FI/Prabhupada 0065 - Kaikki tulevat onnellisiksi: Difference between revisions

Latest revision as of 17:39, 1 October 2020

Edellinen Sivu - Video 0064

Seuraava Sivu - Video 0066

Arrival Lecture -- Gainesville, July 29, 1971

Naisvieras: Onko liikkeessä tilaa joillekin henkilöille, jotka palvelevat Kṛṣṇaa epäsuorasti sen sijaan, että chanttaisivat kaiket päivät Hare Kṛṣṇaa?

Prabhupāda: Ei, menetelmä on samanlainen kuin kaataessanne vettä puun juureen, jolloin vesi jakautuu lehtien, oksien ja haarojen kesken ja ne pysyvät raikkaina, mutta jos kastelette ainoastaan lehteä niin se kuivuu ja puukin kuivuu. Jos laitatte ruokanne mahaan niin sen energia leviää sormiinne, hiuksiinne, kynsiinne, kaikkialle, mutta jos asetatte ruokaa kämmenelle ettekä mahaanne niin se on hyödytöntä tuhlausta. Siispä kaikki tuollainen humanitaarinen palvelus on mennyt hukkaan ilman Kṛṣṇa tietoisuutta. He yrittävät monin tavoin palvella yhteiskuntaa onnistumatta siinä, koska siinä ei ole mukana Kṛṣṇa tietoisuutta. Mikäli ihmisiä koulutetaan Kṛṣṇa tietoisuuteen niin kaikki tulevat automaattisesti onnellisiksi. Kuka vain liittyykin, kuka vain kuuleekin, kuka vain tekeekin yhteistyötä niin kaikki tulevat onnellisiksi. Menetelmämme on siis luonnollinen menetelmä. Rakastatte Jumalaa ja jos olette itseasiassa kokenut Jumalan rakastamisessa niin luonnollisesti rakastatte kaikkia. Niinkuin Kṛṣṇa tietoinen henkilö rakastaa eläimiä, koska hän rakastaa Jumalaa. Hän rakastaa lintuja, petoja, kaikkia. Niin kutsuttu humanitaarinen rakkaus tarkoittaa kuitenkin, että he rakastavat jotakuta ihmisolentoa tappaen samalla eläimiä. Mikseivät he rakasta eläimiä? Epätäydellisyyden takia, mutta Kṛṣṇa tietoinen henkilö ei milloinkaan tapa eläintä tai aiheuta harmeja edes eläimille. Sellainen on universaalia rakkautta. Jos te rakastatte vain veljeänne tai sisartanne niin se ei ole universaalia rakkautta. Universaali rakkaus tarkoittaa, että te rakastatte kaikkia. Sellainen kaikkeudellinen rakkaus voidaan kehittää ainoastaan Kṛṣṇa tietoisuudella, ei muuten.

Naisvieras: Tiedän, että joidenkin bhaktoista on ollut katkaistava ihmissuhteita niin sanoakseni aineellisen maailman vanhempiensa kanssa ja se aiheuttaa heille jonkin verran surua, koska heidän vanhempansa eivät ymmärrä heitä. Mitä siis kerrotte heille tehdäksenne tästä tavallaan helpompaa?

