FI/Prabhupada 0074 - Miksi haluaisitte syödä eläimiä
Lecture on BG 4.21 -- Bombay, April 10, 1974
Kaikki kuvaillaan Bhagavad-gītāssa. Bhagavad-gītā ei sano, että "Elätte hengittämällä ilmaa." Ei. Bhagavad-gītā sanoo, annād bhavanti bhūtāni (BG 3.14). Anna. Anna tarkoittaa jyviä. Ruokaa eli jyviä on tarpeeksi. Annād bhavanti bhūtāni. Bhagavad-gītā ei milloinkaan sano, että "ette tarvitse syödäksenne. Hengitätte vain ilmaa ja harjoitatte joogaa." Ei, mutta me emme voi syödä enempää emmekä vähempää. Sitä suositellaan. Yuktāhāra-vihārasya. Meidän ei tule syödä enempää eikä vähempää.
Nirāśīḥ. Nirāśīḥ tarkoittaa ylellisyyttä haluamatonta. Me tahdomme kaikenlaista aistinautiskelua aina enemmän ja enemmän. Sellaista ei kuitenkaan edellytetä, koska jos tahdotte elämänne täydellistyvän... Tätä kutsutaan tapasyaksi. Teillä on halu, mutta ette saisi haluta turhaan asioita. Jokaisella on oikeus syödä, jopa eläimillä. Kaikilla on oikeus syödä, mutta koska himoitsemme yhä enemmän niin emme anna eläinten elää kuten niiden kuuluu vaan yritämmekin syödä eläimet. Sellainen ei ole tarpeen. Sitä kutsutaan sanalla nirāśīḥ. Miksi teidän pitäisi syödä eläimiä? Se on sivistymätönsä elämää. Jos jossain ei ole ruokaa niin jotkut alkuperäiskansat saavat syödä eläimiä, koska he eivät osaa kasvattaa ruokaa, mutta ihmisyhteiskunnan sivistyessä he alkavat osata kasvattaa oikein hyviä ruokia. He voivat hoitaa lehmiä sen sijaan, että söisi niitä. Hän saa niiltä maitoa, riittävästi maitoa. Voimme valmistaa monia eri lajeja maidosta ja viljasta. Meille ei ole hyväksi himoita ylenmäärin lisää.
Sitten tässä sanotaan, kurvan nāpnoti kilbiṣam. Kilbiṣam tarkoittaa syntisestä elämästä seuraavaa toiminnan tulosta. Kilbiṣam. Jos emme himoitse enemmän kuin meille on tarpeen niin me emme syyllisty. Emme ole mukana syntisessä elämässä, kurvan api, vaikka toimisimmekin. Kun te teette töitä niin tietoisena tai tietämättänne te teette aina jotakin mikä ei ole hurskasta. Teette jopa syntiä, mutta jos tahdotte elää vain oikein niin kurvan nāpnoti kilbiṣam. Elämässämme ei pitäisi olla syntisiä seuraamuksia. Muuten meidän pitää kärsiä, mutta he eivät usko vaikka näkevät kaikenlaisia hirvittäviä elämiä. Mistä he tulevatkaan? Jostain 8,400,000 elämänlajin joukosta? On kovin monia elämiä, jotka ovat hirveissä olosuhteissa. Tietenkään eläin tai joku elävä olio ei tiedä, mutta meidän ihmisolentojen tulisi tietää miksi olemme hirmuisessa elämäntilassamme. Se on māyān illuusiota, vaikka olisitte aivan kuin... Sika elää hyvin likaisissa oloissa syöden ulostetta ja kuvittelee silti olevansa hyvin mielissään ja siitä syystä siitä tulee lihava. Kun olette iloisia "Olen hyvin iloinen." Niin silloin lihoatte. Niin huomaatte miten lihavia siat ovat, mutta mitä ne syövät? Ne syövät ulosteita ja elävät saastaisissa paikoissa, mutta silti ne kuvittelevat, että "Me olemme hyvin onnekkaita." Sellaista on siis māyān illuusio. Kuka vain elääkin kammottavissa olosuhteissa māyān harhan ansiosta luulee olevansa aivan kunnossa, että hän elää hyvin täydellistä elämää, mutta henkilö, joka on korkeammassa elämäntilassa näkee tämän henkilön elävän hyvin kaameassa olotilassa. Tällainen harhakäsitys on siis olemassa, mutta tiedon, hyvän seuran, śāstran ohjeiden ansiosta, gurun opetusten ansiosta ja pyhien henkilöiden neuvoilla ihmisen tulisi ymmärtää mikä on elämän arvo ja elää sen mukaisesti.
Kṛṣṇa neuvoo näin, että nirāśīḥ. Ei tulisi haluta tarpeettomasti enempää kuin tarvitsee elääkseen. Tätä kutsutaan nirāśīḥ. Nirāśīḥ. Toinen merkitys on, ettei hän ole kovin kiinnostunut aineellisesta nautinnosta ja se on mahdollista kun ihminen on täydellinen tiedossaan, että "Minä en ole tämä keho. Olen henkisielu. Minun tarpeeni on edistyä hengellisessä tiedossa." Sitten hänestä voi tulla nirāśīḥ. Nämä ovat perusasioita tapasyaan eli kieltäymykseen ja itsekuriin. Ihmiset ovat nykyään jo unohtaneet. He eivät tiedä mitä kieltäymysharjoitukset ovat, mutta ihmiselämä on tarkoitettu sellaiseen päämäärään. Tapo divyaṁ putrakā yena śuddhyet sattvaṁ yena brahma-saukhyam anantam (SB 5.5.1). Nämä ovat śāstran ohjeita.
Ihmiselämä on tarkoitettu tapasyaan. Ja tapasya... Vedisessä elämäntavassa elämän alussa on siis tapasya, brahmacārī, brahmacārī. Opiskelija lähetetään gurukulaan harjoittamaan brahmacaryaa. Tämä on tapasyaa. Se ei ole mukavaa elämää. He elävät laskeutuen lattialle, mennen ovelta ovelle ja rukoillen almuja gurulleen, mutta he eivät ole väsyneitä. He ovat lapsia ja jos heitä kasvatetaan näissä kieltäymysharjoituksissa niin he tulevat harjoittelemaan. He kutsuvat kaikkia naisia "Äiti." "Äiti, anna minulle hiukan almuja." Ja he palaavat gurun luokse. Kaikki kuuluu gurulle. Tämä on brahmacārīn elämää. Tätä on tapasya. Tapo divyam (SB 5.5.1). Sellaista on vedinen sivistys, että lapset tulisi heti alusta lähtien kouluttaa tapasyaan, brahmacaryaan. Selibaatissa. Brahmacārī ei saa tavata yhtäkään nuorta naista. Jos jopa gurun vaimo on nuori niin brahmacārī ei saisi mennä tapaamaan gurun vaimoa. Nämä ovat rajoituksia. Missä brahmacaryaa on nykyisin? Ei brahmacārīa. Tämä on Kali-yuga. Ei tapasyaa.