FI/Prabhupada 0212 - Tieteellisesti on olemassa elämää kuoleman jälkeen
Garden Conversation -- June 10, 1976, Los Angeles
Prabhupāda: Moderni koulutus ei voi ymmärtää, että tämä syntymän, kuoleman, vanhuuden ja sairauden toistuminen on harmi. He eivät ymmärrä sitä. Miksi he hyväksyvät sen? Hyväksyvät ja luulevat, ettei ole muuta keinoa, mutta on olemassa keino lopettaa tämä. Miksi he eivät ota sitä vastaan? Hmm? Mikä on tämän koulutuksen arvo? He eivät osaa tehdä eroa oikean ja väärän välillä. Kukaan ei pidä kuolemisesta, mutta kuolema on silti olemassa. Kukaan ei halua vanheta, mutta vanhuus on olemassa. Miksi he asettavat nämä suuret ongelmat sivuun ja ovat ylpeitä tieteellisen tiedon edistyksestä? Millaista koulutusta tämä oikein on? Elleivät he osaa tehdä eroa oikean ja väärän välillä. Mitä hyötyä on tästä koulutuksesta? Koulutus tarkoittaa, että pitää kyetä erottamaan oikea väärästä, mutta he eivät kykene siihen tai vaikka he tietävät ettei kuolema ole hyvä asia niin he eivät yritä pysäyttää kuolemaa? Mitä edistystä sellainen on? He ovat hyvin ylpeitä tieteen edistyksestä. Missä se edistys näkyy? Ette voi pysäyttää kuolemaa. Ette kykene lopettamaan vanhenemista. Voitte valmistaa kehittynyttä lääkettä, mutta miksette osaa lopettaa tauteja? Ottakaa tämä pilleri niin ette ikinä enää sairastu. Missä sellainen tiede on? Niin?
Nalinīkaṇṭha: He sanovat, että se on työn alla.
Prabhupāda: Se on toisenlaista typeryyttä. Bluffausta.
Gopavṛndapāla: Kuten me sanomme, että Kṛṣṇa tietoisuus on vaiheittainen menetelmä. Hekin sanovat, että heidän tieteellinen kehityksensäkin on vaiheittainen menetelmä.
Prabhupāda: Vaiheittainen menetelmä, mutta luulevatko he voivansa pysäyttää kuoleman? Me olemme luottavaisia, että me palaamme takaisin kotiin, takaisin Jumaluuteen Kṛṣṇan luokse, mutta missä on heidän luottamuksensa, että he voivat pysäyttää kuoleman, vanhuuden, sairaudet?
Tri. Wolfe: Uusin villitys nykyään on, että he sanovat yrittävänsä. He ovat saaneet selville, että kuoleman jälkeen on elämää.
Prabhupāda: Niin onkin.
Tri. Wolfe: He yrittävät tehdä tämän taas tieteellisesti.
Prabhupāda: Antaa heidän tehdä. Tieteellisesti on olemassa elämää kuoleman jälkeen. Sitä me toistuvasti sanomme, että minun kehoni sellaisena kuin se oli lapsuudessani on kuollut, mennyt, kadonnut. Minulla on eri keho. Kuoleman jälkeen on siis elämää. Tämä on käytännössä näin. Kṛṣṇa sanoo siis, tathā dehāntara-prāptiḥ (BG 2.13). Samalla tavalla siis, na hanyate hanyamāne śarīre (BG 2.20). Tämä on Jumalan arvovaltainen toteamus ja me voimme käytännössä nähdä, että me saamme kehon toisensa jälkeen. Silti jatkan. Missä siis olisi tähän vastalause? Eli asia on sillä tavalla, että on olemassa elämää kuoleman jälkeen. Niin-sanottu kuolema merkitsee kehon tuhoutumista. Jos me voimme pitää kiinni siitä elämästä, että ei ole enää kuolemaa niin siihen tulisi pyrkiä. Se on älykästä. Se mainitaan Bhagavad-gītāssa, että jos vain yritätte ymmärtää Kṛṣṇaa ja tulette sopiviksi palaamaan Hänen luokseen niin kuolemaa ei enää ole.