FI/Prabhupada 0119 - Henkisielu on ikivihreä
Lecture on BG 2.1-10 and Talk -- Los Angeles, November 25, 1968
Prabhupāda: Kyllä.
Śrīmatī: Onko iässä kyse siitä, että ihminen vanhenee sitä mukaa kun henkisielu on poistumassa kehosta?
Prabhupāda: Ei, henkisielu ei ole vanha. Keho muuttuu. Se on prosessi. Se selitetään
- dehino 'smin yathā dehe
- kaumāraṁ yauvanaṁ jarā
- tathā dehāntara-prāptir
- dhīras tatra na muhyati
- (BG 2.13)
Henkisielu on ikivihreä. Keho muuttuu. Se tulee ymmärtää. Keho muuttuu. Kaikki voivat ymmärtää sen. Aivan kuin lapsuudessa teidän kehonne oli erilainen... Kuin tällä lapsella, erilainen keho ja kun lapsi on nuori tyttö niin keho on erilainen, mutta henkisielu on olemassa tässä kehossa ja toisessa kehossa. Tässä on siis todistus siitä, että henkisielu ei muutu kehon muuttuessa. Tämä on todiste. Minä ajattelen lapsuuttani. Se tarkoittaa sitä, että olen sama minä joka olin kun olin lapsena ja muistan lapsuudessani tehneeni sitä sun tätä, mutta sitä lapsuutta ei enää ole. Se on mennyttä. Siitä syystä teemme päätelmän, että vaikka kehoni onkin muuttunut niin minä olen yhä sama. Eikö niin? Tämä on yksinkertainen totuus.
Tämä keho siis muuttuu, minä pysyn. Voin mennä eri kehoon. Sillä ei tässä ole merkitystä, mutta minä pysyn silti. Tathā dehāntara-prāptir dhīras tatra na muhyati (BG 2.13). Niinkun vaihdan kehoa jopa nykyolotilassa niin samalla tavalla lopullinen muutos ei merkitse kuolemaani. Astun toisenlaiseen... Sekin on selitetty, vāsāṁsi jīrṇāni yathā (BG 2.22), että muutun. Niinkun silloin, kun en ollut sannyāsī ja pukeuduin kuin herrasmies. Nyt olen muuttanut pukeutumistani. Ei se tarkoita, että olisin kuollut. Ei, olen muuttanut kehoani, siinä kaikki. Olen vaihtanut pukua.