FI/Prabhupada 0125 - Yhteiskunta on täysin saastunut
Lecture on SB 1.5.23 -- Vrndavana, August 4, 1974
Kaikkia ihmisiä, jotka ovat vähäisempiä kuin śūdria kutsutaan pañcamoiksi eli viidennen luokan henkilöiksi. Ensimmäisen luokan brāhmaṇa, toisen luokan kṣatriya, kolmannen luokan vaiśya, neljännen luokan śūdra ja kaikki muut viidettä luokkaa. Heitä kutsutaan caṇḍāloiksi. Caṇḍālat... Lakaisija, kengänkiillottaja... alhaisen luokan. Vielä tänäkin päivänä vain nämä viidennen luokan henkilöt syövät lihaa, sikoja ja joskus lehmiä. Viidennen luokan. Nyt se on tullut tavaksi ja näiden pitäisi olla ensimmäisen luokan miehiä, joten katsokaa vain. Se, mikä oli viidennen luokan ihmisten toimintaa on tullut niinsanottujen poliitikkojen asiaksi. Nähkää asia itse. Jos teitä siis hallitsevat viidennen luokan henkilöt niin miten voisitte olla onnellisia? Se ei ole mahdollista. Miten voisi olla sosiaalista tasapainoa? Ei ole mahdollista, mutta jopa viidennen luokan henkilö voi puhdistua Kṛṣṇa tietoisuus -liikkeen avulla. Siitä syystä tälle liikkeelle on suuri tarve, koska nykyisin ei ole olemassa ensimmäisen luokan ihmisiä. Ei ensimmäisen eikä toisenkaan luokan miehiä. Ehkä kolmannen luokan tai neljännen, viidennen, kuudennen luokan miehiä, mutta he voivat puhdistua. Se on... Tämä Kṛṣṇa tietoisuus -liike on ainoa menetelmä. Kuka vain voi sillä puhdistua. Māṁ hi pārtha vyapāśritya ye 'pi syuḥ pāpa-yonayaḥ (BG 9.32). Heitä kutsutaan sanalla pāpa-yoni eli alhaissyntyinen syntiseen perheeseen. Pāpa-yoni. Kṛṣṇa sanoo, ye 'pi syuḥ pāpa-yonayaḥ. Ei väliä millään pāpa-yonilla. Māṁ hi pārtha vyapā... "Jos hän hakee turvaa Minusta niin..." Se turva voidaan saada, koska Kṛṣṇan edustaja puhuu puolestamme. Ei ole pulaa mistään. Tarvitsee vain turvautua häneen. Siinä kaikki.
Niinkun Caitanya Mahāprabhun tehtävänä on luoda tällainen puolestapuhuja. "Menkää kaikkialle." Āmāra ājñāya guru hañā tāra' ei deśa (CC Madhya 7.128). "Menkää." Hänellä oli tapana lähettää Nityānanda Prabhu, Haridāsa Ṭhākura ja kehottaa "Pyydän, laulakaa Hare Kṛṣṇaa. Laulakaa Hare Kṛṣṇa, pyydän. Antautukaa Kṛṣṇalle." Kadulla oli kerran väkijoukko. Nityānanda Prabhu ja Haridāsa Ṭhākura näkivät sen ja kysyivät "Mikä tämä väkijoukko oikein on?" "Ei muuta kuin, että täällä on kaksi veljestä Jagāi ja Mādhāi, jotka ovat hyvin hankalia. He ovat juopottelijoita, naisten jahtaajia ja lihansyöjiä ja he ovat aina aiheuttamassa hankaluuksia." Niinpä Nityānanda Prabhu päätti heti "Miksen vapauttaisi näitä ihmisiä ensin? Herrani Nimen suuremmaksi kunniaksi. Śrī Caitanya Mahāprabhun nimen ylistykseksi." On oppilaan tehtävä ylistää henkistä mestaria, paramparā. Minä ylistän henkistä mestariani, te ylistätte teidän henkistä mestarianne. Jos ylistämme häntä niin Kṛṣṇaa ylistetään. Sellainen oli Nityānanda Prabhun ajatus, että "Miksi emme aivan aluksi vapauttaisi näitä langenneita sieluja?" Sillä Caitanya Mahāprabhun inkarnaation tehtävä on vapauttaa langenneet sielut ja... eikä langenneista sieluista ole pulaa tänä aikakautena.
