FI/Prabhupada 0015 - Minä en ole tämä keho
Lecture on BG 9.34 -- New York, December 26, 1966
Sielun ilmenemisestä ja sen läsnäolosta on kuusi merkkiä. Kasvu on eräs tärkeimmistä. Siis kasvu. Heti kun sielu on poistunut kehosta niin kehossa ei tapahdu kasvamista. Jos lapsi kuolee niin lapsessa ei tapahdu enää kasvamista. Voi, lapsen vanhemmat sanovat silloin lapsen ruumiin olevan heille tarpeeton "Heittäkää se pois." Samalla tavalla Herra Kṛṣṇa antoikin Arjunalle ensimmäisen esimerkin "Älä ajattele henkisen kipinän, joka on kehon sisällä muuttuvan. Kipinän, jonka läsnäolon ansiosta keho kasvaa lapsesta pojaksi, pojasta nuoreksi, nuoresta vanhuuteen. Siksi tämän kehon muuttuessa hyödyttömäksi sielu poistuu huomaamattomasti." Vāsāṁsi jīrṇāni yathā vihāya (BG 2.22). Aivan kuin luovumme vanhoista vaatteista ja otamme käyttöön toiset uudet vaatteet niin samalla tavalla otamme vastaan uuden kehon ja ottaessamme vastaan uuden kehon se ei perustu omaan valintaamme.
Sen valinta riippuu luonnonlaista. Kehon valituksi tuleminen on riippuvainen luonnonlaista. Ette voi sanoa sitä kuolemanne hetkellä, mutta voitte ajatella asiaa. Tarkoitan, että voidaan sanoa yksilöllisyyden ja valinnan tahdon olevan olemassa. Yaṁ yaṁ vāpi smaran loke tyajaty ante kalevaram (BG 8.6). Juuri kuolemanne hetkellä mentaliteettinne eli se miten ajatuksenne kehittyvät silloin niin sen mukaisesti tulette saamaan seuraavan syntymänne uuteen kehoon. Siispä älykkään ihmisen, joka ei ole aivan hullu tulisi ymmärtää, ettei hän ole tämä keho. Se on aivan ensimmäinen asia. "Minä en ole tämä keho". Sitten hän kykenee ymmärtämään sen mikä on hänen velvollisuutensa.
Mikä on hänen velvollisuutensa henkisieluna? Hänen velvollisuutensa, joka todetaan Bhagavad-gītāssa yhdeksännen luvun viimeisessä säkeessä. Se velvollisuus on kerrottu olevan man-manā bhava (BG 9.34). Te ajattelette jotakin. Jokainen meistä ruumiillistuneista olennoista ajattelee jotakin. Ette te voi olla hetkeäkään ajattelematta jotakin. Se ei ole mahdollista. Niinpä tämä on velvollisuutenne. Ajatelkaa Kṛṣṇaa. Ajatelkaa siis Kṛṣṇaa. Teidän on pakko ajatella jotakin. Mitä vahinkoa siitä on jos ajattelette Kṛṣṇaa? Kṛṣṇalla on kovin monia aktiviteetteja. On niin monenlaista kirjallisuutta ja niin monia asioita. Kṛṣṇa tulee tänne. Meillä on lukuisia, lukuisia eri kirjoja. Jos tahdotte ajatella Kṛṣṇaa niin voimme toimittaa teidän luettavaksenne niin paljon kirjallisuutta, että ette saa luettua niitä loppuun koko elämänne aikana, vaikka lukisitte kaksikymmentäneljä tuntia. Joten Kṛṣṇan ajatteleminen riittää. Ajatelkaa Kṛṣṇaa. Man-manā bhava. Voi, minä voin ajatella sinua. Ihan niinkuin henkilö, joka palvelee jotain pomoa. Hänhän ajattelee jatkuvasti pomoaan. "Voi, minun on mentävä sinne kello yhdeksän tai se pomo ei tykkää." Hän ajattelee jotakin tavoitetta. Sellainen ajattelu ei tässä kelpaa. Siksi Hän sanoo, bhava mad-bhaktaḥ (BG 9.34). "Ajattele Minua rakkaudella." Kun ajatellaan herraa, tarkoitan, että kun palvelija ajattelee herraansa niin siinä ei ole mukana rakkautta. Hän ajattelee rahaa luullen saavansa pennejä ja killinkejä. "Koska jos en mene toimistooni tasan yhdeksältä, voi, tulemme olemaan myöhässä ja menetän varmasti kaksi dollaria." Niin ollen hän ei ajattele oikeasti herraansa vaan hän ajattelee niitä taalojaan, pennejään ja killinkejään. Siispä sellainen ajattelu ei pelasta sinua. Siksi Hän sanoo bhava mad-bhaktaḥ. "Ryhdy vain Minun bhaktakseni. Sitten se miten ajattelet Minua tulee olemaan hyvä."
Ja mitä on se bhakti? Mad-bhaktaḥ. Antaumusta... Antaumus merkitsee palvelemista. Mad-yājī (BG 9.34). Tee sinä jotain palvelusta Herralle. Ihan niin kuin me olemme aina täällä tekemässä jotakin. Aina kun te tulette tänne huomaatte meidän tekevän joitakin velvollisuuksia eli olemme keksineet jonkin velvollisuuden. Ajatelkaamme vain Kṛṣṇaa.