FI/Prabhupada 0002 - Mielipuolien sivilisaatio
Lecture on SB 6.1.49 -- New Orleans Farm, August 1, 1975
Harikeśa: Käännös... "Aivan kuten henkilö toimii nukkuessaan sen ruumiin mukaan, joka on ilmentynyt hänelle hänen unessaan tai hyväksyy ruumiin omana itsenään. Samalla tavalla hän pitää tämän hetkistä ruumista, joka on hankittu aikaisemmin tehtyjen uskonnollisten tai syntisten tekojen mukaan omana itsenään eikä kykene ymmärtämään omaa aikaisempaa tai tulevaa elämäänsä."
Prabhupāda:
- yathājñas tamasā (yukta)
- upāste vyaktam eva hi
- na veda pūrvam aparaṁ
- naṣṭa-janma-smṛtis tathā
- (SB 6.1.49)
Tämä on asemamme. Tämä on meidän tieteellisen kehityksen tulos, että emme ymmärrä "Mitä me olimme ennen tätä elämää ja mitä meistä tulee tämän elämän jälkeen?" Elämä on jatkumo. Tämä on henkistä tietoa, mutta he eivät myöskään edes tiedä, että elämä jatkuu. He ajattelevat: "Olen saannut tämän elämän sattumalta ja että kuoleman jälkeen se on päättynyt. Menneisyydellä, tällä hetkellä tai tulevaisuudella ei ole mitään merkitystä, joten nauttikaamme." Tätä kutsutaan tietämättömyydeksi, tamasāksi, vastuuttomaksi elämäksi.
Joten ajñaḥ. Ajñaḥ tarkoittaa henkilöä, jolla ei ole mitään tietoa. Ja kenellä ei ole mitään tietoa? Mitä tamasāan tulee niin sitä ovat ne, jotka ovat tietämättömyyden luonnonlaadun vallassa. On olemassa kolme aineellisen luonnon laatua, sattva, raja, ja tamas. Sattva-guṇa tarkoitaa, että kaikki on kirkasta, prakāśa. Aivan kuten tällä hetkellä taivas on peittynyt pilvillä eli auringonpaiste ei ole kirkas, mutta pilvien yläpuolella on auringonpaistetta. Kaikki on kirkasta ja pilvien sisällä ei ole kirkkautta. Samalla tavalla niille, jotka ovat sattva-guṇassa kaikki on selkeää ja niille, jotka ovat tamo-guṇassa kaikki on tietämättömyyttä. Niille, jotka ovat sekoittuneita eivätkä sattva-gunassa eivätkä tamo-gunassa niin he ovat rajo-gunassa. Kolme luonnonlaatua. Tamasāssa olevat ovat siis pelkästään kiinnostuneita nykyisestä kehostaan. He eivät välitä siitä mitä tulee tapahtumaan eikä heillä ole mitään tietoa sitä mitä he olivat aikaisemmin. On olemassa toinen paikka, jota on kuvattu: nūnaṁ pramattaḥ kurute vikarma (SB 5.5.4) Pramattaḥ, aivan kuin mielipuoli. Hän ei tiedä miksi hänestä on tullut hullu. Hän on unohtanut eikä hän tiedä toiminta myötä mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi. Mielipuoli.
Tämä moderni sivilisaatio on siis aivan kuin mielipuolien sivilisaatio. Heillä ei ole mitään tietoa edellisestä elämästä eikä heitä kiinnosta myöskään tuleva elämä. Nūnaṁ pramattaḥ kurute vikarma (SB 5.5.4) He ovat täysin omistautuneet syntisiin tekoihinsa, koska heillä ei ole tietoa elämästä menneisyydessä. Aivan kuin koira. Hän ei tiedä miksi hänestä on tullut koira eikä hän tiedä mikä hänestä tulee seuraavaksi? Joten koira on voinut vaikka olla edellisessä elämässään pääministeri, mutta kun hän saa koiran kehon niin hän unohtaa. Se on myös toinen māyān vaikutuksista. Prakṣepātmikā-śakti, āvaraṇātmikā-śakti. Māyālla on kaksi voimaa. Jos joku on tullut koiraksi hänen aikaisempien syntisten tekojen takia ja jos hän silloin muistaisi, että "Minä olin pääministeri, mutta nyt minusta on tullut koira" niin hänen olisi mahdotonta elää. Tämän takia māyā peittää hänen tietonsa. Mṛtyu. Mṛtyu tarkoittaa kaiken unohtamista. Sitä kutsutaan mṛtyuksi, joten siitä meillä on kokemusta joka ikinen päivä ja yö. Kun me yöllä näemme unta toisessa ulottuvuudessa toisessa elämässä niin unohdamme kaiken tästä ruumiista. Unohdamme sen, että "Minä olen makuulla. Ruumiini makaa mukavasti mukavassa huoneistossa hyvin mukavassa sängyssä." Ei. Oletetaan, että hän vetelehtii kadulla tai että hän on mäen päällä. Joten hän kiinnostuu, hän kiinnostuu... Me kaikki kiinnostumme siitä kehosta. Me unohdamme edellisen ruumiin. Tämä on siis tietämättömyyttä, joten mitä enemmän nousemme tietämättömyyden yläpuolelle ja saamme tietoa niin se on menestystä elämässä. Jos puolestaan pysymme tietämättömyydessä niin se ei ole menestyksekästä. Se on elämän pilaamista. Krishna tietoisuus -liikkeemme tehtävä onkin kohottaa ihmiset tietämättömyydestä tietoon. Tämä on koko vedisen kirjallisuuden tarkoitus: ihmisten vapauttaminen. Kṛṣṇa sanoo Bhagavad-gītāssa hänen palvojistaan - ei kaikille - teṣāṁ ahaṁ samuddhartā mṛtyu-saṁsāra-sāgarāt (BG 12.7) Toinen säe
- teṣāṁ evānukampārtham
- aham ajñāna-jaṁ tamaḥ
- nāśayāmy ātma-bhāvastho
- jñāna-dīpena bhāsvatā
- (BG 10.11)
Erikoisesti hänen palvojilleen... Hän on kaikkien sydämessä, mutta Hän auttaa palvojaansa joka yrittää ymmärtää Häntä. Hän auttaa. Niillä, jotka eivät palvo Krishnaa ei ole mitään huolta... He ovat aivan kuin eläimet - syövät, nukkuvat, harjoittavat sukupuolielämää ja puolustautuvat. Jumalan ymmärtäminen tai heidän suhde Jumalaan: he eivät välitä mistään. Heille, jotka ajattelevat, että ei ole olemassa Jumalaa Krishna sanoo "Aivan oikein. Jumalaa ei ole olemassa. Nuku vaan." Tämän takia tarvitsemme sat-saṅgaa. Tämä sat-saṅga, satāṁ prasaṅgāt. Seurustelemalla Jumalalle antautuneitten sielujen kanssa meidän kiinnostuksemme Jumalaa kohtaa herää. Tämän takia keskuksia tarvitaan. Emme avaa ilman syytä niin monia keskuksia. Ei. Se on koko ihmiskunnan hyödyntämiseksi.