Prabhupāda: No, poika, joka on Kṛṣṇa tietoisuudessa palvelee parhaalla tavalla vanhempiaan, perheitään, maanmiehiään, yhteiskuntaa. Jos he eivät olisi Kṛṣṇa tietoisia niin millaista palvelusta he tarjoaisivat vanhemmilleen? Enimmäkseen he ovat erossa vanhemmistaan, mutta samoin kuin Prahlāda Mahārāja oli suuri bhakta ja hänen isänsä oli suuri ateisti, jopa niin suuri, että joutui Nṛsiṁhadevan surmaamaksi niin kun Herra määräsi Prahlāda Mahārājan hyväksymään joitakin siunauksia osakseen niin hän vastasi, että "En ole kauppias, Herra, että ottaisin Teiltä jotakin vastalahjaksi palveluksestani. Suokaa anteeksi." Nṛsiṁhadeva oli hyvin tyytyväinen "Tässä on puhdas bhakta." Mutta sama puhdas palvoja pyysi Herralta "Herrani, isäni oli ateisti ja on tehnyt lukuisia rikoksia. Rukoilen siis, että isäni voisi saavuttaa vapautuksen." Ja Nṛsiṁhadeva sanoi "Sinun isäsi on jo vapautettu, koska sinäkin olet. Sinä, hänen poikansa. Kaikista rikoksistaan huolimatta hän on vapautettu, koska sinä olet hänen poikansa. Eikä ainoastaan isäsi vaan myös isoisäsi ja hänen isänsä aina seitsemän sukupolven ajalta. He ovat kaikki vapautettuja." Jos vaiṣṇava siis ilmestyy perheeseen niin hän vapauttaa ei ainoastaan isänsä vaan myös isoisänsä ja tämän isän ja isoisän. Kṛṣṇa tietoiseksi tuleminen on siis paras palvelus perheelle. Itseasiassa niin on tapahtunut. Erään oppilaani Kārttikeyan äiti oli niin seuranhaluinen, että tavallisesti pojan halutessa tavata hänet hän vastasi "Istu alas. Menen juhlimaan tansseihin." Siinä oli heidän suhteensa, mutta silti, koska tämä poika on Kṛṣṇa tietoinen ja hän puhui Kṛṣṇasta useasti äidilleen niin kuolemansa hetkellä äiti sitten kysyi pojaltaan "Missä on sinun Kṛṣṇasi? Onko hän täällä?" Heti sen sanottuaan hän kuoli. Se merkitsi sitä, että kuolemansa hetkellä hän muisti Kṛṣṇan ja saavutti välittömästi vapautuksen. Se todetaan Bhagavad-gītāssa, yaṁ yaṁ vāpi smaran bhāvaṁ tyajaty ante kalevaram (BG 8.6). Jos henkilö muistaa Kṛṣṇan kuolemansa hetkellä niin elämä on menestyksekäs. Tämä äiti saavutti siis vapautuksen Kṛṣṇa tietoisen poikansa mukaan tulematta itseasiassa henkilökohtaisesti Kṛṣṇa tietoiseksi. Tämä on siis hyöty.

