: "Nämä sotilaat, nämä kuninkaat, sinä ja Minä, rakas Arjuna, ei ole niin, että olisimme olleet kukaan olemattomia menneisyydessä. Emmekä me myöskään lakkaa olemasta tulevaisuudessa." Joten tämä tietty Kṛṣṇan ohje, että: "Minä, Sinä ja kaikki nämä tänne kokoontuneet kuninkaat ja sotilaat, he olivat olemassa. Kuten mekin olemme nyt, yksilöinä; hekin olivat samalla tavoin olemassa, yksilöinä. Ja tulevaisuudessakin me olemme olemassa yksilöinä." Missä siis olisi kysymys persoonattomuudesta? Nämä hölmöt persoonattomuusfilosofit, tyhjyysfilosofit. Niinpä periaate ymmärtää asioita on siis että on tosiasiassa lähestyttävä Kṛṣṇaa kuten Arjuna lähestyi, śiṣyas te 'ham: (BG 2.7) "Nyt minä olen Sinun oppilaasi. Opeta vain minua. Śādhi māṁ prapannam. Minä antaudun. En yritä puhua Sinun kanssasi samalla tasolla." Gurun hyväksyminen merkitsee sitä, että mitä vain hän sanookin, teidän on hyväksyttävä se. Muussa tapauksessa älkää tehkö gurua itsellenne. Älkää seuratko gurua muodin vuoksi. Teidän on oltava valmiita. Tätä kutsutaan prapannam. Tad viddhi praṇipātena (BG 4.34). Voitte ymmärtää kunhan vain antaudutte, ettekä gurua koetellanneksenne. "Koettelen, paljonko hän tietää." Mitä hyötyä sitten on gurustanne? Ei. Siispä Arjuna sanoo, että "Sinun lisäksesi ei ole ketään joka osaisi todella auttaa minua tyydyttävästi tässä hämmentävässä tilanteessa." Yac chokam ucchoṣaṇam indriyāṇām (BG 2.8). "Aistini ovat kuivuneet." Koska pinnalliset aistit... eivät ole oikeasti aisteja. Todellinen aisti on sisällä. Hṛṣīkeṇa hṛṣīkeśa-sevanam (CC Madhya 19.170).
Meidän pitää palvella Kṛṣṇaa, Hṛṣīkeśaa... Kṛṣṇa on todellinen, ja meidän on tultava siihen todellisuuden asemaan. Sitten voimme palvella Kṛṣṇaa. Hṛṣīkeṇa. Tat paratvena nirmalam. Kun aistimme ovat puhdistuneet. Indriyāṇi parāṇy āhur indriyebhyaḥ paraṁ manaḥ, manasas tu paro buddhir (BG 3.42). Nämä ovat eri vaiheita. Tämä kehollinen elämänkäsitys merkitsee aisteja. Mutta kun te ylitätte nämä aistit, tulette mielen asemaan. Kun ylitätte mielen aseman, tulette älykkyyden asemaan. Kun te tulette älykkyyden asemaan, kun ylitätte sen, tulette henkiseen asemaan. Se on henkinen muoto. On eri asteita ja askeleita. Karkeassa kehollisessa asemassa me vaadimme pratyakṣa-jñānam. Pratyakṣa merkitsee suoraa havaintoa. On olemassa erilaisia tietämisen vaiheita. Pratyakṣa, aparokṣa, pratyakṣa, parokṣa, aparokṣa, adhokṣaja, aprakṛta. Tämä ovat tiedon eri vaiheita. Siispä tieto joka on hankittu kehollisessa asemassa, suora havainto, ei ole todellista tietoa. Siksi voimme haastaa nämä tiedemiehet, niin-kutsutut tiedemiehet. Heidän peruskeinonsa hankkia tietoa on kehollinen tiedon periaate, pratyakṣa, kokeellinen tieto. Kokeellinen tieto tarkoittaa tätä karkeaa aistihavaintoa. Se on kokeellista. Pratyakṣa. Kaikki sanovat, "Me emme näe Jumalaa." Jumala ei ole sellainen puheenaihe jonka voisitte nähdä tällä pratyakṣalla, suoralla havainnolla. Jumalan toinen nimi on Anubhāva. Anubhāva. Kuten tässä huoneessa me emme näe suoraan aurinkoa. Mutta tiedämme että aurinko on olemassa. On päivä. Mistä te tiedätte? Ettehän te näe sitä. Mutta on eri menetelmiä joilla voitte kokea asian. Sitä sanotaan aparokṣaksi. Pratyakṣa parokṣa aparokṣa. Näin, Kṛṣṇa tietoisuus merkitsee adhokṣaja ja aprakṛta, aistien tuolla puolen. Siksi sanotaan Bhagavad-gītāssa, adhokṣaja. Minne suora havainto ei ulotu. Minne suora havainto ei ulotu, miten voisitte havaita anubhāvan? Se on śrota-panthā. Se on śruti. Teidän on vastaanotettava tietoa Vedoista. Ja guru selittää Veedisen tiedon. Siksi pitää turvautua Kṛṣṇan, Korkeimman gurun, tai hänen edustajansa lootusjalkoihin. Sitten kaikki nämä harmit, mikä tarkoittaa tietämättömyyttä, voivat häipyä. Yac chokam ucchoṣaṇam indriyāṇām (BG 2.8).