FI/Prabhupada 0259 - Palautettu Krishnan rakastamisen transendentaaliselle tasolle
Lecture -- Seattle, September 27, 1968
Voiko joku sanoa tässä kokouksessamme, ettei hän ole kenenkään tai minkään palvelija? Hänen on oltava, koska se on hänen perustavanlaatuinen asemansa. Mutta vaikeutena on se, että aistejamme palvelemalla ei löydy ratkaisua kurjuuksien ongelmaan. Toistaiseksi, minä voin kyllä olla tyytyväinen siihen, että olen nauttinut jotain päihdettä, jonka vaikutuksen alaisena sitten voin kuvitella, että "Minä en palvele ketään. Olen vapaa," mutta se on keinotekoista. Heti kun hallusinaatio on kadonnut, hän palaa siihen pisteeseen, ja on jälleen palvelija. Jälleen palvelija. Tämä siis on asemamme. Mutta miksi tämä kamppailu on olemassa? Minun on pakko palvella, mutta en tahdokaan palvella. Mitä siis pitäisi tehdä? Se, mitä tulee tehdä, on Kṛṣṇa tietoisuus, se, että jos te tulette Kṛṣṇan palvelijoiksi, silloin teidän halunne kohota herruuteen, ja samalla vapauden halunne, saavuttavat välittömästi täyttymyksen. Aivan kuten te täällä istuessanne voitte nähdä tämän kuvan Arjunasta ja Kṛṣṇasta. Kṛṣṇa on Korkein Herra. Arjuna on elävä olento, luotu olento, ihmisolento, mutta hän rakastaa Kṛṣṇaa ystävänään. Ja hänen ystävän rakkautensa vastineeksi, on Kṛṣṇa ryhtynyt hänen vaununajajakseen, hänen palvelijakseen. Samalla tavoin, jos meistä jokainen palautuu Kṛṣṇan rakastamisen yliaistilliseen asemaan, niin meidän herruutemme pyrkimykset saavat täyttymyksensä. Asia ei ole ihmisten tiedossa tällä hetkellä, mutta jos me alamme palvella Kṛṣṇaa, niin vähitellen alamme näkemään, että Kṛṣṇa palvelee meitä. Siinä on kysymys oivalluksesta. Mutta jos me haluamme päästä eroon tästä aineellisen maailman, aistien, palvelemisesta, niin meidän on siirrettävä palveluasenteemme Kṛṣṇaan. Tätä kutsutaan Kṛṣṇa tietoisuudeksi.
- kāmādīnāṁ kati na katidhā pālitā durnideśās
- teṣāṁ mayi na karuṇā jātā na trapā nopaśāntiḥ
- sāmpratam aham labdha-buddhis
- tvām āyātaḥ niyuṅkṣvātma-dāsye
Eräs bhakta rukoilee Kṛṣṇaa, että "Koko elämäni olen palvellut aistejani," kāmādīnām. Kāma tarkoittaa aisteja, himoa. "Joten jopa sitä, mitä minä en olisi saanut tehdä, olen himojeni käskystä tehnyt." Meidän on pakkokin. Kun me olemme jonkin orjia tai palvelijoita, meidän on toimittava tavoilla, joilla emme haluaisi toimia. Ihmisen on pakko. Joten tässä, bhakta myöntää, että "Minä olen toiminut, himojeni käskyläisenä, tavalla, jota minun ei olisi pitänyt tehdä - mutta olen silti tehnyt niin." Olkoon menneeksi, olette tehneet niin, palvelleet aistejanne. Olkoon niin. "Mutta vaikeutena on, että, teṣāṁ karuṇā na jātā na trapā nopaśāntiḥ. Minä olen palvellut niitä niin valtavasti, mutta silti huomaan, etteivät aistit olekaan tyydyttyneet. Ne eivät ole tyytyväisiä. Se on minun vaikeuteni. Aistit eivät ole tyytyväisiä, minä en ole tyytyväinen, eivätkä aistit ole tarpeeksi ystävällisiä minua kohtaan, jotta saisin hetken rauhaa, lepoa palveluksestani. Tämä on tilani." Jos olisinkin voinut tuntea siten, että "Olen palvellut aisteja vuosikausia, ja nyt ne ovat tyytyväiset..." Ei. Ne eivät ole tyytyväiset. Yhä ne sanelevat. Yhä sanelevat. "Olen hyvin..." Tietenkin, tämä kaikkihan on hyvin luonnollista, mutta minä voin paljastaa täten että eräs minun oppilaani kertoi äitinsä jo vanhemmalla iällä olevan menossa avioon. Katsokaa: Hänellä on aikuisiksi kasvaneita lapsia. Ja joku valitti lisäksi, että hänenkin isoäitinsä on mennyt avioon. Miksi näin on tapahtunut? Katsokaa nyt mistä on kyse; Seitsemänkymmenen, viidenkymmenen vuoden iässä aistit ovat yhä niin vahvat, että isoäitikin saa käskyjä niiltä: "Kyllä, sinä teet nyt näin."