@@ Line 7: / Line 7: @@
 [[Category:FI-Quotes - in USA]]
 <!-- END CATEGORY LIST -->
+<!-- BEGIN NAVIGATION BAR -- DO NOT EDIT OR REMOVE -->
+{{1080 videos navigation - All Languages|Finnish|FI/Prabhupada 0064 - Siddhi tarkoittaa elämän täydellistymää|0064|FI/Prabhupada 0066 - Meidän tulisi hyväksyä Krishnan tahto|0066}}
+<!-- END NAVIGATION BAR -->
 <!-- BEGIN ORIGINAL VANIQUOTES PAGE LINK-->
 <div class="center">
@@ Line 15: / Line 18: @@
 <!-- BEGIN VIDEO LINK -->
-{{youtube_right|Z3NpFnDTtAM|Kaikki tulevat onnellisiksi<br />- Prabhupāda 0065}}
+{{youtube_right|E3HB6MYdXnY|Kaikki tulevat onnellisiksi<br />- Prabhupāda 0065}}
 <!-- END VIDEO LINK -->
 <!-- BEGIN AUDIO LINK -->
-<mp3player>http://vaniquotes.org/w/images/710729AR.GAI_clip.mp3</mp3player>
+<mp3player>https://s3.amazonaws.com/vanipedia/clip/710729AR.GAI_clip.mp3</mp3player>
 <!-- END AUDIO LINK -->
@@ Line 27: / Line 30: @@
 <!-- BEGIN TRANSLATED TEXT -->
-Naisvieras: Onko liikkeessä tilaa joillekin henkilöille jotka palvelevat Kṛṣṇaa epäsuorasti, sen sijaan, että laulaisivat kaiket päivät Hare Kṛṣṇaa?
+Naisvieras: Onko liikkeessä tilaa joillekin henkilöille, jotka palvelevat Kṛṣṇaa epäsuorasti sen sijaan, että chanttaisivat kaiket päivät Hare Kṛṣṇaa?
-Prabhupāda: Ei, menetelmä on samanlainen kuin kaataessanne vettä puun juureen, jolloin vesi jakautuu lehtien, oksien, ja haarojen kesken, jolloin ne pysyvät raikkaina. Mutta jos kastelette ainoastaan lehteä, se kuivuu, ja puukin kuivuu. Jos laitatte ruokanne mahaan, sen energia leviää sormiinne, hiuksiinne, kynsiinne, kaikkialle. Mutta his asetatte ruokaa kämmenelle, ettekä mahaanne, se on hyödytöntä tuhlausta. Siispä kaikki tuollainen humanitaarinen palvelus on mennyt hukkaan ilman Kṛṣṇa tietoisuutta. He yrittävät monin tavoin palvella yhteiskuntaa, mutta heistä kukaan ei onnistu, koska siinä ei ole mukana Kṛṣṇa tietoisuutta. Ja mikäli ihmisiä koulutetaan Kṛṣṇa tietoisuudessa, kaikki tulevat automaattisesti onnellisiksi. Kuka vain liittyykin, kuka vain kuuleekin, kuka vain tekeekin yhteistyötä—kaikki tulevat onnellisiksi. Menetelmämme on siis luonnollinen menetelmä. Rakastatte Jumalaa, ja jos olette itse asiassa kokenut Jumalan rakastamisessa, luonnollisesti rakastatte kaikkia. Kuten Kṛṣṇa tietoinen henkilö rakastaa eläimiä, koska hän rakastaa Jumalaa. Hän rakastaa lintuja, petoja, kaikkia. Mutta niin kutsuttu humanitaarinen rakkaus merkitsee, että he rakastavat jotakuta ihmisolentoa, vaikka samalla tapetaan eläimiä. Mikseivät he rakasta eläimiä? Epätäydellisyyden takia. Mutta Kṛṣṇa tietoinen henkilö ei milloinkaan tapa eläintä tai aiheuta harmeja edes eläimille. Mutta sellainen onkin universaalia rakkautta. Jos te rakastatte vain veljeänne tai sisartanne, mitä universaalia rakkautta se on. Universaali rakkaus tarkoittaa, että te rakastatte kaikkia. Sellainen kaikkeudellinen rakkaus voidaan kehittää ainoastaan Kṛṣṇa tietoisuudella, ei muutoin.
