FI/Prabhupada 0219 - Luopukaa tästä älyttömästä kuvitelmasta, että Minusta tulee herra
Lecture on SB 7.9.24 -- Mayapur, March 2, 1976
Maassanne 80-90 prosenttia ihmisistä ovat saaneet malariatartunnan ja heillä on kuppa. Mitä eroa niissä muka on? Miksi te...? Miksi lääkärinä ajattelisitte, että "Tämä sairaus on tuota toista parempi?" Sairaus kuin sairaus. Itseasiassa se on fakta. Sanotte, että "Me kärsimme malariasta. Se on parempi kuin kuppa." Ei, sairaus on sairautta. Samalla tavalla olipa kyseessä Brahmā tai muurahainen niin sairautena on herraksi tulo. Tämä on sairautta. Siitä syystä tämän sairauden parantaakseen Kṛṣṇa saapuu parantamaan tämän sairauden ja sanomaan suoraan "Lurjus, et ole herra vaan palvelija. Antaudu Minulle." Tämä on lääke sairauteen. Jos olemme samaa mieltä "Ei enää" āra nāre bapa. "Ei enää herraksi yrittämistä!" Niin se on lääke sairauteemme. Siitä syystä Caitanya Mahāprabhu sanoi kuten Prahlāda Mahārāja sanoo, nija bhṛtya-pārśvam. (SB 7.9.24) "Anna minun palvella Sinun palvelijaasi." Saman sanoi Caitanya Mahāprabhu, gopī-bhartur pada-kamalayor dāsa-dāsa-anudāsaḥ (CC Madhya 13.80). Tämä Kṛṣṇa tietoisuus -liike merkitsee siis sitä, että meidän pitää luopua tästä typerästä herraksi tulemisen ajatuksesta.
Siitä Kṛṣṇa tietoisuudessa on kyse. Meidän on opittava miten tullaan palvelijoiksi. Ei vain palvelijoiksi vaan palvelijan palvelijan palvelijan... Se on lääke. Siitä syystä Prahlāda Mahārāja sanoi "Olen siis ymmärtänyt tämän kaiken typeryyden herraksi tulemisesta. Isänikin yritti tulla herraksi. Siispä minulla tämä tieto ja nyt olen täydellinen. Ei tarvitse enää tulla herraksi. Parempi on jos Sinä ystävällisesti sallit minulle jonkin siunauksen ja ystävällisesti teet minusta Sinun palvelijasi palvelijan." Tämä on siunaus. Sillä tavalla se, joka on oppinut miten tullaan Kṛṣṇan palvelijan palvelijaksi on täydellinen. Siitä syystä Caitanya Mahāprabhu sanoo, tṛṇād api sunīcena taror api sahiṣṇunā. Palvelijan on siedettävä erilaisia asioita. Oltava pitkämielinen. Joskus herra käskee monia eri asioita, jolloin palvelijat tulevat hämmentyneiksi. Silti heidän on toteutettava ja oltava pitkämielisiä. Sitä on täydellisyys.
Täällä Intiassa yhä nykyäänkin, kun henkilö menee avioon niin hänen... Tämä on tapa. Hänen äitinsä kysyy sulhaselta "Rakas poikani, minne menet?" Tämä vastaa "Äiti, menen hakemaan sinulle palvelijattaren." Näin menetellään. "Äiti, tuon sinulle erään palvelijattaren." Se tarkoittaa "Vaimoni, miniäsi tulee palvelemaan sinua palvelijattarenasi." Tätä on vedinen sivistys. Kun Kṛṣṇa Hänen kuudentoistatuhannen vaimonsa kanssa matkasi Hastināpuraan niin Draupadī... Se on luonnollista naisen ja miehen välillä, että vaimot puhuvat aviomiehestään. Se on luonnollista. Siispä Draupadī kyseli Kṛṣṇan vaimoilta. Ei aivan kaikilta. Se on mahdotonta kysyä kuudeltatoistatuhannelta vaimolta. Ainakin pääkuningattarilta alkaen... miten sanotaan lopuksi? Rukmiṇīlta, niin. Heistä jokainen kuvaili siis avioliittojuhlallisuuksiaan "Minun..." Rukmiṇī puolestaan selitti, että "Minun isäni halusi antaa minut Kṛṣṇalle, mutta vanhempi veljeni ei ollut samaa mieltä. Hän halusi minun menevän naimisiin Śiśupalan kanssa. En pitänyt siitä ajatuksesta. Kirjoitinkin Kṛṣṇalle henkilökohtaisen kirjeen, että "Olen omistanut elämäni Sinulle, mutta tämä on nyt tilanne. Pyydän, että tulet ja kidnappaat minut." Niinpä Kṛṣṇa kidnappasi minut ja teki minusta palvelijattarensa." Kuningattaren tytär, kuninkaan tytär... Heistä jokainen oli kuninkaan tytär. He eivät olleet tavallisen henkilön tyttäriä. He kuitenkin halusivat tulla Kṛṣṇan palvelijattariksi. Tästä on kyse. Tulla palvelijaksi ja tulla palvelijattareksi. Tällainen on ihanteellinen ihmiskunta. Jokaisen naisen tulisi ryhtyä aviomiehensä palvelijattareksi ja jokaisen miehen tulisi yrittää tulla Kṛṣṇan palvelijan ja sata kertaa palvelijan palvelijaksi. Intialainen sivistys on tätä, ei niin, että "Mies ja vaimo, me olemme tasa-arvoiset." Sellainen liike on nyt Euroopassa ja Amerikassa käynnissä "Tasavertaiset oikeudet." Se ei ole vedistä kulttuuria. Vedinen kulttuuri on sitä, että aviomiehen tulisi olla Kṛṣṇan vilpitön palvelija ja vaimon tulisi olla miehensä vilpitön palvelijatar.