FI/Prabhupada 0119 - Henkisielu on ikivihreä
Lecture on BG 2.1-10 and Talk -- Los Angeles, November 25, 1968
Prabhupāda: Kyllä.
Śrīmatī: Onko iässä kyse siitä, että sitä mukaa kun henkisielu on poistumassa kehosta, vanhenee?
Prabhupāda: Ei, henkisielu ei ole vanha. Keho muuttuu, niin siinä tapahtuu. Se selitetään,
- dehino 'smin yathā dehe
- kaumāraṁ yauvanaṁ jarā
- tathā dehāntara-prāptir
- dhīras tatra na muhyati
- (BG 2.13)
Henkisielu on ikivihreä. Keho muuttuu. Se tulee ymmärtää. Keho muuttuu. Kaikki voivat ymmärtää sen. Aivan kuin lapsuudessa teidän kehonne oli erilainen... Kuin tällä lapsella, erilainen keho. Ja kun lapsi on nuori tyttö, keho on erilainen. Mutta henkisielu on olemassa tässä kehossa ja toisessa kehossa. Joten tässä on todistus siitä, että henkisielu ei muutu, vaikka keho muuttui. Tämä on todiste. Minä ajattelen lapsuuttani. Se merkitsee että olen sama "Minä" joka olin kun olin lapsena, ja muistan lapsuudessani tehneeni erilaisia asioita. Mutta sitä lapsuutta ei enää ole. Se on mennyttä. Siksi teemme päätelmän, että vaikka kehoni onkin muuttunut, minä olen yhä sama. Eikö niin? Tämä on yksinkertainen totuus.
Joten tämä keho muuttuu, minä pysyn. Voin mennä eri kehoon, sillä ei tässä ole merkitystä, mutta minä pysyn silti. Tathā dehāntara-prāptir dhīras tatra na muhyati (BG 2.13). Kuten minä vaihdan kehoa jopa nykyolotilassa, samoin, lopullinen muutos ei merkitse minun kuolemaani. Astun toisenlaiseen... Sekin on selitetty, vāsāṁsi jīrṇāni yathā (BG 2.22), että muutun. Kuten silloin, kun en ollut sannyāsī, minä pukeuduin kuin herrasmies. Nyt olen muuttanut pukeutumistani. Ei se tarkoita, että olisin kuollut. Ei. Olen muuttanut kehoani, siinä kaikki. Olen vaihtanut pukua.