FI/Prabhupada 0036 - Elämämme päämäärä
Lecture on BG 2.1-11 -- Johannesburg, October 17, 1975
Kun hämmennymme näistä aineellisista asioista, siitä miten toimisimme, tehdä vaiko ei. Siinä esimerkki hetkestä, jolloin meidän pitää lähestyä gurua. Ymmärrämme, että siinä on tämä opetus. Pṛcchāmi tvāṁ dharma-sammūḍha-cetāḥ. Ollessamme hämmentyneitä emme kykene erottamaan uskonnollista siitä mikä ei ole uskonnollista. Emmekä pysty käyttämään asemaamme oikein. Se on kārpaṇya-doṣopahata-svabhāvaḥ (BG 2.7). Sillä hetkellä tarvitaan gurua. Sellainen on vedinen ohje. Tad-vijñānārthaṁ sa gurum evābhigacchet śrotriyaṁ brahma-niṣṭham (Mundaka Upaniṣad 1.2.12). Tämä on velvollisuus. Tätä on sivilisaatio, että joudumme tekemisiin niin monenlaisten elämän ongelmien kanssa. Se on luonnollista. Koko aineellinen maailma on täynnä tämän elämän ongelmia. Padaṁ padaṁ yad vipadām (SB 10.14.58).
Aineellinen maailma merkitsee sitä, että vaaraa on jokaisella askeleella. Sellainen on aineellinen maailma, joten meidän tulisi etsiä opastusta gurulta, opettajalta, henkiseltä mestarilta siihen kuinka edistyä, koska tämä... Se selitetään myöhemmin, että elämämme päämäärä ainakin tässä ihmismuotoisessa elämässä ja arjalaisessa sivilisaatiossa on ymmärtää perustavanluontoinen asemamme "Mikä minä olen. Mitä minä olen." Ellemme ymmärrä "Mikä minä olen" voimme olla yhtä hyvin kissoja tai koiria. Koirat, kissat eivät tiedä. Ne luulevat olevansa yhtä kuin kehonsa. Se tullaan selittämään. Siispä sellaisessa elämäntilanteessa, kun olemme hämmentyneitä... Itse asiassa olemme hämmentyneitä joka hetkellä. Siksi on tarpeellista, että meidän tulisi lähestyä oikeaa gurua.
Niinpä Arjuna lähestyy Kṛṣṇaa, ensiluokkaista gurua. Ensiluokkaista gurua. Guru tarkoittaa Korkeinta Herraa. Hän on kaikkien guru, parama-guru. Siksi jokainen, joka edustaa Kṛṣṇaa on myös guru. Se selitetään Bhagavad-gītān neljännessä luvussa: Evaṁ paramparā-prāptam imaṁ rājarṣayo viduḥ (BG 4.2). Kṛṣṇa näyttää siis esimerkkiä siitä kuinka meidän tulisi tarjota antaumuksemme ja hyväksyä guru. Tässä on Kṛṣṇa. Teidän on siis hyväksyttävä Kṛṣṇa tai Hänen edustajansa guruksenne. Sitten ongelmanne ratkeavat. Muutoin se ei ole mahdollista, koska hän voi kertoa teille mikä teille on hyväksi ja mikä ei. Arjuna kysyy "yac chreyaḥ syān niścitaṁ brūhi tat (BG 2.7). " Niścitaṁ. Mikäli tahdotte neuvoa, opastusta niin niścitaṁ, joka on vailla epäilystä, vailla harhaa, vailla virheitä, vailla huijausta. Sitä kutsutaan sanalla niścitaṁ. Sen saatte Kṛṣṇalta tai Hänen edustajaltaan. Ette saa oikeaa tietoa epätäydelliseltä henkilöltä tai huijarilta. Se ei ole oikeaa opastusta. Nykypäivänä on tullut muotiin, että jokaisesta on tulossa guru ja jokainen on antamassa oman mielipiteensä "Minä luulen." "Minun mielestäni." Ei sellainen ole guru. Guru tarkoittaa, että hänen on annettava todisteita śāṣtrasta. Yaḥ śāstra-vidhim utsṛjya vartate kāma-kārataḥ: (BG 16.23) "Se, joka ei välitä kirjoitusten eli śāstran ohjeista niin: na siddhiṁ sa avāpnoti." "Hän ei saavuta täydellisyyttä." Na sukham "Eikä onnea tässä aineellisessa maailmassa". Na param gatim "Puhumattakaan korkeimmasta päämäärästä." Näin velvoittavat kirjoitukset.