FI/Prabhupada 0202 - Kuka rakastaisi enemmän kuin saarnaaja
Morning Walk -- May 17, 1975, Perth
Amogha: Strutsit työntävät päänsä reikään maassa.
Prabhupāda: Niin.
Paramahaṁsa: Mutta jotain edistystä täytyy tapahtua, koska niin moni liittyy Hare Kṛṣṇa -liikkeeseen.
Prabhupāda: He todella edistyvät. Bhava-mahā-dāvāgni-nirvāpaṇam. Nämä heidän aineelliset huolenaiheensa päättyvät. He edistyvät. Ceto-darpaṇa-mārjanaṁ bhava-mahā-dāvāgni-nirvāpaṇam (CC Antya 20.12). Laulamalla Hare Kṛṣṇaa heidän likaiset sydämensä puhdistuvat ja heti kun ne ovat täysin puhdistuneet niin aineellisia ongelmia ei enää ole olemassa. Ei huolia.
Paramahaṁsa: He vaikuttavat onnellisilta, mutta... Kṛṣṇan bhaktat vaikuttavat onnellisilta, mutta eivät tee paljon käytännön työtä. He laulavat aina ja tanssivat ja pyytävät jotain rahaa, mutta he eivät työskentele käytännössä. Me teemme monia käytännön asioita.
Prabhupāda: Eikö tanssiminen ole työskentelyä? Eikö kirjojen kirjoittaminen ole työskentelyä? Eikö kirjojen myyminen ole työskentelyä? Mikä sitten on työskentelyä? Hmm? Pomppiminen ympäriinsä niin kuin apinat, niinkö? Onko se työntekoa?
Amogha: Mutta jos me autamme näitä ihmisiä käytännön tasolla, kuten sairaaloiden tai alkoholistien tapauksessa...
Prabhupāda: Ei, mitä.... Miten autatte? Luuletteko, että jos ihminen menee sairaalaan niin hän ei kuole? Ja miten autatte? Te luulette auttavanne.
Amogha: Mutta hän elää kauemmin.
Prabhupāda: Sekin on hölmöyttä. Miten kauan elätte? Kun kuoleman hetki koittaa niin ette elä hetkeäkään kauemmin. Kun ihminen kuolee niin hänen on tullut tiensä päähän. Voiko teidän injektionne ja lääkkeenne lisätä hetkeäkään ihmisen elämää? Onko sellaista lääkettä?
Amogha: No, vaikuttaisi olevan.
Prabhupāda: Ei...
Amogha: Joskus kun he antavat lääkettä he elävät kauemmin.
Paramahaṁsa: He sanovat, että tekemällä sydämen siirron he voivat saada ihmiset elämään...
Prabhupāda: He voivat sanoa, he... koska me pidämme heitä lurjuksina niin miksi minun pitäisi uskoa heitä? Meidän pitäisi katsoa heidän olevan lurjuksia, siinä kaikki. (joku huutaa ilkeästi taustalla ja Prabhupāda haukkuu heille) (naurua) Taas yksi lurjus. Hän nauttii elämästä. Koko maailma onkin täynnä lurjuksia. Meidän on pakko olla hyvin pessimistisiä eikä lainkaan optimistisia tässä maailmassa. Ellei teistä tule pessimistisiä niin ette kykene palaamaan takaisin kotiin. Jos teillä on hiukankin viehtymystä tätä maailmaa kohtaan, että "Ihan hyvä se on" niin teidän täytyy jäädä tänne. Kyllä, Kṛṣṇa on niin ankara.
Paramahaṁsa: Mutta Jeesus sanoi "Rakastakaa lähimmäistä niin kuin itseänne." Jos me siis rakastamme veljiämme...
Prabhupāda: Niin me rakastammekin. Me annamme heille Kṛṣṇa tietoisuuden. Se on rakastamista, oikeaa rakastamista. Me annamme hänelle ikuisen elämän ja iankaikkisen autuuden. Ellemme rakastaisi heitä niin miksi näkisimme niin paljon vaivaa? Saarnaajan on rakastettava ihmisiä. Miksi hän muuten saarnaisi? Hän voi tehdä niin kotonaankin. Miksi hän siis näkee niin suurta vaivaa, että lähtee ihmisten keskuuteen saarnaamaan? Miksi minä kahdeksankymmentävuotias olisin tullut tänne ellen rakastaisi lähimmäisiäni? Kuka osaisi rakastaa siis paremmin kuin saarnaaja? He rakastavat jopa eläimiä, siksi he saarnaavatkin "Älkää syökö lihaa." Rakastavatko lurjukset eläimiä? He syövät eläimiä ja rakastavat maataan, siinä kaikki. Ei kukaan heistä rakasta. Se on pelkkää aistien tyydyttämistä. Jos joku rakastaa niin hän on Kṛṣṇa tietoinen, siinä kaikki. Lurjuksia kaikki tyynni. He tavoittelevat omaa aistityydytystään ja panevat samalla pystyyn kyltin "Rakastan kaikkia." Tällaisia he puuhaavat ja typerykset uskovat "Voi että, miten suuri ihmisystävä tämä onkaan." Hän ei rakasta yhtäkään ihmistä. Hän rakastaa vain aisteja, siinä kaikki. Hän on vain pelkkä aistien palvelija, siinä kaikki.