FI/Prabhupada 0102 - Mielen nopeus
Lecture on SB 5.5.1-8 -- Stockholm, September 8, 1973
Teillä on nyt lentokone. Sepä mukavaa, mutta te ette tavoita sillä edes aineellisia planeettoja. Jos siis tahdotte mennä henkiselle planeetalle niin teidän pitää tehdä lentokone, joka liikkuu mielen nopeudella tai ilman nopeudella. Fyysikot tietävät mikä on ilman nopeus, valon nopeus. Tätä nopeampi on mielen nopeus. Fyysikot tietävät miten nopeita ovat ilma ja valo. Mieli on vieläkin nopeampi. Te olette itse voineet kokea tämän. Nyt te istutte täällä. Voitte välittömästi mennä Amerikkaan, USA:han tai Intiaan. Aivan välittömästi. Voitte mennä kotiinne. Kykenette näkemään asioita mielessänne tietenkin. Sellainen on mielen nopeus. Brahma-saṁhitā sanoo, että vaikka voisitte valmistaa yhden lentokoneen, jolla on mielen nopeus ja jolla on ilman nopeus, panthās tu koṭi-śata-vatsara-sampragamyaḥ ja sillä nopeudella voisitte matkustaa monia miljoonia vuosia niin ette siltikään löytäisi Goloka Vṛndāvanaan. Ette siis silti löytäisi sinne.
Panthās tu koṭi-śata-vatsara-sampragamyo vāyor athāpi manaso muni-puṅgavānām (Bs. 5.34). Ei ole kyse siitä, etteivät aiemmat ācāryas ja muut olisi tietäneet mikä lentokone on, mitä tarkoittaa nopeus tai miten kuljetaan. Älkää ajatelko typerästi, että he olisivat keksineet asioita. Se ei ole mitään kolmannen, ei edes neljännen, kymmenennenkään luokan viisautta. Ennen oli olemassa todella hienoja lentokoneita. Nyt on sitten esitetty ajatus, että voitte valmistaa lentokoneen, joka voi kulkea mielen nopeudella. Tässä vielä ehdotus: tehkää se. Te pystytte valmistamaan lentokoneen, joka voi kulkea ilman nopeutta.
Ajatellaan, että jos voimme tehdä lentokoneen, joka kulkee valon nopeudella. Kestää silti tuhansia vuosia tavoittaa korkein planeetta. He ajattelevat, että se on mahdollista. Siinä määrin kuin me kuitenkin ymmärrämme miten ne, jotka touhuavat niiden ruuvien ja muttereiden parissa voisivatkaan tylsillä ihmisaivoilla valmistaa sellaisia laitteita? Ei se ole mahdollista. Se tarvitsee erilaiset aivot. Joogit pystyvät matkustamaan sinne. Joogit kykenevät menemään. Niinkuin Durvāsā Muni. Hän meni Vaikuṇṭha-lokalle ja hän näki henkilökohtaisesti Herra Viṣṇun Vaikuṇṭha-lokalla pyytääkseen armoa, koska Hänen kiekkonsa jahtasi häntä surmatakseen hänet. Hän oli loukannut vaisnavaa. Se onkin jo toinen tarina.
Niinpä tällä tavalla ihmiselämä on itseasiassa tarkoitettu siihen tarkoitukseen. Siis ymmärtämään Jumala ja Hänen mahtinsa sekä elvyttämään meidän vanhan suhteemme Hänen kanssaan. Se on kaikkein tärkein asia, mutta valitettavasti he ovat töissä tehtaissa tai muissa töissä työskennelläkseen kuin koirat tai siat hukkaavat kaiken energiansa. Eikä vain hukkaa vaan heidän luonteensakin menee, koska kun he työskentelevät niin lujasti. Niin kovasti työskenneltyään heidän pitää juopotella itsensä humalaan. Juomisen jälkeen heidän on syötävä lihaa. Tämän yhdistelmän jälkeen he haluavat seksiä. Tällä tavalla he pysyvät pimeydessä.
Täällä näissä Ṛṣabhadevan säkeissä hän lausuu varoituksen. Hän varoittaa. Hän puhuu pojilleen, mutta me voimme ottaa opiksemme. Hän sanoo siis: nāyaṁ deho deha-bhājāṁ nṛloke kaṣṭān kāmān arhate viḍ-bhujāṁ ye (SB 5.5.1). Kāmān tarkoittaa elämän tarpeita. Voitte täyttää elämän perusedellytykset hyvin helposti. Peltoa viljelemällä saatte viljaa ja jos teillä on lehmä niin saatte maitoa. Siinä kaikki. Se on riittävästi, mutta johtajat tekevät suunnitelmia, että jos ihmiset ovat tyytyväisiä maanviljelykseen ja siihen, että heillä on vähän jyviä ja maitoa niin kuka sitten tekisi töitä heidän tehtaissaan? Siksi he verottavat niin, että ette voi elää edes yksinkertaisesti. Tämä on asemanne, vaikka haluaisitte niin nykyjohtajat eivät salli teidän elävän yksinkertaisesti. He pakottavat teidät työskentelemään kuin koirat ja siat ja aasit. Tällainen on tilanne.