FI/Prabhupada 0272 - Bhakti on yliaistillista
Lecture on BG 2.7 -- London, August 7, 1973
Nämä ovat siis tekoja, typeriä tekoja. Mutta kun ihminen on hyvyyden laadussa, hän on selvä. Voidaan ymmärtää elämän arvo, miten pitäisi elää, mikä on elämän päämäärä, elämän tavoite. Se elämän päämäärä on Brahmanin ymmärtäminen. Brahma jānātīti brāhmaṇaḥ. Sen vuoksi hyvä ominaisuus merkitsee brāhmaṇaa. Samoin, kṣatriya. He ovat siis guṇa-karma-vibhāgaśaḥ. Guṇa. Guṇa on otettava huomioon. Śrī Kṛṣṇa sanoikin: catur vārṇyaṁ mayā sṛṣṭaṁ guṇa-karma-vibhāgaśaḥ (BG 4.13). Me olemme vanginneet jonkinlaisen guṇan. Se on hyvin vaikeaa. Mutta me voimme välittömästi nousta kaikkien guṇien yläpuolelle. Välittömästi. Miten? Bhakti-joogan menetelmällä. Sa guṇān samatītyaitān brahma-bhūyāya kalpate (BG 14.26). Jos te ryhdytte harjoittamaan bhakti-joogan menetelmää, niin nämä kolme ominaisuutta eivät enää vaikuta teihin, hyvyys, intohimo ja tietämättömyys. Se todetaan myös Bhagavad-gītāssa: māṁ ca avyabhicāriṇī bhakti-yogena sevate. Kuka vain onkin ryhtynyt Kṛṣṇan antaumukselliseen palveluun, avyabhicāriṇī, ilman poikkeamisia, järkähtämättömänä, antaumuksellisella tarkkaavuudella, sellainen henkilö, māṁ cāvyabhicāriṇī yogena, māṁ ca avyabhicāreṇa yogena bhajate māṁ sa guṇān samatītyaitān (BG 14.26). Välittömästi hänestä tulee yliaistillinen kaikkiin laatuihin nähden. Joten antaumuksellinen palvelus ei tapahdu näiden aineellisten ominaisuuksien puitteissa. Ne ovat yliaistillisia. Bhakti on yliaistillista. Sen vuoksi, te ette voi ymmärtää Kṛṣṇaa tai Jumalaa ilman bhaktia. Bhaktyā māṁ abhijānāti (BG 18.55). Ainoastaan, bhaktyā māṁ abhijānāti. Muutoin, se ei ole mahdollista. Bhaktyā māṁ abhijānāti yāvan yas cāsmi tattvataḥ. Todellisuus, todellisuudessa, jos te haluatte ymmärtää mikä on Jumala, niin teidän on omaksuttava tämä bhaktin menetelmä, antaumuksellinen palvelu. Silloin te kohoatte yliaistillisiksi.
Sen vuoksi, Śrīmad Bhāgavatamissa, Nārada sanoo, että: tyaktvā sva-dharmaṁ caraṇāmbujaṁ harer (SB 1.5.17). Jos kuka tahansa, vaikka vain hetken tunteesta, antaa, luopuu ammatillisista valvollisuuksistaan guṇan perusteella... Sitä kutsutaan sanalla svadharma... Svadharma merkitsee hänen omaksumansa laadun perusteella määräytyviä velvollisuuksia. Sitä kutsutaan svadharmaksi. Brāhmaṇa, kṣatriya, vaiśya, śūdra, ne jaetaan guṇa-karma-vibhāgaśaḥ (BG 4.13), guṇalla ja karmalla. Joten tässä Arjuna sanoo, että kārpaṇya-doṣopahataḥ-svabhāvaḥ (BG 2.7). "Minä olen kṣatriya." Hän ymmärtää, että: "Minä teen väärin. Minä kieltäydyn taistelemasta. Sen vuoksi se on kārpaṇya-doṣa, saituutta." Saituus merkitsee että minulla on jotain tuhlattavaksi, mutta ellen tuhlaa sitä, kutsutaan tätä saituudeksi. Kṛpaṇatā. Eli kṛpaṇatā, on kahta ihmisluokkaa, brāhmaṇat ja śūdrat. Brāhmaṇat ja śūdrat. Brāhmaṇa merkitsee, ettei hän ole saituri. Hänellä on tilaisuus, suuri etuoikeus käyttää tätä ihmiskehoa, monen miljoonan dollarin arvoista, tätä ihmis.. mutta hän ei käytä sitä oikealla tavalla, nähden vain sen siten, että: "Voi miten kaunis olenkaan." Siinä kaikki. Tuhlatkaa vain kauneutenne tai käyttäkää etuoikeuttanne, ihmis... Sitä on olla brāhmaṇa, olla liberaali.