+Prabhupāda: Ei, menetelmä on samanlainen kuin kaataessanne vettä puun juureen, jolloin vesi jakautuu lehtien, oksien ja haarojen kesken ja ne pysyvät raikkaina, mutta jos kastelette ainoastaan lehteä niin se kuivuu ja puukin kuivuu. Jos laitatte ruokanne mahaan niin sen energia leviää sormiinne, hiuksiinne, kynsiinne, kaikkialle, mutta jos asetatte ruokaa kämmenelle ettekä mahaanne niin se on hyödytöntä tuhlausta. Siispä kaikki tuollainen humanitaarinen palvelus on mennyt hukkaan ilman Kṛṣṇa tietoisuutta. He yrittävät monin tavoin palvella yhteiskuntaa onnistumatta siinä, koska siinä ei ole mukana Kṛṣṇa tietoisuutta. Mikäli ihmisiä koulutetaan Kṛṣṇa tietoisuuteen niin kaikki tulevat automaattisesti onnellisiksi. Kuka vain liittyykin, kuka vain kuuleekin, kuka vain tekeekin yhteistyötä niin kaikki tulevat onnellisiksi. Menetelmämme on siis luonnollinen menetelmä. Rakastatte Jumalaa ja jos olette itseasiassa kokenut Jumalan rakastamisessa niin luonnollisesti rakastatte kaikkia. Niinkuin Kṛṣṇa tietoinen henkilö rakastaa eläimiä, koska hän rakastaa Jumalaa. Hän rakastaa lintuja, petoja, kaikkia. Niin kutsuttu humanitaarinen rakkaus tarkoittaa kuitenkin, että he rakastavat jotakuta ihmisolentoa tappaen samalla eläimiä. Mikseivät he rakasta eläimiä? Epätäydellisyyden takia, mutta Kṛṣṇa tietoinen henkilö ei milloinkaan tapa eläintä tai aiheuta harmeja edes eläimille. Sellainen on universaalia rakkautta. Jos te rakastatte vain veljeänne tai sisartanne niin se ei ole universaalia rakkautta. Universaali rakkaus tarkoittaa, että te rakastatte kaikkia. Sellainen kaikkeudellinen rakkaus voidaan kehittää ainoastaan Kṛṣṇa tietoisuudella, ei muuten.
-Naisvieras: Tiedän, että joidenkin bhaktoista on ollut katkaistava ihmissuhteita, niin sanoakseni, aineellisen maailman vanhempiensa kanssa, ja se aiheuttaa heille jonkin verran surua, koska heidän vanhempansa eivät ymmärrä heitä. Mitä siis kerrotte heille tehdäksenne tästä tavallaan helpompaa?
+Naisvieras: Tiedän, että joidenkin bhaktoista on ollut katkaistava ihmissuhteita niin sanoakseni aineellisen maailman vanhempiensa kanssa ja se aiheuttaa heille jonkin verran surua, koska heidän vanhempansa eivät ymmärrä heitä. Mitä siis kerrotte heille tehdäksenne tästä tavallaan helpompaa?
-Prabhupāda: No, poika joka on Kṛṣṇa tietoisuudessa, palvelee parhaalla tavalla vanhempiaan, perheitään, maanmiehiään, yhteiskuntaa. Jos he eivät olisi Kṛṣṇa tietoisia, millaista palvelusta he tarjoaisivat vanhemmilleen? Enimmäkseen he ovat erossa heistä. Mutta, samoin kuin Prahlāda Mahārāja oli suuri bhakta ja hänen isänsä oli suuri ateisti, jopa niin suuri, että joutui Nṛsiṁhadevan surmaamaksi, Prahlāda Mahārāja, kun Herra määräsi häntä hyväksymään joitakin siunauksia osakseen, hän vastasi, että "En ole kauppias, Herra, että ottaisin Teiltä jotakin vastalahjaksi palveluksestani. Suokaa anteeksi." Nṛsiṁhadeva oli hyvin tyytyväinen: "Tässä on puhdas bhakta." Mutta sama puhdas palvoja pyysi Herralta, "Herrani, isäni oli ateisti, ja on tehnyt lukuisia rikoksia, joten rukoilen, että isäni voisi saavuttaa vapautuksen." Ja Nṛsiṁhadeva sanoi, "Sinun isäsi on jo vapautettu, koska sinäkin olet, sinä, hänen poikansa. Kaikista rikoksistaan huolimatta hän on vapautettu, koska sinä olet hänen poikansa. Eikä ainoastaan isäsi, vaan isäsi isä, ja hänen isänsä, aina seitsemän sukupolven ajalta, ovat vapautetut." Jos Vaiṣṇava siis ilmestyy perheeseen, hän vapauttaa, ei ainoastaan isänsä, vaan isoisänsä ja tämän isän ja isoisän. Mutta