FI/Prabhupada 0192 - Nostakaa koko ihmiskunta ylös pimeyden syöveristä
Lecture on SB 6.1.62 -- Vrndavana, August 29, 1975
Bhagavad-gītāssa sanotaan, paraṁ brahma paraṁ dhāma pavitraṁ paramaṁ bhavān, puruṣaṁ śāśvatam adyam (BG 10.12). Kṛṣṇa, Herra kuvaillaan puruṣaksi ja elävät olennot kuvataan prakṛtiksi. Apareyam itas tu viddhi me prakṛtiṁ parā, jīva-bhūto mahā-bāho yayedaṁ dhāryate jagat (BG 7.5). Kṛṣṇa on selittänyt. On olemassa aineellinen energia ja henkinen energia. Sen vuoksi jīva-bhūta. Jīva-bhūta eli elävät olennot. Heitä on kuvailtu sanalla prakṛti. Aja prakṛti tarkoittaa naispuolisia ja Kṛṣṇaa on kuvailtu sanalla puruṣa. Puruṣa on siis nauttija ja prakṛti on nautittu. Älkää ajatelko yksinkertaisella tavalla, että nautittu tarkoittaisi seksiä. Ei, nautittu tarkoittaa alaista, joka toteuttaa puruṣan käskyt. Tämä on Kṛṣṇan ja itsemme asema. Olemme olennainen osa Häntä niinkuin kädet ja jalat ovat olennainen osa kehoa. Niinpä käsien ja jalkojen velvollisuus on toteuttaa käskyni. Sanon jaloilleni "Viekää minut tuonne." Jalat vie. Ne tekevät niin heti. Minun käteni "Ota tuo käteesi." Otan sen käteeni. Käsi ottaa sen. Tällaisia ovat siis prakṛti ja puruṣa. Puruṣa käskee ja prakṛti tekee velvollisuutensa. Ei siis ole kysymys siitä, että heti kun sanomme prakṛti ja puruṣa niin heti olisi kysymys seksistä. Ei, siinä on kyse... Prakṛti tarkoittaa tottelevaista, puruṣalle tottelevaista. Tämä on luonnollinen tapa.
Länsimaissa yritetään keinotekoisesti tulla tasa-arvoisiksi, mutta se ei ole luonnonmukaisesti mahdollista. Ei tässä ole kyse ylemmyydestä ja alemmuudesta. Ei siinä ole sellaisesta kyse. Niin kuin aivan alussa, yato vā imani bhūtāni jayante. Janmādy asya yataḥ (SB 1.1.1). Mistä tämä puruṣan ja prakṛtin välinen suhde sai alkunsa? Janmādy asya yataḥ. Se alkoi Absoluuttisesta Totuudesta. Niin ollen Absoluuttinen Totuus on Rādhā-Kṛṣṇa eli sama puruṣa ja prakṛti, mutta Rādhārāṇī on palvelija, joka palvelee. Rādhārāṇī on niin taitava, että Hän aina viehättää Kṛṣṇaa palveluksellaan. Tämä on Rādhārāṇīn asema. Kṛṣṇaa kutsutaan Madana-Mohanaksi. Täällä Vṛndāvanassa on Madana-Mohana ja Rādhārāṇīa kutsutaan nimellä Madana-Mohana-Mohinī. Kṛṣṇa on niin puoleensavetävä, että kun me joudumme rakkaudenjumalan viekoittelemaksi niin Kṛṣṇa vetää puoleensa rakkaudenjumalaa. Siitä syystä Hänen nimensä on Madana-Mohana ja Rādhārāṇī on niin suuri, että Hän vetää puoleensa Kṛṣṇaa. Sen vuoksi Hän on suurin. Vṛndāvanassa ihmiset ovatkin tottuneet lausumaan enemmän Rādhārāṇīn nimeä kuin Kṛṣṇan nimeä "Jaya Rādhe." Kyllä, jos te haluatte päästä Kṛṣṇan suosioon niin yrittäkää vain miellyttää Rādhārāṇīa. Se on oikea tapa. Tässä sanotaan, mana madana-vepitam. "Mieli oli kiihtynyt." Tämä mielen kiihtymys jatkuu siis ellei Madana Mohana vedä ihmistä puoleensa. Ellemme me viehäty Madana Mohanasta niin kauan me joudumme pysymään Madanasta viehättyneitä, madana-vepitam. Tämä on oikea menetelmä. Ellette kykene hallitsemaan mieltänne ja ellette voi hallita mieltänne olemaan häiriintymättä Mohanasta niin ei voida edes puhua vapautuksesta tai pelastuksesta.
Elämän lopullinen päämäärä on vapautua tästä aineellisesta sidonnaisuudesta: syntymän, kuoleman ja kolmenlaisten kärsimysten toistumisesta. Se on täydellistymän merkitys. Ihmiset eivät tiedä elämän päämäärää: mikä on elämän täydellistymä, koko maailman täydellistymä. Varsinkin tänä aikakautena ihmiset ovat niin langenneita, että eivät he tunne edes elämän päämäärää. Kaikki nämä suuret poliittiset puolueet, filosofit ja tiedemiehet ovat täysin vailla tietoa. He ovat pimeydessä. Sen vuoksi sitä kutsutaan harhaksi eli pimeydessä olemiseksi, mutta me ymmärrämme, että kṛṣṇa sūrya sama. "Kṛṣṇa on kuin aurinko." Kṛṣṇa sūrya-sama, māyā andhakāra. "Ja tämä pimeys merkitsee māyāa."
- kṛṣṇa sūrya-sama; māyā andhakāra
- yāhāṅ kṛṣṇa, tāhāṅ nāhi māyāra adhikāra
- (CC Madhya 22.31)
Mām eva ye prapadyante māyām etāṁ taranti te (BG 7.14). Tämä on oikea menetelmä. On siis kysymys suuresta tieteestä. Kṛṣṇa tietoisuus -liike on kaikkein tieteellisin liike, jolla saadaan nostettua koko ihmiskunta pimeyden syövereistä.