FI/Prabhupada 0293 - Kaksitoista erilaista rasaa
Lecture -- Seattle, October 4, 1968
Kṛṣṇa merkitsee "täydellisen puoleensavetävää". Hän vetää puoleensa rakastajaa, Hän vetää puoleensa viisaita, Hän vetää puoleensa poliitikkoja, Hän vetää puoleensa lurjuksia. Myös lurjuksiakin. Kun Kṛṣṇa astui Kaṁsan painiareenalle, erilaiset henkilöt näkivät Hänet eri tavoin. Ne, jotka oli kutsuttu Vṛndāvanasta, olivat nuoria tyttöjä. He näkivät Kṛṣṇan, "Voi, kaikkein kaunein henkilö." Ne jotka olivat painijoita, näkivät Kṛṣṇa salaman kaltaisena. Hekin näkivät Kṛṣṇan, mutta he sanovat, "Voi, tässä on salama." Samoin kuin olittepa miten vahva tahansa, jos salama iskee, on kaikki lopussa. Joten he näkivät Kṛṣṇan salamana, painijat. Kyllä. Ja vanhemmat henkilöt, vanhemmat rouvat, he näkivät Kṛṣṇan rakastavana lapsena. Joten te siis voitte muodostaa suhteen Kṛṣṇaan millä vain tavalla. On olemassa kaksitoista rasaa, tunnetta. Aivan kuten me joskus tahdomme nähdä tietyn hyvin surullisen kohtauksen näytelmässä, jonkin kamalan kohtauksen. Joku murhaa jotakuta ja me pidämme sen näkemisestä. On olemassa tietynlaisia henkilöitä... on olemassa erilaisia urheiluja. Eräs oppilaistamme Montrealissa, hän sanoi että hänen isänsä piti härkätaistelemisesta Espanjassa. Kun härkä kuoli taistelussa, hän piti siitä. On siis erilaisia ihmisiä. Eräs henkilö näkee, "Se on kamalaa," toinen henkilö nauttii, "Voi, se on oikein hyvä." Ymmärrättekö?
Joten Kṛṣṇa voi sopeutua. Jos te tahdotte rakastaa kauheita asioita, Kṛṣṇa voi esittäytyä teille Nṛsiṁhadevana, "Voi."(naurua) Kyllä. Ja jos te haluatte nähdä Kṛṣṇan hyvin rakkaana ystävänänne, Hän on Vamśī-dhārī, Vṛndāvana-vihārī. Jos te haluatte Kṛṣṇan rakastavana lapsena, niin Hän on Gopāla. Jos te haluatte lapsen olevan rakas ystävänne, hän on Arjuna. Aivan kuten Arjuna ja Kṛṣṇa. Joten on olemassa kaksitoista erilaista hurmostilaa. Kṛṣṇa voidaan sovittaa kaikkiin näihin hurmostiloihin; sen vuoksi Hänen nimensä on Akhila-rasāmṛta-sindhu. Akhila-rasāmṛta-sindhu. Akhila merkitsee kaikkeudellista; rasa merkitsee means hurmosta, tunnetta; ja meri. Niin kuin silloin kun koetatte löytää vettä ja saavuttekin Tyynen valtameren luo, voi, äärettömän veden äärelle. Ei ole olemassa vertailukohtaa miten paljon sitä vettä on. Samalla tavoin, jos te haluatte jotakin ja jos te lähestytte Kṛṣṇaa, tulette löytämään rajoittamattomasti, äärettömän määrän, aivan kuin meren. Sen vuoksi Bhagavad-gītā:ssa sanotaan, yaṁ labdhvā cāparaṁ lābhaṁ manyate nādhikaṁ tataḥ. Jos henkilö voi lähestyä tai saavuttaa sen Korkeimman Absoluutin, niin hänestä tulee täydellisen tyytyväinen ja hän sanoo, "Voi, en kaipaa enää mitään. Minulla on kaikki täydellisenä, täydellisen tyytyväisenä." Yaṁ labdhvā cāparaṁ lābhaṁ manyate nādhikaṁ tataḥ yasmin sthite.
Ja jos joku on tuossa yliaistillisessa asemassa, niin mitä tapahtuu? Guruṇāpi duḥkhena na vicālyate (BG 6.20-23). Vaikka tapahtuisi hyvin vaikeita koettelemuksia, hän, tarkoitan sanoa, hän ei horju. Śrīmad-Bhāgavatamissa on monia esimerkkejä tästä. Aivan kuten Bhagavad-gītā:ssa Pāṇḍavat joutuivat moniin erilaisiin hankaliin tilanteisiin, mutta he eivät milloinkaan horjuneet. He eivät milloinkaan pyytäneet Kṛṣṇalta, "Rakas Kṛṣṇa, Sinä olet ystäväni. Olet ystävämme, meidän, Pāṇḍavien ystävä. Miksi meitä näin kovasti koetellaan vaikeuksilla?" Ei. He eivät milloinkaan noin. Sillä he olivat luottavaisia, että "Näistä vaikeuksista huolimatta, meistä tulee voitokkaita koska Kṛṣṇa on kanssamme. Koska Kṛṣṇa on kanssamme." Tämä on luottamusta. Tätä kutsutaan sanalla śaraṇāgati, antaumus.