se siis on paras palvelus perheelle, tulla Kṛṣṇa tietoiseksi. Itse asiassa, niin on tapahtunut. Erään oppilaani, Kārttikeyan, äiti oli niin seuranhaluinen, että tavallisesti pojan halutessa tavata hänet, hän vastasi, "Istu alas. Menen juhlimaan tansseihin." Siinä oli heidän suhteensa. Mutta silti, koska hän, tämä poika, on Kṛṣṇa tietoinen, hän puhui Kṛṣṇasta useasti äidilleen. Niinpä kuolemansa hetkellä äiti sitten kysyi pojaltaan, "Missä on sinun Kṛṣṇasi? Onko hän täällä?" Ja heti sen sanottuaan, hän kuoli. Se merkitsi, että kuolemansa hetkellä hän muisti Kṛṣṇan, ja saavutti välittömästi vapautuksen. Se todetaan Bhagavad-gītāssa, yaṁ yaṁ vāpi smaran bhāvaṁ tyajaty ante kalevaram ([[Vanisource:BG 8.6|BG 8.6]]). Jos henkilö muistaa Kṛṣṇan kuolemansa hetkellä, elämä on menestyksekäs. Joten tämä äiti, poikansa kertoman mukaan, Kṛṣṇa tietoisen poikansa mukaan, saavutti vapautuksen tulematta itse asiassa henkilökohtaisesti Kṛṣṇa tietoiseksi. Tässä siis asian hyöty.
+Prabhupāda: No, poika, joka on Kṛṣṇa tietoisuudessa palvelee parhaalla tavalla vanhempiaan, perheitään, maanmiehiään, yhteiskuntaa. Jos he eivät olisi Kṛṣṇa tietoisia niin millaista palvelusta he tarjoaisivat vanhemmilleen? Enimmäkseen he ovat erossa vanhemmistaan, mutta samoin kuin Prahlāda Mahārāja oli suuri bhakta ja hänen isänsä oli suuri ateisti, jopa niin suuri, että joutui Nṛsiṁhadevan surmaamaksi niin kun Herra määräsi Prahlāda Mahārājan hyväksymään joitakin siunauksia osakseen niin hän vastasi, että "En ole kauppias, Herra, että ottaisin Teiltä jotakin vastalahjaksi palveluksestani. Suokaa anteeksi." Nṛsiṁhadeva oli hyvin tyytyväinen "Tässä on puhdas bhakta." Mutta sama puhdas palvoja pyysi Herralta "Herrani, isäni oli ateisti ja on tehnyt lukuisia rikoksia. Rukoilen siis, että isäni voisi saavuttaa vapautuksen." Ja Nṛsiṁhadeva sanoi "Sinun isäsi on jo vapautettu, koska sinäkin olet. Sinä, hänen poikansa. Kaikista rikoksistaan huolimatta hän on vapautettu, koska sinä olet hänen poikansa. Eikä ainoastaan isäsi vaan myös isoisäsi ja hänen isänsä aina seitsemän sukupolven ajalta. He ovat kaikki vapautettuja." Jos vaiṣṇava siis ilmestyy perheeseen niin hän vapauttaa ei ainoastaan isänsä vaan myös isoisänsä ja tämän isän ja isoisän. Kṛṣṇa tietoiseksi tuleminen on siis paras palvelus perheelle. Itseasiassa niin on tapahtunut. Erään oppilaani Kārttikeyan äiti oli niin seuranhaluinen, että tavallisesti pojan halutessa tavata hänet hän vastasi "Istu alas. Menen juhlimaan tansseihin." Siinä oli heidän suhteensa, mutta silti, koska tämä poika on Kṛṣṇa tietoinen ja hän puhui Kṛṣṇasta useasti äidilleen niin kuolemansa hetkellä äiti sitten kysyi pojaltaan "Missä on sinun Kṛṣṇasi? Onko hän täällä?" Heti sen sanottuaan hän kuoli. Se merkitsi sitä, että kuolemansa hetkellä hän muisti Kṛṣṇan ja saavutti välittömästi vapautuksen. Se todetaan Bhagavad-gītāssa, yaṁ yaṁ vāpi smaran bhāvaṁ tyajaty ante kalevaram ([[Vanisource:BG 8.6 (1972)|BG 8.6]]). Jos henkilö muistaa Kṛṣṇan kuolemansa hetkellä niin elämä on menestyksekäs. Tämä äiti saavutti siis vapautuksen Kṛṣṇa tietoisen poikansa mukaan tulematta itseasiassa henkilökohtaisesti Kṛṣṇa tietoiseksi. Tämä on siis hyöty.
 <!-- END TRANSLATED TEXT -->