- patita-pāvana-hetu tava avatāra
- mo sama patita prabhu nā pāibe āra
Narottama dāsa Ṭhākura asettuu Śrī Caitanya Mahāprabhun lootusjalkoihin, että "Rakas Herrani, Sinun inkarnaatiosi tavoite on vapauttaa kaikki nämä langenneet sielut, mutta olen langenneista sieluista langennein. Siitä syystä minun pyyntöni tulee ensimmäiseksi. Ole hyvä ja vapauta minut." Mo sama patita prabhu nā pāibe āra. "Sinun tarkoituksesi on vapauttaa langenneet. Minä olenkin ensimmäisen luokan langennut henkilö. Pyydän, hyväksy minut." Siispä kali-yugan aikakautena ihmiset kärsivät. He ovat kaikki langenneita, kaikki lihansyöjiä, kaikki juoppoja, kaikki viidennen luokan, kuudennen luokan ihmisiä. He ovat itseään täynnä, mutta tosiasiassa he ovat 5., 6. ja 10. luokan ihmisiä eivätkä edes herrasmiehiä. Siitä syystä Guru Mahārājallani oli tapana sanoa, että "Kukaan herrasmies ei voi elää täällä. Yhteiskunta on täysin saastunut." Ja... mutta on olemassa tilaisuuksia palvella Caitanya Mahāprabhua, koska yhteiskunta on niin langennut niin on myös hyvä tilaisuus palvella Śrī Caitanya Mahāprabhua. Koska Śrī Caitanya Mahāprabhun inkarnaatio on saapunut pelastamaan nämä langenneet sielut. Teillä on siis tilaisuus palvella Śrī Caitan... Miellyttää Śrī Caitanya Mahāprabhua, koska Hän tahtoi langenneiden sielujen pelastuvan. Kṛṣṇa tahtoi myös sitä. Yadā yadā hi glānir bhavati bhārata, dharmasya glānir bhavati bhārata. Kṛṣṇa saapuu... Tämä on... Jumalan tehtävät tapahtuvat sillä tavoin. Hän on hyvin innokas kutsumaan takaisin nämä lurjukset, jotka mätänevät täällä aineellisessa maailmassa. Kṛṣṇa on aina halukas pelastamaan. Hän saapuu Itse. Hän saapuu bhaktana. Hän saapuu, lähettää aidon palvelijansa, aidon poikansa. Siispä on Kṛṣṇan suunnitelma kutsua takaisin luokseen kaikki nämä langenneet sielut. Siitä syystä nämä ovat mahdollisuuksia.
Yoginīt, yoginaḥ matkustivat kaikkialla maailmassa. He lepäsivät vain sadekautena. Se ei tarkoita, että he muulloin olisivat vain nukkuneet ja syöneet. Ei, koska sadekautena matkustaminen on hankalaa. Siksi vain neljä kuukautta. Viipyivätpä he siis missä vaan niiden neljän kuukauden ajan niin jos heitä joku palveli, vaikkapa palveluspoika niin tämä tuli vapautetuksi. Ei ollut tarvetta saarnata. Pelkkä palvelemistilaisuuden antaminen riitti ja langenneet sielut pelastuivat, mutta on oltava pätevä eikä hyväksyä palvelusta tyhjänpäiten. Silloin joudutte helvettiin. Jos olette oikeasti henkisessä asemassa niin silloin pienenkin palvelusmahdollisuuden antaminen toisille vapauttaa heidät. Heidän ei tarvitse lainkaan ymmärtää filosofiaa. Bhaktan on oltava niin täydellinen. Menetelmä on siis sellainen, että heti kun henkilö näkee bhaktan niin hän lankeaa maahan ja koskettaa... koskee jalkoja. Näin tulee menetellä, koska koskettamalla jalkoja... Mahat-pāda-rajo-'bhiṣekam. Mikäli hän on todella kohonnut henkisen elämän tasolle ja hän on niin ihmiset tarttuvat tilaisuuteen koskettaa hänen lootusjalkojaan ja silloin heistä tulee bhaktoja. Tämä on oikea menetelmä.